torstai 17. marraskuuta 2016

Mirror mirror on the wall!






Peili on yleensä yksi tanssisalien vakiovarusteista ja se onkin tanssijalle tosi hyvä apuväline treenaamiseen, sillä se auttaa hahmottamaan esimerkiksi omia linjauksia ja vaikkapa liikettä suhteessa muihin tanssijoihin. Mutta olettekos koskaan tositarkoituksella miettineet suhdettanne tanssisalien peiliin? Miten sitä oikeastaan käytät? Itse on ainakin pakko myöntää, että peilille antaa joskus tanssiessa jopa liian suuren painoarvon. Joskus sorrun jopa vertailuun tai lunttaamiseen peilin kautta. Joskus harhaudun katselemaan ihan turhia juttuja kuten treenivaatteitani! Peili on tehokas opettamisen ja oppimisen väline, mutta saattaa se välillä myös harhauttaa. Mä väitän, että peiliin opetetaan tanssitunneilla katsomaan jopa ihan liikaa!

Entäpä jos peiliä ei tanssisalissa ole? Mulle on aikaisemmin tullut siitä jopa pienoinen paniikin tunne, sillä peilin puuttuessa on tuntunut, että on jotenkin tosi omillaan. Nyt kuitenkin teatterilla treenatessa harjoittelemme näyttämöllä jossa luonnollisesti peiliä ei ole. Eteensä kun katselee, niin näkee usein vain joko super kirkkaat valot tai tumman katsomon. Aluksi se tuntui kummalta, mutta pian peilin olemassaoloa ei enää kaivannut. Peilin puuttumisen olen huomannut vain silloin kun täytyy tuottaa jotakin aivan uudenlaista liikettä. Silloin olisi mukava tarkistaa, että miltä oma liike ja linjaukset näyttävät. Usein tarkastankin jonkun asennon tai liikkeen vielä kotona peilin edessä työpäivän jälkeen. Toisaalta, tässä vaiheessa on luotettava myös koreografiin, sillä hän viimeistään ilmoittaa jos tanssijan tarjoama liike ei ole hänen visionsa mukainen. Koreografin voisi ikäänkuin ajatella toimivan tanssijan peilinä.

Peilittömyys pakottaa mielestäni kahteen positiiviseen asiaan:

1) Peilistä näkemisen sijaan tanssija joutuu tuntemaan liikkeen omassa kropassaan. Olen huomannut, että siinä on selkeä ero miltä liike mielestäni näyttää tai miltä se tuntuu kehossani. Kun tanssisalissa on peili, keskityn selkeästi vahvemmin näkemiseen. Peilin puuttuessa olen joutunut keskittymään liikkeen tuntumaan. Mulla liikkeet jäävät selkeästi paremmin lihasmuistiin tällä tavalla. 

2) Tanssija joutuu näkemisen sijaan tuntemaan sijaintinsa suhteessa muihin. Kun peiliä ei ole välillä on pakko olla silmät selässäkin, sillä on tärkeää aistia toisten sijainti. Olen huomannut, että peilittömyys on kehittänyt jonkin verran myös näitä taitoja.

Näin peilittä treenaaminen tietyllä tapaa auttaa ohittamaan yhden treenivaiheen. Kaikki tanssijat varmaan tunnistavat tilanteen, jossa koreografiaa treenatessa siirretään se jossakin vaiheessa "poispäin peilistä". Se voi välillä saada aikaan melkoisia hahmotusvaikeuksia ja yhtäkkiä suunnat ja paikat ovatkin kaikki sekaisin! Alusta asti ilman peiliä treenatessa tuota häslinkiä ei synny, sillä paikat ja suhteessa muihin tekeminen treenaantuvat jo harjoitusvaiheessa.

Kyllä peili mun mielestä tanssisaliin ehdottomasti kuuluu, mutta on varmasti hyvä välillä herätellä itseään omasta peilinkäytöstä. Haastankin kaikki vielä ennen joululomaa välillä jättämään peilin vähän vähemmälle arvolle ja pelkän näkemisen sijaan tuntemaan liikkeet kehossaan. Haasta itseäsi esimerkiksi balettitunnilla adagiota tehdessä. Tanssi sarja läpi viimeistellysti katseineen kaikkineen sen sijaan, että tapitat silmiä räpäyttämättä totisena suoraan peiliin (jep, meitsi balettitunnilla :D). Toisekseen, käytä peiliä myös onnistumisien bongailuun sen sijaan, että keskittyisit vahtaamaan vain epäonnistumisiasi. Toivottavasti yllätyt positiivisesti erosta!

Onko teillä tanssisalissa peili? Millanen suhde sulla on tanssitunneilla (ja miksei muutenkin) peiliin?

P.s Mulla oli omissa höntsäilytreeneissä mukana videokamera. Alun kuvat ovat siis videolta napattuja kuvia. Oman tanssin kuvaaminen on muuten kannattavaa (ja kammottavaa), sillä videolta saa aina suoran palautteen omasta tekemisestä. You know what I mean! :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti