maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kesäjakson nykytanssi workshop


Arkistojen kätköistä: aina on aikaa ottaa selfie :'D.

Lyhyessä ajassa ehtii tapahtumaan paljon asioita. Parissa viikossa ehdin muuttaa yksiöön, lomailla vanhempien luona "etelässä" ja elää yhden viikon pelkillä muffinseilla ja kekseillä (en tiedä miten siinä niin kävi. Vannon, että hetkeen ei enää tee mieli mitään makeaa :'D), käydä kaverin polttareissa ja matkustaa takaisin Rovaniemelle. Meillä on menossa nyt koulun kesäjakso, jossa työskennellään workshop tyylisesti nykytanssin parissa kahden viikon ajan eräällä tanssiteatterilla. Eka viikko on jo takana! Kahden viikon ajan, jonka olin pois Rovaniemeltä, mä tyhjäsin pään täysin tanssista. Tai no melkein ainakin. Välillä huomaamatta kiskaisin jalan takan reunukselle (täydellinen balettitanko) venytelläkseni tai heitin pihassa kärrynpyörän. Välillä pitää kuitenkin tyhjätä päätä ja antaa asioiden hautua. Mä en jaksa uskoa, että kahden viikon tanssi- ja venyttelytauon aikana tapahtuu peruuttamatonta takapakkia tai muuta vakavaa. Lepo on varmasti hyväksi niin keholle kuin mielellekin.

Maanantaina kesäjakson alkaessa meidät vedettiin tosin tehokkaasti takaisin tanssin maailmaan. Pienen tauon jälkeen oikein tunsin miten mun päässä lähti jonkinlaiset ratakset pyörimään ja käsittelemään asioita. Siellä on käynnissä taas joku prosessi, joka käsittelee tätä tanssia, tanssijuutta ja etsii koko ajan sitä mitä olen tanssijana. Tykkään siitä prosessista, mutta pakko myöntää että olen vieläkin hämmentynyt siitä kuinka henkinen prosessi tämä tanssikoulu lopulta onkaan. Jo yhden päivänä voi tapahtua jotakin, joka saa aikaan mielettömiä oivalluksia. Toisaalta voi mennä taas viikkoja niin että tamppaa samalla paikalla, eikä pääse eteenpäin. Kroppa liikkuu, on välillä aika väsynyt ja tanssii jatkuvasti. Mielessä tapahtuu kehitystä sitten kun tapahtuu. Usein huomaamattakin.

Meidän workshop-päivät koostuu 2x kahden tunnin sessiosta ja tunnin lounastauosta siinä välissä. Ollaan tehty jonkun verran kontakti-imporovisaatiota, luotu yhteistä sarjaa ja duettoja. Duetossa, jossa mä olen mukana, on todella fyysistä materiaalia ja se näkyy jo pelkästään mustelmien määrästä mun kropassa :'D. Siinä kyllä kolistaan ihan kunnolla. Tarkoitus on esittää mm. tappelukohtaus kontakti-impron keinoin. Kiskotaan toisiamme siis katuun ihan kunnolla. 

Meille tämän jakson aikana avataan myös ihan tarkoituksella koreografista työskentelyä ja se on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Mua kiehtoo esimerkiksi dramaturgian säännöt ja lainalaisuudet sekä se miten ihminen katsojana vastaanottaa tarinoita. On mielenkiintoista tietää miten ja miksi tarinoita kannattaa kertoa tietyllä tavalla erityisesti näin tanssiteatterin genressä. Meidän ohjaaja on todella taitava ja hänen kommenttinsa meidän duettoihimme saavat aina ahaa-elämyksiä aikaan. Miten pienillä yksityiskohdilla ja muutoksilla tarinoista saadaankaan kiinnostavimpia ja kertovampia!



Mulla on ensimmäinen näyttö tulossa torstaina. Tavallaan jännittää, mutta tavallaan on aika varma olo itsestään. Tässä näytössä arvioidaan harjoitusprosessin hallintaa. Suurin työ tapahtuu (ja on  jo tapahtunut) siis ihan tanssitunneilla. Kontakti-impro ei oo mulle mitenkään tuttu asia ja alku on ollut vähän kankeaa. Innoissani olen kuitenkin oppimassa siitä lisää ja onhan tämä ihan mielenkiintoinen prosessi näytön tekemisen kannalta.

Niin ja sain todistuksen mun tanssin päättötyöstä vanhalta tanssikoulultani! Kolmonen eli hyvä sieltä tuli (arviointi 1-5). Aluksi olin hiukkasen pettynyt, kun mietin olisiko siitä pitänyt saada vähintään nelosen. Sitten hoksasin, että mitä vielä! Todistukseen oli kirjattu opintojen aloitusvuodeksi 2012. Tein tanssiopintoni neljässä vuodessa. Aloitin tanssin oikestaan ihan uutena lajina noin 18-vuotiaana ja mun päälajina oli klassinen baletti (puhukoon se jo puolestaan;). Tanssin päättötyöni kärkitossuilla, mikä ei mulle ole mikään itsestäänselvyys sekään. Samalla kun suoritin näitä tanssiopintojani pikapika vauhdilla kirjotin itseni kandiksi, tein kaikki tutkintoni opinnot, kirjoitin puolet gradusta ja vielä yhden ekstra kandin kasvatustieteistä. Lisäksi mulla oli sosiaalista elämää, kävin aina välillä töissä ihan täyspäiväisesti ja tein vapaaehtoistyötä...  Lopulta lähdin opiskelemaan tanssijaksi. Alkaa ihan naurattaa. Ehkä toi kolmonen arvosanana on tässä tapauksessa oikein mainio :D. 

Täytyypä tähän loppuun vielä sanoa, että ollaanpa siis tyytyväisiä itseemme. Numerot ovat pelkkiä numeroita. Tuli sitten ykkönen tai vitonen, aion minäkin tästä lähtien keskittyä yhä vahvemmin siihen mitä kaikkea olen päässyt kokemaan ja mitä olen oppinut. Itseä varten näitä asioita lopulta tehdään. En vaikuttaakseni ketään opettajia tai arvioijia. Itseni vain :). Yritän muistaa tämän myös tulevassa näytössäni!

3 kommenttia:

  1. Mä en ole ite oikeen koskaan osannut välittää arvosanoista. Ehkä jos olen oikeen kovasti lukenut johonkin tenttiin ja omasta mielestäni olen osannut hyvin, ja sitten tuleekin joku kakkonen, niin onhan se vähän plääh. Mutta musta kolmonen on jo hyvä, tai siis eihän se edes ole mikään mun mielipide, vaan se on oikeesti 'Hyvä'. En ihan kamalasti siis jaksa murehtia mun arvosanoistani, vaan enemmän siitä matkasta sinne arvosanaan. Tällä hetkellä mulla ei muuten ole väliä mun gradun tulevan arvosanan kanssa (gradu joka ei siis todellakaan ole vielä palautuskunnossa), kun se että sillä voi hakea jatko-opintoihin. Olen tässä gradun aikana oppinut niin val-ta-vas-ti asioita, että se itsessään on mun mielestäni jo palkinto.

    Vitsi musta on niin ihanaa lukea näitä sun tanssija-opintojuttuja, kun ollaan varmaan suunnilleen samanikäiset ja molemmat yliopistolla valmistumassa johonkin ihan muuhun, ja itselläni on tietysti käynyt monesti myös mielessä että pitäiskö sittenki vaan "jättää kaikki" ja lähtee haahuilemaan tanssin perään enemmänkin. Tällä hetkellä mulla itelläni on meinaa sellainen olo kuin olisin kahden eri maailman repimänä. Akateeminen identiteetti ja unelmat tutkijanurasta, siitä miten olisin intohimoinen aivotutkija ja viettäisin vaan kaikki illat ja yöt labralla, versus että valmistuttuani hankkiutuisinkin vielä johonkin tanssiin liittyvään koulutukseen ja saisin viettää tanssisalissa kaikki päivät ja illat. Myönnän että olen välillä taipuvainen vähän sellaiseen kaikki tai ei mitään -ajatteluun, mutta paras varmaan olisi kun löytäisin näidenkin väliltä jonkun sellaisen kultaisen keskitien. Kunhan sitten osaisi olla vaan onnellinen tasapainotellessa molempien välillä, eikä kokis että molemmat puolet kärsii.

    VastaaPoista
  2. Sulla on just hyvä asenne arvosanoja kohtaan! Tuohon mäkin yritän pyrkiä. Nimenomaan se matka sinne arvosanaan on se asia, joka merkitsee ja on se myös tosi henkilökohtainen kokemus. Sitä ei kukaan professorikaan pysty esseepaperia lukemalla arvioimaan. Pitäisi siis pystyä keskittymään siihen omaan oppimiseen. Se on lopulta se asia, mikä merkitsee! Ja hui luin tuolta sanan "jatko-opinnot". Ootko pohtinut väikkäriurakkaan tarttumista? :)

    Kiva, että tykkäät lukea mun soperruksia tanssihommista! :D Mä kyllä kannustan lähtemään omien unelmien perään. Miksi sitä ei voisi kokeilla tehdä monenlaisia asioita tässä elämässä? En myöskään en usko, että vanhana mummona sitä miettii että olinpa typerä, kun en keskittynyt uraani vaan kävin vähän toteuttamassa itseäni - päinvastoin. Mun yks koulukaveri, joka on myöskin yliopistosta valmistunut, sai juuri oman alan töitä tanssikoulutuksen ohelle. En voinut olla kyselemättä, että mitä hän oikein tulevaisuudelta haluaa ja vastaus kuului että "kieltäydyn valitsemasta". Mun mielestä tää vastaus oli tosi inspiroiva, koska miksi meidän pitäisi valita vaan yksi asia tässä maailmassa ja keskittyä siihen lopun elämäänsä. Se, että nuorena keskittyy tanssiin pari vuotta, ei taida olla kovinkaan paljon pois akateemiselta uralta tulevaisuudessa. Tai näin mä olen järkeillyt, voihan se tietty olla että olen väärässäkin :). Mahdotonta paasausta, mutta näitä asioita olen hirmuisesti viime aikoina miettinyt. Eli ihan samoja juttuja kuin sinäkin!

    Mun on ihan pakko jättää sulle tähän tämä linkki hautumaan:
    http://www.epopisto.fi/opintolinjat/tanssitaiteen_opintolinja.php . Esimerkiksi tälläisista vuoden opistolinjoista voisi aloittaa ;). Pari mun koulukaveria kävi siellä preppaamassa ennen ammatilliseen koulutukseen pääsyä ja he tykkäsivät tuosta vuodesta tosi paljon. Mitä heidän juttujaan olen kuunnellut, niin tuo opistovuosi ei paljon meidän koulutuksestamme eronnut. Oli ehkä jopa hieman tiiviimpi, kun paljon asioita oli laitettu mahtumaan samaan vuoteen. Siinä olisi haastetta kerrakseen ;).

    Toki tanssia voi vähemmän paatoksellakin ja aina ei tarvi lähteä poikkoilemaan ympäri Suomea saadakseen tanssia. Jos löytää hyvän tanssiryhmän, joka tyydyttää omat tanssihalut, niin sekin voi olla ihan nappivalinta. Siis sellaisen ryhmän jossa omat toiveet ja tavoitteet otetaan tosissaan ja pääsee esiintymään ja kehittymään. Toivottavasti sulle löytyy joku mieleinen ratkaisu tulevaisuudessa. Motivaatiota sulta selkeesti löytyy, niin se vie jo tosi pitkälle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä mää oon miettinyt jatko-opintoja, mikä on kyllä vähän omituista ku vingun tästä gradusta näinkin paljon :DD Mut jos meinaa uraa tehä yliopistolla nii luulen että proffilta tulee vähän painostustakin väikkärin tekoon, eikä se kuulosta musta yhtään hullummalta. Tykkään myös mun nykyisestä kotikaupungistani tosi paljon, mutta työmarkkinat on vähän mitä on. Jos jäisin yliopistolle niin voisin jäädä asumaan tänne vielä muutamaksi vuodeksi :) Ja oot ihan oikeessa, mun tanssihaluni tulee tyydytetyksi täällä tanssiopistolla tosi mainiosti. Tykkään niin kovasti kun aikuisillekin on useita eri alkeis-, perus- ja jatkotasoja, ja nyt vielä toi kärkkäritunti. Täällä on oikeesti mahdollisuus kehittyä tanssissa tosi paljon, toisin kuin monissa muissa tanssikouluissa on vaan se "aikuisbaletti", 60min kerran viikossa ja siellä on sitten kaikki tasosta riippumatta. Ollaan tämän kärkitunnin innostamana myös salaisesti suunniteltu yhden kaverin kanssa, voitaiskohan JTO:lle perustaa aikuisten baletin EK-ryhmä! :D Mut se on vielä salaisuus, ja ihan sellasta spekulointia vain :D
      Kiitos tosta linkistä, pikkusen kyllä kiinnostais! Täytyy kattoa mihin tää elämä vie. Olen itseasiassa muuttamassa ensi vuonna muutamaksi kuukaudeksi toiseen kaupunkiin harjoitteluun, en ole vielä omassa blogissani mitään ilmoitusta tästä tehnyt koska en tiedä vielä tarkkaa ajankohtaa. Sieltä kaupungista olen jo valmiiksi katellut tanssijuttuja :)
      t. laiska yksisarvinen, joka ei jaksanut kirjautua

      Poista