maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kesäjakson nykytanssi workshop


Arkistojen kätköistä: aina on aikaa ottaa selfie :'D.

Lyhyessä ajassa ehtii tapahtumaan paljon asioita. Parissa viikossa ehdin muuttaa yksiöön, lomailla vanhempien luona "etelässä" ja elää yhden viikon pelkillä muffinseilla ja kekseillä (en tiedä miten siinä niin kävi. Vannon, että hetkeen ei enää tee mieli mitään makeaa :'D), käydä kaverin polttareissa ja matkustaa takaisin Rovaniemelle. Meillä on menossa nyt koulun kesäjakso, jossa työskennellään workshop tyylisesti nykytanssin parissa kahden viikon ajan eräällä tanssiteatterilla. Eka viikko on jo takana! Kahden viikon ajan, jonka olin pois Rovaniemeltä, mä tyhjäsin pään täysin tanssista. Tai no melkein ainakin. Välillä huomaamatta kiskaisin jalan takan reunukselle (täydellinen balettitanko) venytelläkseni tai heitin pihassa kärrynpyörän. Välillä pitää kuitenkin tyhjätä päätä ja antaa asioiden hautua. Mä en jaksa uskoa, että kahden viikon tanssi- ja venyttelytauon aikana tapahtuu peruuttamatonta takapakkia tai muuta vakavaa. Lepo on varmasti hyväksi niin keholle kuin mielellekin.

Maanantaina kesäjakson alkaessa meidät vedettiin tosin tehokkaasti takaisin tanssin maailmaan. Pienen tauon jälkeen oikein tunsin miten mun päässä lähti jonkinlaiset ratakset pyörimään ja käsittelemään asioita. Siellä on käynnissä taas joku prosessi, joka käsittelee tätä tanssia, tanssijuutta ja etsii koko ajan sitä mitä olen tanssijana. Tykkään siitä prosessista, mutta pakko myöntää että olen vieläkin hämmentynyt siitä kuinka henkinen prosessi tämä tanssikoulu lopulta onkaan. Jo yhden päivänä voi tapahtua jotakin, joka saa aikaan mielettömiä oivalluksia. Toisaalta voi mennä taas viikkoja niin että tamppaa samalla paikalla, eikä pääse eteenpäin. Kroppa liikkuu, on välillä aika väsynyt ja tanssii jatkuvasti. Mielessä tapahtuu kehitystä sitten kun tapahtuu. Usein huomaamattakin.

Meidän workshop-päivät koostuu 2x kahden tunnin sessiosta ja tunnin lounastauosta siinä välissä. Ollaan tehty jonkun verran kontakti-imporovisaatiota, luotu yhteistä sarjaa ja duettoja. Duetossa, jossa mä olen mukana, on todella fyysistä materiaalia ja se näkyy jo pelkästään mustelmien määrästä mun kropassa :'D. Siinä kyllä kolistaan ihan kunnolla. Tarkoitus on esittää mm. tappelukohtaus kontakti-impron keinoin. Kiskotaan toisiamme siis katuun ihan kunnolla. 

Meille tämän jakson aikana avataan myös ihan tarkoituksella koreografista työskentelyä ja se on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Mua kiehtoo esimerkiksi dramaturgian säännöt ja lainalaisuudet sekä se miten ihminen katsojana vastaanottaa tarinoita. On mielenkiintoista tietää miten ja miksi tarinoita kannattaa kertoa tietyllä tavalla erityisesti näin tanssiteatterin genressä. Meidän ohjaaja on todella taitava ja hänen kommenttinsa meidän duettoihimme saavat aina ahaa-elämyksiä aikaan. Miten pienillä yksityiskohdilla ja muutoksilla tarinoista saadaankaan kiinnostavimpia ja kertovampia!



Mulla on ensimmäinen näyttö tulossa torstaina. Tavallaan jännittää, mutta tavallaan on aika varma olo itsestään. Tässä näytössä arvioidaan harjoitusprosessin hallintaa. Suurin työ tapahtuu (ja on  jo tapahtunut) siis ihan tanssitunneilla. Kontakti-impro ei oo mulle mitenkään tuttu asia ja alku on ollut vähän kankeaa. Innoissani olen kuitenkin oppimassa siitä lisää ja onhan tämä ihan mielenkiintoinen prosessi näytön tekemisen kannalta.

Niin ja sain todistuksen mun tanssin päättötyöstä vanhalta tanssikoulultani! Kolmonen eli hyvä sieltä tuli (arviointi 1-5). Aluksi olin hiukkasen pettynyt, kun mietin olisiko siitä pitänyt saada vähintään nelosen. Sitten hoksasin, että mitä vielä! Todistukseen oli kirjattu opintojen aloitusvuodeksi 2012. Tein tanssiopintoni neljässä vuodessa. Aloitin tanssin oikestaan ihan uutena lajina noin 18-vuotiaana ja mun päälajina oli klassinen baletti (puhukoon se jo puolestaan;). Tanssin päättötyöni kärkitossuilla, mikä ei mulle ole mikään itsestäänselvyys sekään. Samalla kun suoritin näitä tanssiopintojani pikapika vauhdilla kirjotin itseni kandiksi, tein kaikki tutkintoni opinnot, kirjoitin puolet gradusta ja vielä yhden ekstra kandin kasvatustieteistä. Lisäksi mulla oli sosiaalista elämää, kävin aina välillä töissä ihan täyspäiväisesti ja tein vapaaehtoistyötä...  Lopulta lähdin opiskelemaan tanssijaksi. Alkaa ihan naurattaa. Ehkä toi kolmonen arvosanana on tässä tapauksessa oikein mainio :D. 

Täytyypä tähän loppuun vielä sanoa, että ollaanpa siis tyytyväisiä itseemme. Numerot ovat pelkkiä numeroita. Tuli sitten ykkönen tai vitonen, aion minäkin tästä lähtien keskittyä yhä vahvemmin siihen mitä kaikkea olen päässyt kokemaan ja mitä olen oppinut. Itseä varten näitä asioita lopulta tehdään. En vaikuttaakseni ketään opettajia tai arvioijia. Itseni vain :). Yritän muistaa tämän myös tulevassa näytössäni!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Diving deep: this spring


Täällä pohjoisessa on yölläkin valoisaa!


Kuten viime postauksessa lupailin, kirjoitan vielä pari sanaa tästä keväästä. Alkukevät oli itsessään hieman raskas, sillä hyppäsin koulutukseen mukaan kesken kaiken. Olihan se alkukevät kylmää kyytiä kun kaamos, kovat pakkaset, uudet kotikulmat, ihmissuhteet ja kaikki muukin yrittivät sekoittaa päätä. Aika ilmeisesti kultaa muistot melko nopeastikin, sillä nyt elämä tuntuu ihmeen tasaiselta. Uskallan jopa sanoa, että tähänastisen kokemuksen mukaan tämä koulu on yksi parhaista asioista mitä mun elämässä on tapahtunut! En osaa oikeasti edes täysin kuvailla sitä miten huojentavaa aikaa tämä kevät on ollut. Tuntuu, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teen just sitä juttua mitä mun tällä hetkellä kuuluukin. Tosin se ei tarkoita sitä, että kaikki sujuisi aina helposti ja mikään ei tuottaisi haasteita.

Kevään aikana yksi suurimmista haasteista oli sairastelu ja selkäkivut ja niistä johtuvat poissaolot. Se harmittaa ihan hirvittävästi, kun joutuu jäädä kotiin tai salin reunalle katsomaan tuntia. Ja koreografioita työstetään kuitenkin päivittäin, niin pari poissaoloa kriittiseen aikaan saa tuskanhien pintaan. Sen tietää jokainen tanssija! Muuten motivaatio pysyi kyllä mukavasti korkealla koko kevään ajan. Ei sekään ehkä ole mikään itsestäänselvyys. Oli mun luokkalaisia syksyllä vähän varoiteltu siitäkin, että jossakin vaiheessa tätä koulua voi vähän pimahtaa. Sen kyllä uskon.

Mulla on ollut aika haipakkaa, kun oon yrittänyt saada graduani tässä samalla kevään aikana kasaan. Vähän liian optimistisena lähdin liikenteeseen ja luulin, että se valmistuisi jo maaliskuuhun mennessä. Hah hah ja hah. Ei lähellekään! Kahden koulun yhdistäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin sen olevan. Ajattelin, että koska olen täällä vain päivisin koulussa, iltaisin voisin kirjoitella gradua. Mutta aika pian huomasin, että väsynyt kroppa tarkoittaa myös väsynyttä mieltä. En vain saanut itseäni tarttumaan kirjoituspuuhiin. Nyt yhtä optimistisena ajattelen, että kesällä se gradu valmistuu. Toivon niin todella, sillä tämän kevään aikana olen ollut aikamoisessa ristipaineessa näiden kahden koulun takia. Yliopistojutut vievät ihan omaan maailmaansa ja täällä tanssihommissa vaaditaan myös melkoista sitoutumista. Nyt tuntuu, että olen tehnyt molempia hommia puoliteholla ja  silloin kun yritin keskittyä toiseen, laiminlöin toista pahasti. Täällä mun tanssiopeille se saattoi näkyä motivaation puutteena. Yliopistolle päin se välittyi taas laiskuutena, kun hommat ei etene. Ja minä kun olen luonteeltani super tunnollinen tyyppi, niin olen ollut ihan stressissä tästä. Olisipa ihanaa, että ensi vuonna saisin keskittyä tanssihommiin täysillä ja yliopistohommat saisin viimeinkin pakettiin. Ei se yliopistosta valmistuminenkaan hassumalta kuulosta ;).

Tanssitaitoa!

Jos multa kysyttäisiin, että mitä olen tämän kevään aikana oppinut niin en saisi varmaan yhtään järkevää lausetta muodostettua. Tuntuu, että olen oppinut ihan älyttömästi asioita eivätkä ne vielä ole mitenkään jäsentyneet mun päähäni. Olen oppinut ihan tanssitaidollisia asioita eli monenmoisia teknisiä juttuja ja toisaalta oon päässyt myös ihan uudelle ymmärrystasolle kehohuollon kanssa. Mun kehonhallinta on kehittynyt ja olen ottanut myös haltuun eri tanssilajeja hitaasti (mutta varmasti? ;). Muistan edelleen sen karmivan tunteen, kun mut alkukeväästä paiskattiin house- ja kansantanssitunneille muiden sekaan. Olin niin vaivaantunut ja epävarma itsestäni. Jo tässä lyhyessä ajassa eli yhden lukukauden aikana olen oppinut vastaanottamaan erilaista tanssia ja hyväksymään sen, että en osaa kaikkea mutta mulla on työkalut oppia.

Oon oppinut myös tekemään liikkeistä ja koreografioista eri tavalla omiani sen sijaan, että kopioisin mekaanisesti opettajan tekemistä. Minä tanssin ja mun kroppani tanssii sen sijaan, että joku tanssittaa mua. En tiedä pääsettekö tämän ajatuksen sisälle, mutta mulle se on ollut suuri oppimisen paikka. Viimeisen kuukauden aikana oon ensimmäisiä kertoja vasta uskaltanut myöntää itselleni, että mä tosiaan olen tanssija. Mä olen tanssin opiskelija ja musta valmistuu vuoden päästä tanssija. Tähän asti olen jotenkin pelännyt, että joku herättää mut jostakin unesta tai paljastaa, että mä en oikeasti kuulu tänne. Vielä tämän keväänkin aikana olen pelännyt, että en ole tarpeeksi hyvä tai riittävä tanssijaksi. Mutta kyllä mä olen ja kehityn vielä koko ajan.

Tanssitietoa!

Suurta oppimista on tapahtunut myös tiedollisella tasolla. Varsinkin tässä kohtaa mun on vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä, mitä mun pääni sisällä myllertää. Mulle on avautunut täysin uusi maailma tanssin parissa. Tanssi- ja kulttuuriala ammatillisesta näkökulmasta oli etukäteen mulle ihmeen pimennossa. Tanssitiedon- ja analyysin tunneilla on sukellettu syvemmälle tanssin kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen olemukseen. Se auttaa katsomaan tanssia niin paljon laajemmasta näkökulmasta. Mä olen täysin haltioissani siitä miten mulla on ollut mahdollisuus sukeltaa tähän tanssin ammatilliseen maailmaan ja sen lisäksi mulla on samanmoinen maailma viestinnän parissa, jota yliopistossa opiskelen. Mä olen keksinyt, että nämä kaksi asiaa mä haluan yhdistää. Sitä mä haluan tehdä isona :).

Ammatti-identiteetti

Ennen kaikkea meille tarjotaan täällä koulussa tanssijan ammatti-identiteettiä ja kaikkea sitä vastuuta ja vapautta mitä se tuo mukanaan. Aluksi en suostunut ottamaan sitä vastaan ollenkaan, sillä se oli mulle jotakin ihan liian käsittämätöntä. Luulen sen johtuvan siitä, että oma keskeneräisyyden tunne oli (ja on) niin vahva. Vasta ihan viime viikoilla olen alkanut ymmärtämään, että halusin tai en täällä koulussa musta valmistuu ammattitanssija. Sellaisen identiteetin tulen täältä saamaan ja se kuulostaa kyllä ihan hurjalta mutta huippujutulta. 

Aina ei tosiaankaan ole helppo pukea sanoiksi sitä, mitä viime aikoina on oppinut tai missä asioissa on tapahtunut edistystä. Nyt haastaisin teitä kuitenkin pohtimaan, että mitä taidollisia tai tiedollisia asioita opitte kevään aikana tanssissa?