lauantai 28. toukokuuta 2016

Kahden viikon kesäloma alkaa nyt!




Mä kirjoitin yhden älyttömän pitkän postauksen tästä keväästä, mutta tajusin että sitä ei jaksaisi kukaa ikinä lukea loppuun asti. Niinpä siitä muodostui kaksi postausta ja tässäpä niistä ensimmäinen. Tämä on vähän tällainen kevyempi ja seuraava postaus menee kyllä syvälle ihan sinne juuriin asti siitä, että mitä kaikkea mun päässä on tapahtunut tämän kevään aikana. Melkoinen syväluotaus.

Tanssittiin eilen meidän koulun valmistujaisissa kaksi eri koreografiaa ja oli tosi kivaa. Kaikki kakkosluokkalaiset valmistuivat ja se oli tosi haikeaa. Valmistujaisten jälkeen syötiin kakkua ja vetisteltiin. Ensi syksynä tulevat uudet ykköset ja meistä tulee kakkosia. Eilisen jälkeen oli kieltämättä hetken vähän tyhjä olo, kun ilmassa oli niin paljon lähdön tuntua. Tiedättekö sen haikea hetken, kun tietää että jokin asia tulee muuttumaan? Koulun jälkeen mulla oli ihan liikaa energiaa, adrenaliinia ja levottomuutta kropassa, joten lähdin kaupungille sitä purkamaan. Eksyin kiertemään kirppareille ja löysin yhden ihanan neuleen ja trikoot treeneihin (yht. 6e!). Kävin myös Punnitse&Säästä:ssä kierroksella. Löysin terveellistä "karkkia" heh. Oli pakko maistaa ja no, olihan se hyvää ja terveellistä, mutta ei karkkia. Sanoisin, että karkit karkkina tulevaisuudessakin ;).




Mä tuosta paketista jotenkin kuvittelin, että se karkki olis ton karhun muotoinen, mutta ei ihan ;'D

Tänään vedettiin yhdessä katukulttuuritapahtumassa meidän house biisi. Treenattiin sitä koulun aikana, mutta se oli lähinnä sellainen, että halukkaat sai lähteä mukaan. Mähän lähdin, kun ovat niin nuo katulajit olleet aina lähellä sydäntä (yeah right) ;'D. Mutta se tapahtuma oli tosi rento ja meidän showcase meni tosi hyvin. Pikkumokailuja tapahtui mulla siellä täällä, mutta ne vaan nostatti tunnelmaa. Näin esitysvideon ja eniten harmitti sellaiset sekunnin sadasosan epävarmat tauot tanssin seassa, jotka vähän jäykisti menoa. Olisi pitänyt antaa mennä vaan ilman, että olisin miettinyt mitä seuraavaksi tapahtuu, niin koko epävarmuutta ei olisi näkynyt yhtään! Onneksi musiikki oli niin letkeä, että ei voinut kun hymyillä koko ajan. Mokaillessa se hymy tietty vaan leveni ja leveni... Tosi koukuttava tuo katutanssin maailma. Siellä ollaan niin hyvällä fiiliksellä liikenteessä ja luulen, että siihen voisi jäädä aika nopeasti koukkuun.

Mulla oli muuten tosi voittajafiilis sen tanssin jälkeen. Just tän koreon tekeminen kiteytti mulle tanssijuuden ytimen  mun ei tarvitse osata kaikkea, mutta mulla on hyvät valmiudet oppia uutta nopeasti. Oli liikemateriaali sitten uutta tai tuttua, mä harjoittelen niin kauan että mä hallitsen sitä eikä se mua. 




Kerään vielä tähän vähän ajatuksia ensi kesästä ja muutamista tavoitteista ensi syksylle (niin ne eivät vahingossakaan unohdu!!). Kesän aikana aion vain siis treenata tanssia silloin kun se on mahdollista, mutta ilman paineita. Fyysisestä kunnosta on kyllä pakko pitää huolta eli lenkkeilyä, venyttelyä ja lihaskuntoa on tiedossa. Tavoitteita ensi syksylle olen kuitenkin jo pohtinut ja ne olisivat tässä:

- Lisää voimaa. Kuntosalitreeni!! Tässä kohtaa kaikki varmaan nyökyttelevät myötätuntoisina, jos satuit katsomaan ensimmäisessä kuvassa näkyvää "habaa".
- Lisää kehonhuoltoa ja venyttelyä
- Enemmän itsenäistä harjoittelua ennen esiintymisiä
- Aktiivisempaa toimintaa tanssin parissa myös vapaa-ajalla (koulun ulkopuoliset prokkikset)
- Työharjoittelu?

Nyt haastan teitä pohtimaan, että mitä tavoitteita sulla on kesälle tai jo ensi syksylle?

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kevät ja kohta kesä!


Late night in the office!

Oli ihan pakko tulla kirjoittamaan tänne, vaikka ei mulla oikein mitään erikoista asiaa edes ole. Oon vaan taas ihan liekeissä tanssimisesta ja oli pakko päästä kirjoittamaan kaikesta mitä ollaan koulussa viime päivinä tehty! Oon tänään ollut jotenkin muutenkin tosi hyväntuulinen, kun aurinko on paistanut ja koulussakin oli tosi kiva päivä. Oikeastaan koko viikko on ollut mukavaa siitä huolimatta, että viime viikonlopun univelat eivät ole vieläkään tasoittuneet. Esimerkiksi tänä aamuna olin laittanut tyynesti herätyskellon pois päältä ja jatkanut uniani. Heräsin noin 20 minuuttia ennen koulun alkua ja lähdin hirveällä kiireellä kouluun. Ja ehdin! Mietin eilen, että miten tähän tanssiin ei kyllästy kun koko elämä pyörii nykyään sen ympärillä. Mun poikaystäväkin on jo vähän hienovaraisesti vinkannut, että puhun nykyään aika paljon tanssista :D. Myönnettäköön, että siinä voi olla totuuden perää...

Tehtiin tänään perjantain keikkaa varten yhtä nykärimäistä esitysbiisiä. Sen musiikki on tosi painostavaa ja välillä suorastaan ahdistavaa. Tanssin nimikin tulee viittamaan johonkin, jos nyt ei kuolemaan, niin ainakin lepoon. Mun tulkinnan mukaan ihmiselämän lopulliseen lepoon. Syvällistä. Meille tanssijoille koreografiasta ja musiikista heräsi myös kovin erilaisia ajatuksia. Toiset kokivat tanssin kertovan kummitusjutuista ja toiset päämärättömyydestä. Mulle itselleni tanssin aikana tulee enemmänkin aggressiivinen ja päämäärätietoinen olo. Joskin ehkä hieman surullinen. Olisi aika mielenkiintoista kuulla millaisia ajatuksia katsojille tanssista herää. Mutta monenlaisia tulkintoja siitä varmasti syntyy. Tanssi koostuu siis erilaisista toistuvista liikkeistä, juoksusta, taistelukohtauksista, kontakti-improsta kuvitellun henkilön kanssa ja erilaisista parinostoista ja -heitoista.

Iltapäivällä siivottiin talkoohengessä meidän koulun piha-aluetta ja oli ihanaa, kun aurinko paistoi täysillä. Täällä pohjoisessa kevät tulee vähän hitaampaan tahtiin, niin oli jo tosi keväinen olo kun ulkotakilla oli liian kuuma. Pelkällä pitkähihaisella oleminen tuntui ihanan kevyeltä. Talkoiden jälkeen saatiin koulun piikkiin pullakahvit ja syötiin ne koulun pihalla auringossa. Ihania kevätjuttuja!

Vika tunti treenailtiin vielä tulevaa house keikkaa varten. Koska olin viime viikolla loppuviikon reissussa, mä oon tämän viikon ahertanut koreografian opettelemisen parissa. Lopputunnista alkoi jo tuntumaan, että alkaa liikkeet ovat muistissa. Musta tuntui, että jopa hieman ylitin itseäni sillä pysytyin omaksumaan ihan vierasta liikemateriaalia melko lyhyessä ajassa. En ollut aiemmin tehnyt esim. olan yli kuperkeikkaa väärinpäin (vaikea selittää :D) ja nyt sekin sujuu! Näin omaa tanssia videolta ja se näytti ihmeen fiksulta. Ei ollenkaan niin paljon kala kuivalla maalla -meiningiltä kuin kuvittelin sen näyttävän. Jes! Jäin koulun jälkeen treenailemaan vielä vaikempia kohtia ja siitäkin jäi tosi hyvä fiilis. Sain pari vaikeinta kohtaa vielä vähän varmistettua itselleni sujuvammiksi ja onneksi on vielä pari päivää aika tässä treenaillakin. 

Nämä Capezion tossut pääsevät viettämään ansaittuja eläkepäiviään.

Huomenna olisi tiedossa vika virallinen koulupäivä tältä keväältä! Mihin se aika taas meni? Aamulla on jazzin tekniikkatunti ja iltapäivästä treenataan vikaa kertaa perjantain valmistujaisia varten, jossa esitetään meidän nykärijuttu. Illalla on myös vikat house keikan treenit. Että vähän treeniä olisi vielä luvassa ennen parin viikon kesälomaa.

Ainiin ja mun selkäkin voi paljon paremmin, kun fyssari sai sen viimeinkin raksautettua. En ees oo tajunnut miten jumissa se on ollut! Nyt se tuntuu ihan kuin eri selältä. Huomasin, että selän pinteen vapautuminen vaikutti monen muunkin paikan venyvyyteen ja yleensä kropan liikkuvuuteen. Oon kyllä tosi huojentunut ja kiitollinen tästä :)!

P.s. Mä oon ihan myyty stirrup-trikoille!! Elikkä siis niille, joissa menee lenkki sieltä jalan alla. Mulla on vieläkin pienoinen ballerinasyndrooma siinä mielessä, että säärien pitäisi aina näyttää mahdollisimman pitkiltä :D. Tänään tunnilla käytin ekan kerran uusia trikoitani ja ei vitsit miten hyvän linjan ne saavat jalkoihin syntymään. Ne saavat aikaan sellaisen illuusion, että jalat olisivat paljon pidemmät kuin oikeasti ovatkaan. Luultavasti siksi, kun trikoo ei katkea siihen nilkalle, vaan jatkuu sinne jalan päälle asti. Ihana illuusio ja ihanat trikoot. Olen myyty :'D.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kärkitossuista (pitkästä aikaa)


Kävin viikonloppuna Helsingissä ystäväni häissä. Lähdin Rovaniemeltä lentäen jo torstaina (eli skippasin kaksi koulupäivää hups) ja tulin takaisin sunnuntaina bussi ja juna yhdistelmällä. Ensimmäinen matkustustapa oli melkoisen paljon miellyttävämpi, voitte vain uskoa. Lento kestää tosiaan sen reilun tunnin. Sunnuntaina matkustin taas KOKO päivän. Jännitin eniten selkäni puolesta, sillä pitkäaikainen istuminen ei tee sille oikein hyvää. Selvisin, sillä selkä ei ainakaan vielä ole vihoitellut. Toivottavast ei sitä teekään.

Mulla oli perjantai kokonaan aikaa tehdä ihan mitä itse halusin Helsingissä ja lähdin tietysti kiertelemään keskustaan. Kävin kolmessa tanssitarvikeliikkeessä eli Suomen tanssitarvikkeessa, Piruetissa ja Footlightilla. Tarkoituksena oli löytää uudet kärkitossut! Jouduin taas kerran kohtamaan sen, että miten vaikea jalka mulla on... Se on tosi kapea, varpaat ovat lyhyet ja jalkaholvi matala. Suomen tanssitarvikkeessa myytiin lähes heti eioo:ta. Sieltä he kehottivat käymään Piruetissa, jossa valikoimat voisivat olla suuremmat. Sinne suuntasinkin seuraavaksi ja sovittajan kanssa kävimme tossuja läpi hetken jos toisenkin. Mutta uskokaa tai älkää uudet tossut löytyivät.

Sain aika paljon uusia ahaa elämyksiä tuon tossujen sovittamisen aikana ja ensi kerralla tossujen osto voi olla taas vähän helpompi prosessi. Kiitokset kuuluvat kyllä ammattitaitoiselle sovittajalle. Mun jalalle tarjotaan aina ekana Grishkon 2007 tossua. Mulla oli sellaiset käytössä kerran, mutta jotenkin ne eivät vain toimineet. En osannut aiemmin sanoa miksi, mutta jostain syystä musta tuntui että tossu esti mua pääsemästä kokonaan kärjelle. Piruetin sovittaja osasi kertoa, että se johtuu luultavasti mun lyhyistä varpaista. Tossun vamppi ei saa mun tapauksessa siis nousta liian korkealle jalan päälle, sillä muutoin se estää nilkan ojentumisen.

Uudet tossut vielä pehmittämättä ja nauhat ompelematta...

Jännä oli myös huomata, että jalan tarpeet selkeästi muuttuvat (täällä koulussa mun jalkaholvi on selkeesti noussut ja nilkat vahvistuneet jes!). Mä oon tähän asti tykännyt melko pehmeistä tossuista, joissa on joustava pohja. Footlightissa olisi ollut täydellisen kapea Capezzion tossu, mutta pohja olikin ihan liian pehmeä. Suorastaan löysä! Sama juttu oli Gamban tossujen kanssa. Aikaisemmin mulla ei olisi ollut mitään ongelmaa pehmeäpohjaisen tossun kanssa, mutta nyt ei olisi tullut kuulonkaan ostaa niin pehmeää tossua. Se olisi nimittäin ollut hetkessä käyttökelvoton. Kokeilin myös samaa Capezion tossua, joka mulla on tähän asti ollut käytössä. Se on malliltaan vähän liian leveä ja pohja pehmeni vähän liian nopeaa. Niinpä halusin kokeilla mielummin jotakin uutta.

Tällä kertaa kokeilun lähti Freed of Londonin Studio 2 -tossu. Mulla on koko 6 leveys D ja hard pohja. Tossu ei ole mikään ihanteellisen kapea, mutta luulen että sen kanssa pärjäilen. Tuosta tossusta tulee mulle vähän mieleen Grishkon Maya, josta mallina tykkään, mutta se pohja on jotenkin tosi haastava työstää. En oikein koskaan saanut niistä itselleni toimivia tossuja. Näissä Freedeissä pohja tuntuu vähän Grishkomaisen jähmeältä, mutta jollain tapaa kuitenkin joustavammalta. Pääsin ilman pehmittelyäkin jo ihan hyvin kärjelle, mutta tossut kaipaavat silti hieman muokkausta omalle jalalle sopivaksi. Nämä Freedit vähän sattuvat, mutta ehkä se helpottaa kun muokkaantuvat itselle sopiviksi. Ihanan oloista on se kuinka tossussa on oikeasti tukea jalalle. Nyt tunnen taa sen kuinka tossu "nostaa" mua kärjellä ollessa. Edelliset tossut olivat niin pehmeät, että mitään tukea ei ollut ja nilkat pyörivät välillä ympäri. Se tuntui aika vaaralliselta touhulta vaikka ihanan helppoa niillä olikin tanssia ;).





Kaiken kaikkiaan olen aika toiveikais näiden tossujen suhteen! Aika tietysti näyttää, että miten ne pärjäävät tositoimissa. Nyt vain pitäisi ommella nauhat kiinni (vapaaehtoisia?!). Vaikka mulla oli tarkoituksena hankkia vain nuo kärkitossut niin en voinut olla sovittamatta yhtä ihanaa balettipukua eli tätä So Dancan pitsipukua. Olen pitkään jo katsellut sitä nettikaupoissa, mutta en ole malttanut tilata ja toisaalta en ole kokoasioistakaan ollut varma. Puku jäi kauppaan, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa maltan sen hankkia. Footligtilla olisi ollut kaikki Capezion jutut -30 %, mutta en oikeastaan tarvinnut mitään. Hankin hetki sitten uudet trikootkin Porsellilta eli mustat Capezion Stirrupit.



Pakko vielä kertoa, että kuvan ballerinapeili löytyi viime viikolla taloni roskakatoksesta! :D


Onko sulla ollut aiemmin Freed of Londonin tossuja, mitäs tykkäsit?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sairastelua ja kevätjuttuja



Kevät se vaan tulla porskuttaa kovaa vauhtia! Tosin tänään ja eilen ei ole keväistä aurinkoa nähty edes väläykseltä, sillä on satanut aika kovasti. Mua se ei tosin ole haitannut, sillä olen viettänyt aikaa sisätiloissa ihan kyllästymiseen asti, sillä olen ollut kipeänä jo ihan liian pitkään. 

Nyt seuraa pitkä sairaskertomus eli koittakaa kestää :D. Sairastelu alkoi tosiaan kipeällä selällä. En muista kirjoitinko tänne, mutta jokunen kuukausi sitten mua vaivasi issias noin kolmen viikon ajan. Ja se hirveä vaiva sitten uusi pahus vieköön! Ja just silloin, kun mulla oli niin hyvä treenikausi päällä... Tällä kertaa selkä onneksi toipui nopeammin, mutta kipu tuli entistä ärhäkkäämpänä. Mulla tuli selkään sellainen kipuskolioosi eli selkä vääntyi ihan mutkalle. Olin siis ihan kirjaimellisesti vääntyneen näköinen! Onneksi selkä on jo suunnilleen suoristunut vaikka joitakin jännitteitä siellä vielä on. 

Selkä onneksi parani, mutta päätin kuitenkin suunnata vaivoineni fysioterapeutille ja selvisi, että mun selkärankaan on mudostunut mutka eli vähän kuin skolioosi. Yläasteella olleissa ryhtitarkastuksissa mulla ei skolioosia ole aiemmin ollut, että mutka on sinne syntynyt itsestään jossakin vaiheessa. Pari selkärangan nikamaa oli myös jumiutunut ja ne ilmeisesti aiheuttivat selän tulehdustilat. Mun alaselkä yrittää kompensoida niitä jumittuneita nikamia tekemällä tuplatyötä. Siksi se kuulemma tulehtuu, kun on niin ylirasittunut. Kuulostaa mun mielestä ainakin ihan järkevältä. Fysioterapeutti yritti jotenkin rusauttaa niitä nikamia erilleen, mutta ei siinä vielä onnistunut. Mulla on aika taas maanantaina, että katsotaan mitä siellä tällä kertaa tehdään. Vähän jännää, että kai se osaa asiansa kun tuo selän rusauttelu tuntui vähän hurjalta hommalta. Ei auta kuin luottaa ammattilaiseen, että hänellä on homma hanskassa. 

Sain taas kuulla saman virren fysioterapeutilta kuin viime syksynä polviongelmien kanssa. Fyssari sanoi, että ei nämä vaivat olisi haitaksi jos en tekisi näin rankkaa lajia eli tanssia. Polvinivelet ylirasittuvat pliestä (joka fyssarin mukaan on täysin kielletty liike ihmiselle :D ) ja selkävaivat korostuvat tanssin erilaisissa taivutuksissa. On asia varmastikin näin ja olenkin pohtinut jonkun verran sitä, että kuinka mun fysiikka lopulta kestää tätä tanssin tuomaa rasitusta. Siis vaikka kuinka huoltaisi kroppaa ja tanssisi ergonomisesti, paikat tuntuvat silti hajoavan jo tässä vaiheessa. Paneehan se vähän miettimään, mutta jotenkin en haluaisi jättää leikkiä kesken vielä!


Mutta eihän tämä sairastelu tähän vielä päättynyt. Kun selkä parani ja pääsin taas sairaslomalle flunssan takia. Aluksi ajattelin että kyse olisi normaalista flunssasta, mutta sehän pitkittyi ja olen nyt poissa tunneilta jo toista viikkoa. Väliin jäivät myös balettitunnit joille olin jo ilmoittautunut. Onneksi en ehtinyt maksaa maksua etukäteen. Ehkä sitten ensi syksyllä pääsen minäkin mukaan huoh... Välillä olen ollut koulussa katsomassa tunteja ja välillä ihan sairaslomalla pedissä kuumeessa. Kävin viimeinkin lääkärissä, kun tajusin että ei tämä taida mennä lepäämällä ohi. Lääkäri oli varma, että kyse olisi angiinasta ja laittoi kahden päivän sairaslomalle. Saan huomenna labratulokset, niin sittenhän tuo selviää. Oon muuten tosi hämmästynyt siitä, miten henkisesti raskasta on olla vain sivussa ja katsella muiden tanssivan. Se harmittaa niin hirvittävästi, että ei itse pääse mukaan ja tuntuu, että jää koko ajan jälkeen. 

On tosi haastavaa etsiä sitä tasapainoa milloin on tarpeeksi terve treenaamaan ja milloin taas lepo on ajankohtaista. Silloin se on selkeä homma, kun lääkäri sairasloman määrää, mutta jos pitää itse arvioida että onko liian flunssainen treenaamaan, niin olen aina ihan pulassa. Mulla kun flunssa on tosi usein (huono vastustukyky?) ja lämpö nousee aika herkästi. Kuitenkaan harvoin koen oloa sellaiseksi, että joutuisin jäädä kotiin kuumepotilaana vuodelepoon. Ja kouluun haluaisin aina mennä kun mahdollista on, että en jäisi jälkeen mistään. Silti flunssaisena treenaaminen aina mietityttää, kun siitä niin usein varoitellaan. Tälläkin hetkellä mulla on ääni aivan käheänä, on tukkoinen olo ja yskittää. En tiedä istunko huomenna vielä sivussa vai treenaanko..? Tosi hankalaa!

No sitten lopuksi vielä iloisempiin asioihin, eli pääsin erääseen voimisteluseuraan opettamaan tanssia tai tarkemmin tanssillista voimistelua. Oon jotenkin tämän viikonlopun aikana palannut lapsuuden muistoihin, sillä tein koko ala-asteen juurikin tuota tanssillista voimistelua. Aloitan ohjaajan hommat siis ensi syksynä ja olen aivan innoissani siitä. Tässä sairaana ollessa olen kuunnellut kaikkia erilaisia biisejä joita tunneilla olisi kiva käyttää ja kirjoitellut niitä muistiin. Joskus täällä blogin puolellakin olen unelmoinut siitä, että haluaisin joskus toimia tanssin opettajana. Sitä haluaisin vieläkin tosi kovasti eli tämä oli tällainen pieni unelmien täyttymys :). 

Keväästä sen verran, että mulla on vielä yksi näytös tässä keväällä edessä, jos pääsen sairastelun vuoksi mukaan. Näytöstä tehtiin aika tiukalla aikataululla (yht. 4 harjoituskertaa). Olin ensimmäisissä mukana eli tiedän suunnilleen mistä on kysymys. Kyse oli aika nykärimäisestä taidepläjäyksestä ja sehän sopii minulle! Tanssissa oli aika paljon hyppyjä toisen syliin, lyyristä liikettä ja kontakti-improa. Kaikkea ihanan taiteellista ;D. Kaksi kertaa tytöt treenasivat esitystä torstaina ja perjantaina jolloin minä olin saikulla. Yksi treenikerta on vielä kuitenkin edessä, että voi olla että ehdin siinä vielä mukaan. Toivotaan näin :).



Meillä alkaa loma kahden viikon päästä perjantaina. Sen jälkeen meillä on kahden viikon lepotauko ja kesäkuun lopussa meillä tulee eräs koreografi työstämään jonkin teoksen meidän luokalle. Treenataan tätä koreografiaa siis kahden viikon verran. Mä en olisi tuohon kesäjaksolle päässyt ellen olisi jättänyt kesätöitäni pois. Ja minä (sekopää) jätin! Ajattelin, että kun tähän tanssihomaman ollaan nyt lähdetty niin lähdetään sitten kunnolla. En usko, että tulen tällaista aikaa tanssin parissa elämässäni enää koskaan uudelleen elämään, niin otan nyt tästä kaiken ilon irti. Että nyt olen sitten virallisesti köyhä taiteilija. Ja olen sitä vielä pahemmin ensi syksynäkin... Mutta no, kaikki ajallaan.

Tanssikoulujen kevätnäytökset taitavat nyt olla käsillä. Toivottavasti kaikille menee tosi hyvin ja on ollut  kivaa! Kertokaa ihmeessä millaisissa tansseissa olette mukana. Olisi kiva kuulla :).