lauantai 18. kesäkuuta 2016

Diving deep: this spring


Täällä pohjoisessa on yölläkin valoisaa!


Kuten viime postauksessa lupailin, kirjoitan vielä pari sanaa tästä keväästä. Alkukevät oli itsessään hieman raskas, sillä hyppäsin koulutukseen mukaan kesken kaiken. Olihan se alkukevät kylmää kyytiä kun kaamos, kovat pakkaset, uudet kotikulmat, ihmissuhteet ja kaikki muukin yrittivät sekoittaa päätä. Aika ilmeisesti kultaa muistot melko nopeastikin, sillä nyt elämä tuntuu ihmeen tasaiselta. Uskallan jopa sanoa, että tähänastisen kokemuksen mukaan tämä koulu on yksi parhaista asioista mitä mun elämässä on tapahtunut! En osaa oikeasti edes täysin kuvailla sitä miten huojentavaa aikaa tämä kevät on ollut. Tuntuu, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teen just sitä juttua mitä mun tällä hetkellä kuuluukin. Tosin se ei tarkoita sitä, että kaikki sujuisi aina helposti ja mikään ei tuottaisi haasteita.

Kevään aikana yksi suurimmista haasteista oli sairastelu ja selkäkivut ja niistä johtuvat poissaolot. Se harmittaa ihan hirvittävästi, kun joutuu jäädä kotiin tai salin reunalle katsomaan tuntia. Ja koreografioita työstetään kuitenkin päivittäin, niin pari poissaoloa kriittiseen aikaan saa tuskanhien pintaan. Sen tietää jokainen tanssija! Muuten motivaatio pysyi kyllä mukavasti korkealla koko kevään ajan. Ei sekään ehkä ole mikään itsestäänselvyys. Oli mun luokkalaisia syksyllä vähän varoiteltu siitäkin, että jossakin vaiheessa tätä koulua voi vähän pimahtaa. Sen kyllä uskon.

Mulla on ollut aika haipakkaa, kun oon yrittänyt saada graduani tässä samalla kevään aikana kasaan. Vähän liian optimistisena lähdin liikenteeseen ja luulin, että se valmistuisi jo maaliskuuhun mennessä. Hah hah ja hah. Ei lähellekään! Kahden koulun yhdistäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin sen olevan. Ajattelin, että koska olen täällä vain päivisin koulussa, iltaisin voisin kirjoitella gradua. Mutta aika pian huomasin, että väsynyt kroppa tarkoittaa myös väsynyttä mieltä. En vain saanut itseäni tarttumaan kirjoituspuuhiin. Nyt yhtä optimistisena ajattelen, että kesällä se gradu valmistuu. Toivon niin todella, sillä tämän kevään aikana olen ollut aikamoisessa ristipaineessa näiden kahden koulun takia. Yliopistojutut vievät ihan omaan maailmaansa ja täällä tanssihommissa vaaditaan myös melkoista sitoutumista. Nyt tuntuu, että olen tehnyt molempia hommia puoliteholla ja  silloin kun yritin keskittyä toiseen, laiminlöin toista pahasti. Täällä mun tanssiopeille se saattoi näkyä motivaation puutteena. Yliopistolle päin se välittyi taas laiskuutena, kun hommat ei etene. Ja minä kun olen luonteeltani super tunnollinen tyyppi, niin olen ollut ihan stressissä tästä. Olisipa ihanaa, että ensi vuonna saisin keskittyä tanssihommiin täysillä ja yliopistohommat saisin viimeinkin pakettiin. Ei se yliopistosta valmistuminenkaan hassumalta kuulosta ;).

Tanssitaitoa!

Jos multa kysyttäisiin, että mitä olen tämän kevään aikana oppinut niin en saisi varmaan yhtään järkevää lausetta muodostettua. Tuntuu, että olen oppinut ihan älyttömästi asioita eivätkä ne vielä ole mitenkään jäsentyneet mun päähäni. Olen oppinut ihan tanssitaidollisia asioita eli monenmoisia teknisiä juttuja ja toisaalta oon päässyt myös ihan uudelle ymmärrystasolle kehohuollon kanssa. Mun kehonhallinta on kehittynyt ja olen ottanut myös haltuun eri tanssilajeja hitaasti (mutta varmasti? ;). Muistan edelleen sen karmivan tunteen, kun mut alkukeväästä paiskattiin house- ja kansantanssitunneille muiden sekaan. Olin niin vaivaantunut ja epävarma itsestäni. Jo tässä lyhyessä ajassa eli yhden lukukauden aikana olen oppinut vastaanottamaan erilaista tanssia ja hyväksymään sen, että en osaa kaikkea mutta mulla on työkalut oppia.

Oon oppinut myös tekemään liikkeistä ja koreografioista eri tavalla omiani sen sijaan, että kopioisin mekaanisesti opettajan tekemistä. Minä tanssin ja mun kroppani tanssii sen sijaan, että joku tanssittaa mua. En tiedä pääsettekö tämän ajatuksen sisälle, mutta mulle se on ollut suuri oppimisen paikka. Viimeisen kuukauden aikana oon ensimmäisiä kertoja vasta uskaltanut myöntää itselleni, että mä tosiaan olen tanssija. Mä olen tanssin opiskelija ja musta valmistuu vuoden päästä tanssija. Tähän asti olen jotenkin pelännyt, että joku herättää mut jostakin unesta tai paljastaa, että mä en oikeasti kuulu tänne. Vielä tämän keväänkin aikana olen pelännyt, että en ole tarpeeksi hyvä tai riittävä tanssijaksi. Mutta kyllä mä olen ja kehityn vielä koko ajan.

Tanssitietoa!

Suurta oppimista on tapahtunut myös tiedollisella tasolla. Varsinkin tässä kohtaa mun on vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä, mitä mun pääni sisällä myllertää. Mulle on avautunut täysin uusi maailma tanssin parissa. Tanssi- ja kulttuuriala ammatillisesta näkökulmasta oli etukäteen mulle ihmeen pimennossa. Tanssitiedon- ja analyysin tunneilla on sukellettu syvemmälle tanssin kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen olemukseen. Se auttaa katsomaan tanssia niin paljon laajemmasta näkökulmasta. Mä olen täysin haltioissani siitä miten mulla on ollut mahdollisuus sukeltaa tähän tanssin ammatilliseen maailmaan ja sen lisäksi mulla on samanmoinen maailma viestinnän parissa, jota yliopistossa opiskelen. Mä olen keksinyt, että nämä kaksi asiaa mä haluan yhdistää. Sitä mä haluan tehdä isona :).

Ammatti-identiteetti

Ennen kaikkea meille tarjotaan täällä koulussa tanssijan ammatti-identiteettiä ja kaikkea sitä vastuuta ja vapautta mitä se tuo mukanaan. Aluksi en suostunut ottamaan sitä vastaan ollenkaan, sillä se oli mulle jotakin ihan liian käsittämätöntä. Luulen sen johtuvan siitä, että oma keskeneräisyyden tunne oli (ja on) niin vahva. Vasta ihan viime viikoilla olen alkanut ymmärtämään, että halusin tai en täällä koulussa musta valmistuu ammattitanssija. Sellaisen identiteetin tulen täältä saamaan ja se kuulostaa kyllä ihan hurjalta mutta huippujutulta. 

Aina ei tosiaankaan ole helppo pukea sanoiksi sitä, mitä viime aikoina on oppinut tai missä asioissa on tapahtunut edistystä. Nyt haastaisin teitä kuitenkin pohtimaan, että mitä taidollisia tai tiedollisia asioita opitte kevään aikana tanssissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti