sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pitkästä aikaa balettihommissa


Balettimuistoja parin vuoden takaa


Herään kellonsoittoon klo. 10.00 sunnuntaiaamuna. Selaan somea päämärättömästi ainakin seuraavat 30 minuuttia. Lopulta nousen ja laitan musiikin soimaan. Aamun tunnelmaan sopii Gregory Ana Isakov. Pesen hampaat ja kasvot sekä siirryn laittamaan hiuksia peilin eteen. Kiepautan hiukset nutturalle ja kiinnitän virityksen pinneillä kiinni. Valitsen perus mustan balettipuvun, mustat trikoot ja löysät housut lämmittelyyn. Heitän laukkuun kietaisuhameen, pehmeät balettitossut ja kärkitossut suojuksineen. Täytän vesipullon ja heitän sen repun pohjalle muiden juttujen sekaan. Takareiden ja selän lihakset tuntuvat kireiltä. Venytän niitä hetken auki ja taaksepäin venyttäessä rintaranka pamahtaa auki kovaäänisesti. Teen smoothien ja voitelen muutaman maissikakun. Tässä vaiheessa muistan katsoa kello ja huomaan, että kohta tulee kiire. Syön aamupalan ja siirryn meikkauspuuhiin. Heitän tanssivaatteiden päälle lämmintä ulkovaatetta ja tarkistan vielä tanssikoulun nettisivuilta osoitteen. Juoksen portaat alas ulos pyörälleni. Tanssikoululle on matkaa noin viisi kilometria ja matkalla tulee hiki. Oikeassa osoitteessa pyörin hetken paikallani löytääkseni tanssisalin ja lopulta huomaan kyltin, jossa näkyy tanssikoulun nimi. Menen sisälle ja olen paikalla juuri sopivasti.

Juttelen hetken uuden opettajani kanssa ja moikkailen uusia kasvoja, jotka valuvat hiljalleen saliin. Kyselen muutamia kysymyksiä muilta oppilailta ja porukka vaikuttaa mukavalta. Raahaamme tangot salin keskelle. Mietin pari kertaa mille tangolle sijoitun ja lopulta otan paikan keskeltä. Saan ihan oman tangon ja näen itseni koko ajan peilistä. Tavallaan kivaa, mutta samalla vähän häiritsevää! Tunti alkaa ja opettaja alkaa selittämään sarjoja. Sarjat ovat mukavan loogisia ja melko hitaita. Haastetta kuitenkin riittää ja pidän sitä, että saan keskittyä tekniikkaan täysillä. Lähes tunnin alusta huomaan, että mun balettilihakset ovat kuihtuneet pois. Kroppa muistaa miten asioita tehdään, mutta lihakset eivät jaksa kannatella raajoja. En jaksa sitä sen enempää harmitella vaan teen asiat niin hyvin kuin pystyn. 

Erehdyin eilen lukemaan viisi vuotta vanhan fiilistelypostaukseni (löytyy täältä) baletin aamutunneista. Ikävä balettitunneille kasvoi niin suureksi, että oli vaan pakko lähteä sitä tanssimaan! Yksi paikallinen tanssikoulu tarjoaa aikuisbaletin perus-jatkotasoa sunnuntaisin, joten suuntasin tanssikoululle ilman, että edes ilmoittauduin tunnille. Kävin testaamassa tunnin ja se oli oikein passeli treenitunti mulle tähän tilanteeseen. Koululla tarjottiin myös super kätevää viiden kerran korttia, joka on voimassa seuraavat 6kk. Tosi sopiva systeemi, koska teatterilla työskentelyn lisäksi saattaisi olla haastavaa yrittää käydä säännöllisesti treenitunneillakin enkä jaksaisi ottaa treenaamisesta stressiä. Ja jos tuo viiden kerran kortti menee nopeasti täyteen, niin sitten hankin vain uuden. Näppärää! 

Tunti oli oikein mukava ja mä pääsin vähän takaisin siihen balettifiilikseen, mitä olen kaivannut. En ehkä ihan täysin, mutta melkein. Olen kaipaillut useinkin sitä "balettioppilaan" roolia, joka mulla edellisessä tanssikoulussani oli. Baletti on vain se mun lempparilaji ja vaikka kaikki muu tanssi on myös ihaana, ei mikään ole vielä yltänyt baletin tasolle. Aikuisbaletissa on mukavaa, mutta en saa siitä aina sitä samaa fiilistä kuin baletin perustunneilta. Itsestähän se on kiinni, mutta se tanssin tavoitteellisuus tekee paljon. Tosin olen jo sen verran aikuinen, että motivaation pitäisi lähteä tässä vaiheessa vain ja ainoastaan itsestään. Silti se pienehkö kilvoitteleva tunnelma ja pelon kautta oppiminen tuo ekstrafiilistä hommaan! ;) Mä en myöskään pääse yli siitä ajatuksesta, että voisinko vielä joskus olla ammatiltani balettiopettaja. Se olisi jotenkin unelmien täyttymys!

Issiaksen ärtsyyntymis vähän jännitin tunnille mennessäni etukäteen, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ainakaan vielä... Mutta issiaksen sijaan mun polvet alkoivat heti vihoittelemaan. Vieläkin niissä tuntuu vähän ikävä fiilis näin tunnin jälkeen. Tiedän syyn oikein hyvin itsekin: yliliikkuvat nilkat. Mun nilkat liikkuu ihan liian hyvin sivusuuntaan ja pystyn feikkaaman aukiertoa tällä tavoin paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. En siis tee tätä tietenkään tahallani, mutta varsinkin tankosarjojen lomassa saan itseni kiinni siitä, että olen vääntänyt viidennen asennon aivan liian suureksi nimenomaan nilkoista. Ensimmäisenä tässä kärsivät sitten polveni, joihin liiallinen nilkkojen kierto vaikuttaa. Kumma juttu, kun luulisi niiden nilkkojen kipuilevan ensimmäisenä, mutta mulla tämä koko hässäkkä vaikuttaa lähes vain ja ainoastaan polviin. Olenkin jo pohtinut, että pitäisikö mun mennä ihan alkeisalkeisbalettiin ja opetella siellä ihan uusiksi ja rauhassa aukikierron käyttöä. Ja nimenomaan siis vain ja ainoastaan sitä mun omaa aukikiertoani.

Teipatut kipuilevat polvet viime vuodelta


Meillä koulussa tehdään balettia tällä hetkellä noin kerran viikossa. Tunti on balettitunti mutta vähän enemmän sellainen "harjoittelemme tanssitekniikkaa" -tyylinen tunti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Käytössä on siis kaikki baletin termit ja tekniikka, mutta tärkeintä tunnilla on tehdä asiat teknisesti just oikein. Tekniikka tulee siis ennen vaikka tyylilajin etsintää jne. Näillä tunneilla mun polvet eivät ole vihoitelleet sitten kertaakaan. Mietin, että mistä ihmeestä tämä voisi johtua ja hoksasin, että me työskennellään tunnilla ainoastaan ensimmäisessä asennossa! Ekassa  asennossa mulla ei ole ongelmaa nilkkojen ylitaipuvuuden kanssa, mutta viidennessä väännän jalkateriä varmaan liikaa saadakseni siistimmän viitosen. Joskus tuntuu, että opettajanikin minua siihen kannustavat, koska saattaa näyttää, että mun aukikierto olisi parempi kuin se olisikaan. Ja nimenomaan noiden liikkuvien nilkkojen vuoksi.

Oonkin pohtinut, että pitäisikö mun jättää nämä balettiseikkailut vähemmälle vaikka lajia niin rakastankin. Tai sitten käydä siellä alkeistunnilla ihmettelemässä aukikiertoani uudelleen. Toisaalta paras vaihtoehtohan olisi olla omalla tasollani ja vahtia nilkkojenkäyttöä ihan kärppänä. Käyttää vaikka ihan minimaalista aukikiertoa niin polvet saisivat olla rauhassa.

Mielummin surkea aukikieto ja terveet polvet kuin toisinpäin.

Pakko muuten sanoa tähän loppuun, että pahoittelut jos käytän samoja kuvia uudelleen ja uudelleen. Mulla ei ole nimittäin enää mitään hajua, mitä kuvia olen joskus käyttänyt. Uusia en tällä hetkellä oikein ehdi ottaa, kun elämässä on muutenkin kaikenmoista kiirusta. Mutta, mitäs teidän tanssitunneille kuuluu? Onko tapahtunut mitään spesiaalia vai kulkeeko homma varmoissa rutiineissa? :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti