sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Time to slow down

Pointe shoes; long time no see!


Olen kirjoittanut jo muutaman blogipostauksen viimeisen kuukauden aikana, jotka olen kuitenkin jättänyt julkaisematta. Ne postaukset käsittelivät pääosin kiirettä. En haluaisi olla se tyyppi, joka puhuu vain kiireestä, stressistä ja tekemättömistä töistä. Niitähän meillä on kaikilla - joskus enemmän ja joskus vähemmän. No myönnettäköön, että helmikuu onnistui yllättämään työntäyteydellään ja venytin jaksamisen rajoja äärimmilleen. Kaiken sain tehtyä, mutta uusiksi en samaa urakkaa läpi kävisi. Nyt haluan keskittyä siihen, että gradu on viimeinkin palautettu esitarkastukseen ja viimeaikoina on ollut enemmän aikaa levätä.

Pakko kuitenkin tarinoida hieman viimeisistä viikoista, sillä se on ollut melkoista uuden oppimista omista jaksamisen rajoista. Tosiaan, kun helmikuu oli lusittu mulla oli valtaisa voitonriemu siitä, että selvisin hengissä kaikista kiireistä ja vielä aika hyvällä energialla. Tuossa voiton tunteessa elelin ainakin pari viikkoa ja sitten alkoi tapahtumaan kummia. Ensimmäisenä huomasin, että kroppa lopetti palautumisen treenipäivien jälkeen. Lihakset sykki täysillä täynnä maitohappoa vielä monta tuntia treenin jälkeen, vaikka kuinka yritti palautella. Sitten tulivat voimattomuus, väsymys, ruokahaluttomuus ja huono olo. Ja ylipäätänsä valtava ärsytys ja inhotus treenaamista kohtaan. Olisi jo siinä vaiheessa pitänyt viheltää peli poikki ja ottaa taukoa treenaamisesta, mutta tunnollisena tyyppinä roikuin tunneilla, vaikka mikään ei kiinnostanut ja voimat olivat ihan lopussa. Tunneilla teki oikeastaan mieli välillä alkaa vain itkemään ilman mitään syytä. Edes balettitunti ei olisi voinut vähempää kiinnostaa! Ajattelin vain, että mä vain kuvittelen nämä kaikki oireet ja kyllä ne itsestään ohi menevät.

En ollut treenannut yhtään enempää kuin normaalisti ja ruokavalio ja unirytmi olivat entisellään, joten hetken aikaa meni yhdistää se, että mistä moinen väsymys ja oirelu saattaa johtua. Sitten hokasin, että helmikuun ponnistelut potkaisevat nyt takaisin. Koko helmikuun ajan elin siis sellaista rytmiä, että tanssin päivät ja kirjoitin illat sekä iltayöt yliopistojuttuja ilman mitään taukoja tai palautteluja. Iltayöstä tein päivittäin "kehonhuoltona" reilun tunnin venyttelysession. Tällä rytmillä sain siis jo kuukaudessa vedettyä itseni ihan loppuun. Uskomatonta, miten ihmiskroppa ja -mieli toimivat yhdessä. Meidän fysiologian ja anatomian tunnilla katsottiin hieman viitearvoisia lukuja siitä, kuinka paljon palautumista minkäkin suorituksen jälkeen tarvitsee. Tenttiin lukemisen jälkeen voi tarvita palauttelua noin 1-4 tuntia. Niinpä treenipäivän jälkeen vietetty opiskeluilta ei ole sama asia kuin palautuminen. Kropan ja aivojen työtä ei voi erottaa toisistaan. Ymmärrätte varmaan, mitä yritän hakea takaa.

Urheiluopisto on siitä mahtava paikka, että täällä on tosi hyvät resurssit saada tukea ja apua kaikkeen urheiluun liittyvissä pulmissa. Esimerkiksi meidän tanssijoiden naapurissa toimiva urheiluhieroja antoi tosi hyviä neuvoja palutumiseen liittyvissä asiosisa. Tämän viimeisen viikon olen siis keskittynyt erityisesti palauttavaan treeniin kuten kevyeen uimiseen ja luonnossa kävelemiseen. Myös hieronnasta olen saanut ihan valtavan suuren avun. Lisäksi monena päivänä koulun jälkeen olen yksinkertaisesti vain nukkunut tunteja ja katsonu sarjoja Netflixistä. Olo on jo paljon parempi ja voimaantuneempi.

Tämä tanssijan koulutus on ollut aivan uudenlainen kokemus tutustua oman kropan fyysisiin ja henkisiin voimavaroihin. Pakko myöntää, että tuo viime viikkoinen väsymystila jopa hieman säikäytti, sillä tila oli aivan uusi ja kokonaisvaltaisen väsynyt. Olen tietysti aikaisemminkin ollut väsynyt ja stressaantunut, mutta tällä kertaa olotila oli jotakin jota en ole aikaisemmin kokenut. Ehkäpä sana uupunut kuvaisi tilannetta parhaiten. Onneksi ymmärsin jarrutella menoa hyvissä ajoin. Nyt kolmen viikon jälkeen menin taas käymään balettitunnilla ja oli taas innostunut sekä energinen. Huokaisin helpotuksesta! Ylikuntoasioilla ei ole leikkimistä. Vaikka tuo kolme viikkoa tuntui nyt pitkältä ajalta, on se lyhyt siihen nähden, mitä ylikunnosta toipuminen voisi vaatia. Olen esimerkiksi nähnyt  ylikuntotapauksen, johon vuodenkaan lepo ole tuonut apua.





Tanssijan työssä tarvitaan vahvaa henkistä kapasiteettia: kova fyysinen ja henkinen rasitus vaativat veronsa. Kun pyritään hakemaan jatkuvasti maksimaalista suoritusta, niin sille täytyy löytää myös sopiva vastapaino. Täytyy olla ne omat palautumisen keinot joilla pitää pään kasassa! Oikeastaan vasta nyt olen ymmärtänyt kuinka tärkeää se on, kun meille täällä koulussa jatkuvasti opetetaan tekemään asioita mahdollisimman taloudellisesti. Se on tanssijan työssä lopulta aivan älyttömän tärkeää. Harrastaessa en tätä jotenkin vielä ymmärtänyt, sillä silloin tanssitunnille mentiin antamaan kaikkensa. Nyt kun tanssia on paljon joka päivä, ja rajallisia ihmisiä tässä kaikki vain ollaan, niin on löydettävä ne tavat tehdä tanssia mahdollisimman taloudellisesti ja ergonomisesti. Tanssijan työ on ammatti siinä missä mikä muu tahansa ja kaikilla meillä on ne hyvät ja huonot päivät sekä kaudet.  Ja lisäksi meillä kaikilla on vain tämä yksi kroppa, josta on pidettävä hyvää huolta. Täytyy vain pyrkiä löytämään ne omat työtavat pitää yllä omaa jaksamista, palautumista ja hyvinvointia.

Miten te pidätte yllä omaa jaksamistanne? Onko teillä jotakin hyväksi todettuja palautumisvinkkejä?

Ja vielä pari sanaa tämän hetken opinnoista. Tällä hetkellä opiskelen koulussa taiteellista työskentelyä ja ohjaamisen valinnaisia opintoja. Taiteellinen työskentely pitää sisällään n. 5-10 min soolon luomisen. Ja ohjaaminen puolestaan... No, tanssituntien ohjaamista. Soolo on ideatasolla selkeä ja olen lähtenyt luomaan jo jotakin liikemateriaalia, mutta aika alkutekijöissä sen kanssa olen eli kiirettä tässä tulee pitämään. Jokunen aika sitten, meillä oli koreografia-workshop ja se oli todella antoisaa. Enää noin kuukausi aikaa siihen, että soolon ensi-ilta koittaa. Tänään ajattelin työskennellä musiikkien parissa. Ohjaamisen opinnot puolestaan menevät mukavasti omalla painollaan. Ollaan käyty ohjaamisen teoriaa (kehityspsykaa, motivaatiopsykaa jne.) ja se on ollut tosi mielenkiintoista, vaikka mulle ne ovatkin aika tuttuja asioita. Silti on kiva käsitellä niitä juuri tanssin ohjaamisen kontekstissa. Ollaan myös ohjattu toisiamme jonkin verran, seuraavan vuorossa olisi toisten tuntien seuraaminen ja jossakin vaiheessa alkaa sitten tositoimet eli aletaan ohjaamaan oikeita ryhmiä. Mutta, kevät se rynnii eteenpäin hirveellä vauhdilla enkä voi olla ajattelematta että parin kuukauden päästä tämä kaikki on ohi. Tämä tanssijankoulutuksessa viettämäni aika on ollut elämäni tähän asti ehdottomasti parasta. Mielessä on aivan valtava kiitollisuus siitä, että tämän kaiken on saanut kokea. Yritän nauttia tämän loppukevään, kiireistä huolimatta, tästä ajasta täällä ihan täysillä.

We all love ballet, don't we...

//I wrote couple posts during last months but I always deleted them. I wrote about how busy and stressed I've been. I never posted those texts because I don't want to be that person who just talks about how busy and stressful their life is. Well I have to admit that February was one of the busiest times of my life this far and I kind of pushed myself too far. But I finally finished my thesis and that's something to celebrate!

Even if I don't want to talk about all the stress of this world I would like to say couple words of my last weeks. After all the rush of February I was super happy that I managed to do it all. That feeling gave me power even if I felt kind of exhausted. Then something weird started to happen. First I noticed that after dance classes my body just didn't work like it was supposed to. The muscles were weak and heavy. After that followed tiredness and weakness. I felt sick after every dance classes and just didn't feel like doing anything. Even ballet class didn't make me feel excited and in my case that's really something. I took a little time to realize why I felt this way even I had followed my usual practise routine. Then I understood that the ultimate stress of February just followed me. It's unbelievebul how our body and mind work together. Our school as a sport institute has all the resources to help the students with these kind of recovery problems. I got some really good tips how to recover in more effective way. I also just slept in after school for many hours and watched Netflix. And it really helped. After three weeks I finally feel better.

The dance studies has been just a one crazy ride to get to know my physical and mental resources. I have to admit that the tiredness of the last week kind of made me a little scared. I've been tired before but never that way. As a dancers we need strong mental and psyhical capacity. The work takes a lot so it's important to find the ways to relax too. At the classes I often hear the dance teachers to tell as to move with the minimal effort. I've never understood the meaning of that until now. As a dancer you dance several hours a day. You can't always give everything you have even if you would like to. When the body is your instrument the wellbeing of it comes first. You have to find the ways to take care of it!

And then just a couple words of the ongoing courses I have at school. At the moment I'm studying courses of artistic work and teaching. Artistic work includes the solo project (5-10min solo). The idea of the solo is clear in my head so I'm moving to create the moment. Last week we had a choreography workshop which was super helpfull. I have only one month to go before premiere so I know it means a lot of work and busy days. The teaching course is the easier part of this spring. At the moment we are looking the theoretical part of teaching. End of the course I'll get my own dance class to teach. I'm super excited!

The spring is coming so fast and I can't stop thinking that after couple months this all will be over. I'm so gratefull I got change to study dance and it's honestly has been the best time of my life so far. And yes it's sometimes stressfull but despite of that I promise to enjoy my time left here with all my heart. //

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti