sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sairastelua ja kevätjuttuja



Kevät se vaan tulla porskuttaa kovaa vauhtia! Tosin tänään ja eilen ei ole keväistä aurinkoa nähty edes väläykseltä, sillä on satanut aika kovasti. Mua se ei tosin ole haitannut, sillä olen viettänyt aikaa sisätiloissa ihan kyllästymiseen asti, sillä olen ollut kipeänä jo ihan liian pitkään. 

Nyt seuraa pitkä sairaskertomus eli koittakaa kestää :D. Sairastelu alkoi tosiaan kipeällä selällä. En muista kirjoitinko tänne, mutta jokunen kuukausi sitten mua vaivasi issias noin kolmen viikon ajan. Ja se hirveä vaiva sitten uusi pahus vieköön! Ja just silloin, kun mulla oli niin hyvä treenikausi päällä... Tällä kertaa selkä onneksi toipui nopeammin, mutta kipu tuli entistä ärhäkkäämpänä. Mulla tuli selkään sellainen kipuskolioosi eli selkä vääntyi ihan mutkalle. Olin siis ihan kirjaimellisesti vääntyneen näköinen! Onneksi selkä on jo suunnilleen suoristunut vaikka joitakin jännitteitä siellä vielä on. 

Selkä onneksi parani, mutta päätin kuitenkin suunnata vaivoineni fysioterapeutille ja selvisi, että mun selkärankaan on mudostunut mutka eli vähän kuin skolioosi. Yläasteella olleissa ryhtitarkastuksissa mulla ei skolioosia ole aiemmin ollut, että mutka on sinne syntynyt itsestään jossakin vaiheessa. Pari selkärangan nikamaa oli myös jumiutunut ja ne ilmeisesti aiheuttivat selän tulehdustilat. Mun alaselkä yrittää kompensoida niitä jumittuneita nikamia tekemällä tuplatyötä. Siksi se kuulemma tulehtuu, kun on niin ylirasittunut. Kuulostaa mun mielestä ainakin ihan järkevältä. Fysioterapeutti yritti jotenkin rusauttaa niitä nikamia erilleen, mutta ei siinä vielä onnistunut. Mulla on aika taas maanantaina, että katsotaan mitä siellä tällä kertaa tehdään. Vähän jännää, että kai se osaa asiansa kun tuo selän rusauttelu tuntui vähän hurjalta hommalta. Ei auta kuin luottaa ammattilaiseen, että hänellä on homma hanskassa. 

Sain taas kuulla saman virren fysioterapeutilta kuin viime syksynä polviongelmien kanssa. Fyssari sanoi, että ei nämä vaivat olisi haitaksi jos en tekisi näin rankkaa lajia eli tanssia. Polvinivelet ylirasittuvat pliestä (joka fyssarin mukaan on täysin kielletty liike ihmiselle :D ) ja selkävaivat korostuvat tanssin erilaisissa taivutuksissa. On asia varmastikin näin ja olenkin pohtinut jonkun verran sitä, että kuinka mun fysiikka lopulta kestää tätä tanssin tuomaa rasitusta. Siis vaikka kuinka huoltaisi kroppaa ja tanssisi ergonomisesti, paikat tuntuvat silti hajoavan jo tässä vaiheessa. Paneehan se vähän miettimään, mutta jotenkin en haluaisi jättää leikkiä kesken vielä!


Mutta eihän tämä sairastelu tähän vielä päättynyt. Kun selkä parani ja pääsin taas sairaslomalle flunssan takia. Aluksi ajattelin että kyse olisi normaalista flunssasta, mutta sehän pitkittyi ja olen nyt poissa tunneilta jo toista viikkoa. Väliin jäivät myös balettitunnit joille olin jo ilmoittautunut. Onneksi en ehtinyt maksaa maksua etukäteen. Ehkä sitten ensi syksyllä pääsen minäkin mukaan huoh... Välillä olen ollut koulussa katsomassa tunteja ja välillä ihan sairaslomalla pedissä kuumeessa. Kävin viimeinkin lääkärissä, kun tajusin että ei tämä taida mennä lepäämällä ohi. Lääkäri oli varma, että kyse olisi angiinasta ja laittoi kahden päivän sairaslomalle. Saan huomenna labratulokset, niin sittenhän tuo selviää. Oon muuten tosi hämmästynyt siitä, miten henkisesti raskasta on olla vain sivussa ja katsella muiden tanssivan. Se harmittaa niin hirvittävästi, että ei itse pääse mukaan ja tuntuu, että jää koko ajan jälkeen. 

On tosi haastavaa etsiä sitä tasapainoa milloin on tarpeeksi terve treenaamaan ja milloin taas lepo on ajankohtaista. Silloin se on selkeä homma, kun lääkäri sairasloman määrää, mutta jos pitää itse arvioida että onko liian flunssainen treenaamaan, niin olen aina ihan pulassa. Mulla kun flunssa on tosi usein (huono vastustukyky?) ja lämpö nousee aika herkästi. Kuitenkaan harvoin koen oloa sellaiseksi, että joutuisin jäädä kotiin kuumepotilaana vuodelepoon. Ja kouluun haluaisin aina mennä kun mahdollista on, että en jäisi jälkeen mistään. Silti flunssaisena treenaaminen aina mietityttää, kun siitä niin usein varoitellaan. Tälläkin hetkellä mulla on ääni aivan käheänä, on tukkoinen olo ja yskittää. En tiedä istunko huomenna vielä sivussa vai treenaanko..? Tosi hankalaa!

No sitten lopuksi vielä iloisempiin asioihin, eli pääsin erääseen voimisteluseuraan opettamaan tanssia tai tarkemmin tanssillista voimistelua. Oon jotenkin tämän viikonlopun aikana palannut lapsuuden muistoihin, sillä tein koko ala-asteen juurikin tuota tanssillista voimistelua. Aloitan ohjaajan hommat siis ensi syksynä ja olen aivan innoissani siitä. Tässä sairaana ollessa olen kuunnellut kaikkia erilaisia biisejä joita tunneilla olisi kiva käyttää ja kirjoitellut niitä muistiin. Joskus täällä blogin puolellakin olen unelmoinut siitä, että haluaisin joskus toimia tanssin opettajana. Sitä haluaisin vieläkin tosi kovasti eli tämä oli tällainen pieni unelmien täyttymys :). 

Keväästä sen verran, että mulla on vielä yksi näytös tässä keväällä edessä, jos pääsen sairastelun vuoksi mukaan. Näytöstä tehtiin aika tiukalla aikataululla (yht. 4 harjoituskertaa). Olin ensimmäisissä mukana eli tiedän suunnilleen mistä on kysymys. Kyse oli aika nykärimäisestä taidepläjäyksestä ja sehän sopii minulle! Tanssissa oli aika paljon hyppyjä toisen syliin, lyyristä liikettä ja kontakti-improa. Kaikkea ihanan taiteellista ;D. Kaksi kertaa tytöt treenasivat esitystä torstaina ja perjantaina jolloin minä olin saikulla. Yksi treenikerta on vielä kuitenkin edessä, että voi olla että ehdin siinä vielä mukaan. Toivotaan näin :).



Meillä alkaa loma kahden viikon päästä perjantaina. Sen jälkeen meillä on kahden viikon lepotauko ja kesäkuun lopussa meillä tulee eräs koreografi työstämään jonkin teoksen meidän luokalle. Treenataan tätä koreografiaa siis kahden viikon verran. Mä en olisi tuohon kesäjaksolle päässyt ellen olisi jättänyt kesätöitäni pois. Ja minä (sekopää) jätin! Ajattelin, että kun tähän tanssihomaman ollaan nyt lähdetty niin lähdetään sitten kunnolla. En usko, että tulen tällaista aikaa tanssin parissa elämässäni enää koskaan uudelleen elämään, niin otan nyt tästä kaiken ilon irti. Että nyt olen sitten virallisesti köyhä taiteilija. Ja olen sitä vielä pahemmin ensi syksynäkin... Mutta no, kaikki ajallaan.

Tanssikoulujen kevätnäytökset taitavat nyt olla käsillä. Toivottavasti kaikille menee tosi hyvin ja on ollut  kivaa! Kertokaa ihmeessä millaisissa tansseissa olette mukana. Olisi kiva kuulla :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti