perjantai 23. syyskuuta 2016

Ask!




Mahtaakohan täällä blogissa vielä käydä lukijoita? :) Mulla aina nämä postausvälit venähtävät, syystä tai toisesta, melko pitkiksi niin en ihmettele jos kaikki lukijat ovat ehtineet kadota. Toivottavasti ette!

En ole koskaan aiemmin tainnut tehdä kyselypostausta, joten kerta se on ensimmäinenkin. Joten hei kysykääpä ihmiset tanssista ja vaikka kaikesta muustakin mitä mieleen juolahtaa tarviiko edes sanoa, että hyvän maun rajoissa...

Aikaa kysymyksien jättämiseen on neljä päivää eli tiistai-iltaan asti. Ja aika alkaa än-yy-tee-nyt!

EDIT: Jos kysymyksiä riittää vielä, niin niitä voi lähetellä ainakin torstaihin asti. Olen tällä viikolla jo teatterilla treeneissä, joten voipi olla että realistisesti ajateltuna kysymyksiin vastailu siirtyy perjantaille! :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pitkästä aikaa balettihommissa


Balettimuistoja parin vuoden takaa


Herään kellonsoittoon klo. 10.00 sunnuntaiaamuna. Selaan somea päämärättömästi ainakin seuraavat 30 minuuttia. Lopulta nousen ja laitan musiikin soimaan. Aamun tunnelmaan sopii Gregory Ana Isakov. Pesen hampaat ja kasvot sekä siirryn laittamaan hiuksia peilin eteen. Kiepautan hiukset nutturalle ja kiinnitän virityksen pinneillä kiinni. Valitsen perus mustan balettipuvun, mustat trikoot ja löysät housut lämmittelyyn. Heitän laukkuun kietaisuhameen, pehmeät balettitossut ja kärkitossut suojuksineen. Täytän vesipullon ja heitän sen repun pohjalle muiden juttujen sekaan. Takareiden ja selän lihakset tuntuvat kireiltä. Venytän niitä hetken auki ja taaksepäin venyttäessä rintaranka pamahtaa auki kovaäänisesti. Teen smoothien ja voitelen muutaman maissikakun. Tässä vaiheessa muistan katsoa kello ja huomaan, että kohta tulee kiire. Syön aamupalan ja siirryn meikkauspuuhiin. Heitän tanssivaatteiden päälle lämmintä ulkovaatetta ja tarkistan vielä tanssikoulun nettisivuilta osoitteen. Juoksen portaat alas ulos pyörälleni. Tanssikoululle on matkaa noin viisi kilometria ja matkalla tulee hiki. Oikeassa osoitteessa pyörin hetken paikallani löytääkseni tanssisalin ja lopulta huomaan kyltin, jossa näkyy tanssikoulun nimi. Menen sisälle ja olen paikalla juuri sopivasti.

Juttelen hetken uuden opettajani kanssa ja moikkailen uusia kasvoja, jotka valuvat hiljalleen saliin. Kyselen muutamia kysymyksiä muilta oppilailta ja porukka vaikuttaa mukavalta. Raahaamme tangot salin keskelle. Mietin pari kertaa mille tangolle sijoitun ja lopulta otan paikan keskeltä. Saan ihan oman tangon ja näen itseni koko ajan peilistä. Tavallaan kivaa, mutta samalla vähän häiritsevää! Tunti alkaa ja opettaja alkaa selittämään sarjoja. Sarjat ovat mukavan loogisia ja melko hitaita. Haastetta kuitenkin riittää ja pidän sitä, että saan keskittyä tekniikkaan täysillä. Lähes tunnin alusta huomaan, että mun balettilihakset ovat kuihtuneet pois. Kroppa muistaa miten asioita tehdään, mutta lihakset eivät jaksa kannatella raajoja. En jaksa sitä sen enempää harmitella vaan teen asiat niin hyvin kuin pystyn. 

Erehdyin eilen lukemaan viisi vuotta vanhan fiilistelypostaukseni (löytyy täältä) baletin aamutunneista. Ikävä balettitunneille kasvoi niin suureksi, että oli vaan pakko lähteä sitä tanssimaan! Yksi paikallinen tanssikoulu tarjoaa aikuisbaletin perus-jatkotasoa sunnuntaisin, joten suuntasin tanssikoululle ilman, että edes ilmoittauduin tunnille. Kävin testaamassa tunnin ja se oli oikein passeli treenitunti mulle tähän tilanteeseen. Koululla tarjottiin myös super kätevää viiden kerran korttia, joka on voimassa seuraavat 6kk. Tosi sopiva systeemi, koska teatterilla työskentelyn lisäksi saattaisi olla haastavaa yrittää käydä säännöllisesti treenitunneillakin enkä jaksaisi ottaa treenaamisesta stressiä. Ja jos tuo viiden kerran kortti menee nopeasti täyteen, niin sitten hankin vain uuden. Näppärää! 

Tunti oli oikein mukava ja mä pääsin vähän takaisin siihen balettifiilikseen, mitä olen kaivannut. En ehkä ihan täysin, mutta melkein. Olen kaipaillut useinkin sitä "balettioppilaan" roolia, joka mulla edellisessä tanssikoulussani oli. Baletti on vain se mun lempparilaji ja vaikka kaikki muu tanssi on myös ihaana, ei mikään ole vielä yltänyt baletin tasolle. Aikuisbaletissa on mukavaa, mutta en saa siitä aina sitä samaa fiilistä kuin baletin perustunneilta. Itsestähän se on kiinni, mutta se tanssin tavoitteellisuus tekee paljon. Tosin olen jo sen verran aikuinen, että motivaation pitäisi lähteä tässä vaiheessa vain ja ainoastaan itsestään. Silti se pienehkö kilvoitteleva tunnelma ja pelon kautta oppiminen tuo ekstrafiilistä hommaan! ;) Mä en myöskään pääse yli siitä ajatuksesta, että voisinko vielä joskus olla ammatiltani balettiopettaja. Se olisi jotenkin unelmien täyttymys!

Issiaksen ärtsyyntymis vähän jännitin tunnille mennessäni etukäteen, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ainakaan vielä... Mutta issiaksen sijaan mun polvet alkoivat heti vihoittelemaan. Vieläkin niissä tuntuu vähän ikävä fiilis näin tunnin jälkeen. Tiedän syyn oikein hyvin itsekin: yliliikkuvat nilkat. Mun nilkat liikkuu ihan liian hyvin sivusuuntaan ja pystyn feikkaaman aukiertoa tällä tavoin paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. En siis tee tätä tietenkään tahallani, mutta varsinkin tankosarjojen lomassa saan itseni kiinni siitä, että olen vääntänyt viidennen asennon aivan liian suureksi nimenomaan nilkoista. Ensimmäisenä tässä kärsivät sitten polveni, joihin liiallinen nilkkojen kierto vaikuttaa. Kumma juttu, kun luulisi niiden nilkkojen kipuilevan ensimmäisenä, mutta mulla tämä koko hässäkkä vaikuttaa lähes vain ja ainoastaan polviin. Olenkin jo pohtinut, että pitäisikö mun mennä ihan alkeisalkeisbalettiin ja opetella siellä ihan uusiksi ja rauhassa aukikierron käyttöä. Ja nimenomaan siis vain ja ainoastaan sitä mun omaa aukikiertoani.

Teipatut kipuilevat polvet viime vuodelta


Meillä koulussa tehdään balettia tällä hetkellä noin kerran viikossa. Tunti on balettitunti mutta vähän enemmän sellainen "harjoittelemme tanssitekniikkaa" -tyylinen tunti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Käytössä on siis kaikki baletin termit ja tekniikka, mutta tärkeintä tunnilla on tehdä asiat teknisesti just oikein. Tekniikka tulee siis ennen vaikka tyylilajin etsintää jne. Näillä tunneilla mun polvet eivät ole vihoitelleet sitten kertaakaan. Mietin, että mistä ihmeestä tämä voisi johtua ja hoksasin, että me työskennellään tunnilla ainoastaan ensimmäisessä asennossa! Ekassa  asennossa mulla ei ole ongelmaa nilkkojen ylitaipuvuuden kanssa, mutta viidennessä väännän jalkateriä varmaan liikaa saadakseni siistimmän viitosen. Joskus tuntuu, että opettajanikin minua siihen kannustavat, koska saattaa näyttää, että mun aukikierto olisi parempi kuin se olisikaan. Ja nimenomaan noiden liikkuvien nilkkojen vuoksi.

Oonkin pohtinut, että pitäisikö mun jättää nämä balettiseikkailut vähemmälle vaikka lajia niin rakastankin. Tai sitten käydä siellä alkeistunnilla ihmettelemässä aukikiertoani uudelleen. Toisaalta paras vaihtoehtohan olisi olla omalla tasollani ja vahtia nilkkojenkäyttöä ihan kärppänä. Käyttää vaikka ihan minimaalista aukikiertoa niin polvet saisivat olla rauhassa.

Mielummin surkea aukikieto ja terveet polvet kuin toisinpäin.

Pakko muuten sanoa tähän loppuun, että pahoittelut jos käytän samoja kuvia uudelleen ja uudelleen. Mulla ei ole nimittäin enää mitään hajua, mitä kuvia olen joskus käyttänyt. Uusia en tällä hetkellä oikein ehdi ottaa, kun elämässä on muutenkin kaikenmoista kiirusta. Mutta, mitäs teidän tanssitunneille kuuluu? Onko tapahtunut mitään spesiaalia vai kulkeeko homma varmoissa rutiineissa? :) 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyn juttuja




Syksyn aikataulut tuntuvat olevan vielä vähän sekaisin päässä, mutta siitä huolimatta ajattelin tulla kirjoittelemaan teille tänne vähän tulevista kuvioista. Treenataan tällä hetkellä ohjelmistona interaktiivista tanssiteosta ikäihmisille, sillä lähdetään muutaman viikon päästä seitsemän päivää kestävälle kiertueelle pohjoiseen. Pakko tähän väliin avautua, että tuntuu suorastaan oudolta sanoa, että lähdetään kiertueelle pohjoiseen, kun asun jo nyt niin pohjoisessa. Älytöntä, että Rovaniemeltä ajomatkaa tuonne pohjoiseeen on vielä monia tunteja. Kaikki on suhteellista ja riippuu mistä vinkkelistä asioita katselee!

Mutta takaisin siihen tanssiteokseen... Interaktiivisen teoksesta tekee se, että pyritään osallistamaan ikäihmisiä vanhojen asioiden muisteloihin tanssin, teatterin ja musiikin keinoin. Sen lisäksi, että me esitämme tanssia, niin myös vanhukset pääsevät osallistumaan mm. tuolitanssin ja yhteislaulun keinoin. Tämä esitys tulee olemaan tietyllä tapaa vähän multitasking tyyppinen juttu, sillä välillä täytyy pystyä laulamaan ja tanssimaan samaan aikaan. Lisäksi kaikki musikaaliset lahjat saa (ja pitää) nyt pinnistää esille, sillä kaikki esityksessä käytetty musiikki tulee meidän tanssijoiden ja yhden opettajan soittamana sekä laulamana. Niinpä oman tanssidueton jälkeen voikin yllättäen löytää itsensä säestämästä toisten tanssia. No, pikkujuttuja.. ;) Kiertueen kruunaa eräät tanssifestarit, jossa vieraillaan. Ja jos oikein ymmärsin, niin myös esiinnytään. 

Kiertueen jälkeen, tai itse asiassa jo viikon ennen sitä, aloitan työharjoittelun tanssijana teatterilla. Harkka kestää seuraavat nelisen kuukautta ja esitysaikataulussa näkyy, että esityksiä on tulossa yhteensä marras-joulukuussa rapeat 30. Odotan tästä syksystä tulevan super mielenkiintoinen ja opettavainen! Kerron teatterijutuista sitten enemmän, kun ne ovat ajankohtaisempia. Jos teitä kiinnostaa kurkata jo nyt, että missä olen mukana, niin katsastakaapas musikaali tästä

Eipä tässä tämän kummempaa. Nyt taas gradun pariin. Olen ihan helisemässä sen homman kanssa, mutta ehkäpä tässä ollaan jo (pitkällä) maalisuoralla. Reilu viikko ja gradun pitäisi lähteä esitarkastukseen. I can do this! Jos jollakin on jotain tsemppaavaa sanottavaa tähän väliin, niin otan kaiken kannustuksen vastaan :D.

Millaisissa esityksissä te olette mukana tämän syksyn aikana?

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syksyn kuulumisia ja tanssivinkki teille!





Skippasin tyylikkäästi kesäpostaukset ja siirryn suoraan syksyn maailmaan. Syy blogin hiljaisuuteen oli pääosin siinä, että loppukesä oli melko rankka yliopiston tentti- ja gradustresseineen. Lisäksi rakas lähiomainen sairastui vakavasti. Se muistutti taas siitä millaista elämä on, mitä vain voi tapahtua milloin vain. Olisi tärkeää osata elää joka hetki täysillä ja osoittaa läheisille sen, miten tärkeitä he ovat.

Kaikesta huolimatta syksy starttasi ja mitäs siitä tiedetään? Ainakin sen, että pikkusen kiirusta meinaa pitää! Mä olen aina ollut (vähän) syksyvihaaja, jos niin nyt voi sanoa. Syksy vie ihanan kesäisen lämmön, valon ja huolettomuuden mennessään. Ja mitä se tuo tilalle? Kylmää, märkää ja pimeää. Sekä velvollisuuksia. No myönnettäköön, että olen onneksi siedättynyt syksyihin jo ihan hyvin viime vuosina. Olen yrittänyt etsiä syksyn parhaita puolia ja löytyyhän onneksi niitäkin. Onhan syksy omalla tavallaan aina uusi alku ja mulle uusi vuosi alkaakin aina syksystä. Asiat aloitetaan vähän kuin alusta, ainakin näin koulumaailmassa. Kaikki tuntuu vähän uudelta ja hyvältä tavalla jännittävältä...

Kouluun oli hyvä palata. Aluksi ahdisti jättää tutut ystävät ja yliopisto, jossa kesän taas pyörin, etelään (ha, Keski-Suomeen ;) ja raahata itsensä tänne pohjoiseen. Kesän aikana tanssin tasan kaksi kertaa, joten tanssielämä tuntui jotenkin kaukaiselta asialta. Ehkä jopa hieman ylimääräiseltäkin. Saavuin kesän tyhjillään olleeseen tunkkaiseen yksiööni sunnuntai-iltana ja olo oli melkoisen tyhjä. Maanantaina alkoi koulu ja mulla oli kaikkea muutakin häsellystä ja kiirettä koko alkuviikon. Maanantaina  suoraan sanottuna tympäisi koko homma. Tiistaina innostuin uudelleen tanssista ja sain kokovartalojumin. Eilisen olin edelleen karmivassa kokovartalojumissa ja aloin taas rakastaa tanssia. Tänään kokovartalojumi alkaa helpottua, mutta rakkaussuhde tanssiin on edelleen voimassa. Vitsit kun olen innoissani!

Muuten meillä on ollut ihan perus tanssiviikko. Sain tosiaan ihan älyttömän jumin lähes jokaiseen kropan lihakseen ja esimerkiksi istumaan meno tai portaiden nouseminen tuntuivat jo ylivoimaiselta. Pohjanoteeraus oli se, kun en päässyt edes aitajuoksuasentoon voidakseni venyttää lihasta. En muista milloin viimeksi olisi ollut lihakset näin kipeänä. Ehkäpä viime tammikuussa kun tämän koulun aloitin. 

Ollaan tehty taas kansantanssia, lihaskuntoa, balettia, nykäriä ja ohjelmiston luomista. Huomenna on vielä lisänä akrobatiaa. Ja haha arvatkaas meillä kakkosilla on hiphopin sijasta showta. Eikä mitä tahansa showta vaan show discoa. Ihan mahtavaa!! Tämä siis siksi, että meistä pitää kaivaa esille sellainen räyhäkäs puoli, koska ollaan  kuulemma jumiuduttu liikaa esteettisen tanssin maailmaan. Tarvitaan siis vähän poweria ja jytää liikkeeseen. Ensi viikolla luvassa on myös dancehallia. Kaikesta tästä tehdään myös jonkin sortin prokkis ilmeisesti ihan esitettäväksi asti.

Niilo-koiraa väsyttää ajatuskin syksystä ;)

Tämä syksy tulee olemaan melkoinen pläjäys tanssielämää. En vielä itsekään ihan hahmota mihin kaikkeen olen ensinnäkin lupautunut mukaan :'D. Tiedossa on neljän kuukauden työharkka, viikon kiertue pohjoisessa ja tanssifestareilla esiintyminen näin alkajaisiksi. Lisäksi ohjaan tanssitunteja kerran viikossa ja kirjoitan gradua. Eli ei taida tulla tylsää heh. Kerron kaikista prokkiksista lisää sitten, kun ne ovat enemmän ajankohtaisia.




Ja sitten vielä tanssivinkki ihmisille ketä kiinnostaisi lähteä mukaan tanssiprokkikseen! Kyseessä olisi siis brittikoreografi Nicola Coniberen ohjaama galleriateos Assembly, joka esitetään Kaapelitehtaalla  13-16.10 Tanssin talon järjestämässä Kiss My Dance -tapahtumassa. Mikä parasta, mukaan haettavilta esiintyjiltä ei vaadita aiempaa esiintymis- tai tanssikokemusta. Myöskään erityisiä fyysisiä ominaisuuksia ei edellytetä (tosin täytyy pystyä kierimään lattialla, istumaan, kävelemään jne.) eli kuka vain voi halutessaan osallistua. Eli jos sinulla on aikaa sitoutua parin viikon mittaiseen harjoitusjaksoon lokakuussa Helsingissä, niin lähde ihmeessä mukaan! Ammattikoreografin kanssa työskentely on aina antoisa ja opettavainen kokemus. Lisäksi tämä olisi hyvä tilaisuus kerryttää esiintymiskokemusta. Linkki hakemusohjeeseen löytyy tästä ja teoksen esittely tästä.  Ja tämä ei tosiaan ole maksettu mainos, vaikka siltä ehkä kuulostaakin heh. Olisin itsekin hakenut (tai ehdinkin jo hakea) projektiin mukaan, mutta työharjoitteluaikataulut tekivätkin osallistumisen mahdottomaksi. Harmi juttu! Kertokaa ihmeessä, jos joku teistä projektiin päätyy mukaan. Olisi kiva kuulla tunnelmia :).

Nyt suihkun kautta pikaisesti unille ja aamulla reippaasti akrobatiaan. See ya!