maanantai 19. joulukuuta 2016

Mitä maisemia!







Aurinko laskee jo noin 13.30

Mulle iski kova flunssa. Eilen oli korkea kuume mutta tänään on onneksi ollut vain lämpöä. Olo on silti vielä aivan kauhea! Lihassäryt ovat hirvittävät ja kurkku tuntuu olevan tulessa. Äsken soitin lääkäriaikaa sairaslomaasioita varten ja ääntä ei meinannut tulla ollenkaan. Välillä kuului vain pihinää! Onneksi tänään ei ollut näytöstä, mutta ennen joulua olisi vielä neljä näytöstä tiedossa. Suoraan sanottuna hirvittää, jos en saa sairaslomaa ainakin keskiviikkoon asti jolloin on tuplanäytöspäivä. Torstaina pystyisin vetämään viimeisen näytöksen läpi ehkä hieman kevennettynä versiona. Toivotaan siis, että lääkärillä jota menen kohta tapaamaan, on jotakin ymmärrystä siitä mitä tanssijantyö käytännössä on... Vaikka on mulla kyllä tosi huono omatunto, jos joudun skippaamaan esityksiä. Tuntuu kuin jättäisi muut pulaan.

Mutta vielä asiasta toiseen, jotta ei mene ihan sairaskertomukseksi tämä koko postaus... Mä olen entistä enenmmän ihastunut tähän Rovaniemeen. Siis mitä maisemia täällä on! Pakkassäät ja lumi tekevät kaikesta satumaailman näköistä. Kotiin pyöräillessä usein katselen niin ihastuneena ympärilleni, että on sattunut pari vähältä piti -tilannetta muun liikenteen kanssa... Pimeä tulee vain tosi aikaisin, joten usein aurinkoa ei ehdi nähdä kovin montaa tuntia päivässä, kun valoisat tunnit viettää teatterin hämärässä. Onneksi välillä aina ehtii ulkoilemaan myös silloin kun aurinko on ylhäällä. Mä napsin kuvia turistien kanssa välillä kilpaa :'D. Pakko ikuistaa näitä upean näköisiä maisemia!

// I got a terrible flu. It started with a high fever yesterday morning but today I'm feeling a little better. Well a little... I still have sore throat and tons of muscle pain. I called for a doctor and got an appointment for today. I almost had no voice so the phone call was quite tricky. Lucky me we have no show today but the rest of the week is booked full. There's still four show's to go before Christmas and I hope I'll be fine by Thursday. Let's hope that the doctor I'm going to meet has some sort of sense what dancer work is so I can rest at least tomorrow. Even if I feel very bad (and guilty) missing the show's!

But then some other and happier subjects! I just wanted to tell how much I've been enjoying my time here in Rovaniemi. The nature is so beautiful when there's snow everywhere. The weather has been cold but I don't mind! The only bad thing is that the sun goes down already 1.30 pm. I'm spending my days mostly in the theater so I rarely see the sun! Every time when I'm cycling home from the work I need to stop and take some photos from the lovely view. //

torstai 15. joulukuuta 2016

Well hello Helsinki!




Käväisin alkuviikosta Helsingissä. Lähdin lauantaina yöjunalla matkaan ja olin perillä sunnuntaina aamulla. Yöjunalla (makuuvaunussa) matkustaminen on kyllä näppärää, sillä 12 tunnin matka taittuu nukkuessa. Ehdin viettää Helsingissä yhteensä kolme päivää eli tiistaina illalla lähdin taas yöjunalla matkaan niin, että ehdin keskiviikon näytökseen takaisin tänne Rovaniemelle.




Olin ihan super hämmentynyt, sillä Helsingissä ei ollut yhtään lunta! Tulin täältä pohjoisen winter wonderlandista ja jotenkin kuvittelin, että koko Suomessa on edes ohut lumipeite. No eipä ilmeisesti olekaan. Tyypit vain skeittasivat vastaan kaduilla! Jos siis tiedätte miltä Rovaniemellä näyttää tällä hetkellä, niin tiedätte miksi nuo kaduilla skeittaavat ihmiset aiheuttivat pientä hilpeyttä :'D.




Mun reissu ei liittynyt mitenkään tanssijuttuihin. Ajattelin, että olisin mennyt jonkun tanssikoulun aamubalettiin, mutta en lopulta jaksanutkaan raahata treenikamppeita mukanani. Nautin siis vain kaupungin  jouluisesta tunnelmasta, söin ihan yli budjettini ihanissa ravintoloissa ja kävin kahviloissa. Pakko vielä mainita, että yksi ihanan oloinen kahvila jäi käymättä nimittäin Cafe Kokko. Oli aika viluinen päivä ja lopulta en vain löytänyt kahvilaa, vaikka mielestäni olin oikeassa osoitteessa?! Alkoi jo tympäisemään aika lailla, kun poikkoilin kylmässä edestakaisin etsimässä oikeaa paikkaa eikä vain löytynyt... Nyt jälkikäteen huomasin, että kahvilaan on ilmoitettu kaksi eri osoitetta eli Facebookissa ja verkkosivuilla ilmoitetaan eri osoitteet. Oliskohan tällä pikku faktalla jotakin tekemistä vaikean löydettävyyden kanssa..?

Helsingin reissulla iski aivan hirvittävä matkakuume tai onhan sitä ollut jo pidemmän aikaa ilmassa. Lähiaikoina mulla on tarkoitus varata liput reissuun Pohjois-Irlantiin. Lähden takaisin katsastamaan rakkaita paikkoja vaihtariajoilta. Oon aivan super innoissani, jos reissu tosiaan onnistuu!

P.s Viikon päästä on jo joulu. Hä?!

// Again I had 3 days free from the theater so I traveled to Helsinki. Flying would be the best option for traveling from Rovaniemi to Helsinki but the night train (which I took) comes right after. By train it takes 12 hours to get there but I booked a sleeping cabin and just slept the whole time. Not bad I would say!

It was so weird that they didn't have ANY snow in Helsinki. Here up north it's all about this winter wonderland so somehow I assumed that there would be even some snow in Helsinki too. But no! Some people were skate boarding on the streets. If you know what the streets look like in Rovaniemi at the moment you know why I found it so funny!

My three days were just for relaxing so nothing dance related this time. I was supposed to take some morning ballet class but I didn't even pack my ballet stuff with me. So I just enjoyed the city, the christmassy atmosphere, ate too many times out and went to try some cute coffee shops. I tried to find coffee place called Cafe Kokko but for some reason I just didn't find it! Afterwards I even noticed that they had different addresses on their FB and websites. So maybe that's the reason I didn't find the place. Better luck next time I hope.

I've been having a bad travel fever for a while now and soon I'm about to book flights back to Northern-Ireland where I did my semester abroad some years ago. I'm so super excited. Hope it really happens!

P.s One week and it's Christmas?! //

perjantai 9. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän piparit ja teatterin sudet


Joulukuu menee vauhdilla. Ostin joulukalenterinkin pari päivää myöhässä, mutta oli kiva avata monta luukkua kerralla. Meillä oli melko pitkät vapaat alkuviikosta, kun oli itsenäisyyspäivä ja muuta mukavaa. Siinä ehti oikeasti unohtaa kaikki koulu- ja työjutut sekä levätä kunnolla. En edes enää muista mitä kaikkea noiden kolmen päivän aikana tein. Yhden päivän käytin kokonaan gradun kirjoittamiseen. Pääsin hieman eteenpäin ja se oli hieno tunne. Elättelen yhä toiveita, että jouluun mennessä gradu olisi paketoitu (hehe) eli valmis! Olisi yksi parhaista joululahjoista pitkään aikaan.





Itsenäisyyspäivänä leivoin pipareita niin kuin meillä on aina mummun kanssa ollut perinteenä. Nyt mummu on niin kaukana, lähes toisella puolella Suomea, että jouduin leipomaan piparini omatoimisesti. Innostuin vähän koristelupuuhista! Itsenäisyyspäivä oli muutenkin oikein mukava. Leipomissession jälkeen lähdin polkemaan pyörällä paukkupakkasissa ystäväni luo, jossa teimme yhdessä pitsaa. Jälkkärinä meillä oli mun leipomia pipareita, glögiä ja joulutorttuja. Tuli niin jouluinen tunnelma! Katseltiin yhdessä Linnanjuhlia ja ilta meni leppoisasti.

Teatterilla sujuu mukavasti. Tänään illalla on yhdeksäs näytös ja porukkaa on ollut kiitettävästi. Jos ei nyt ihan täysiä katsomoita, niin lähestulkoon kuitenkin. Näytelmä on saanut kriitikoilta tosi hyviä arvosteluja, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Meillä oli tänään jo päivänäytös, mutta lähden pian takaisin teatterille valmistautumaan illan näytökseen. Ulkona myrskyää, joten toivottavasti pääsen pyöräillen perille.

Joulutarinan sudet selfievimmassa...

P.s Kokeilen uutta juttua eli kääntää tekstini loppuun lyhyesti englanniksi. Mun enkku ei tosiaankaan ole mikään täydellinen, mutta tässähän sitä treenaantuu! :)

// Time flies so fast! I even bought a Christmas calendar couple days late... We got 3 days break from the theater. I relaxed and worked with my master thesis. I made some progress so I couldn't be happier. Let's hope it's all done before Christmas. It would be the best Christmas present for a long time. Let's see how it goes!

Last Tuesday it was Finland's Independence day and I baked some gingerbreads like I used to do with my granny. Now she's living so far away so I needed to do it all by myself. I got a little excited with the decorating part heh.

At the theater everything is going well. We've done 9 shows already (21 still to go). Every night the show has almost been booked full! All the theater reviews have been positive so that's something to celebrate! Now I need to head back to the theater for the second show of the day. Huh! It's snow storming outside so wish me luck...  //

maanantai 28. marraskuuta 2016

Just chilling after premiere...


Kasvissosekeittoa kynttilän valossa



Ensi-iltaviikonloppu on ohi ja nyt alkoi sitten esityskausi. Ensi-ilta oli jännä kokemus, sillä olihan se mun ensimmäinen ikinä! Teatterilla oli kaikkia hauskoja tapoja, joiden olemassaolosta en suoraan sanottuna ollut edes tietoinen. Kaikki antoivat toisilleen onnen potkuja takapuoleen ja tapana on myös ilmeisesti antaa muille pieniä lahjoja. Mäkin sain jotakin pientä kivaa. Koska tästä tavasta en tiennyt, niin aion muistaa työryhmän jäseniä luultavasti esityskauden lopuksi. Jos oikein laskin niin 28 esitystä on vielä edessä. Ensi-ilta meni hyvin, mutta sain koreografilta väliajalla kommenttia, että enemmän kaivattaisiin skarppiutta plien käyttöön ja ylipäätänsä sellaista maadoittumista. Niinpä  parantamisen varaakin vielä on. Näytöksen jälkeen skoolattiin, syötiin ja juhlistettiin ensi-iltaa. Ilta jatkui bileiden merkeissä teatterin tiloissa. Lauantainakin olisi ollut jonkinlaiset juhlat, mutta ei luokkakavereiden kanssa oltu niistä tietoisia. Kukaan ei ollut kertonut niistä ja meillä kaikilla oli vain hikisiä treenivaatteita päällä. Lähdettiin lopulta vain kotiin ja illanvietto jäi. Toisaalta oli aika väsynytkin olo, että tavallaan ei edes haitannut.

Tänään mulla oli tarkoitus mennä kouluun kymmeksi, mutta mun kännykästä oli loppunut akku yön aikana ja heräsin vasta yhdeltä. Vähän siis hämmästyin kun laitoin kännykän lataukseen ja katsahdin kelloa. Tykkään nukkua myöhään, mutta en nyt kuitenkaan ihan näin myöhään sentään.  En ehtinyt koululle edes syömään. Toisaalta ihanaa ottaa vähän rennosti, kun alkusyksy on ollut kiireistä aikaa. Nyt ajattelin pyykätä, syödä sushia ja käydä sitten gradun kimppuun. Huomenna menen kouluun kehonhuoltoon ja tanssitunnille. Joutuu heräämään aamulla, joten saa vähän unirytmejäkin kuntoon ja samalla pääsee liikkumaan.

Vähän on tämä blogiin kirjoittaminen tuntunut viime aikoina puiselta touhulta. Tuntuu, että tätä blogia ei kukaan koskaan lue, mutta eksyin katselemaan blogin tilastoja. Kyllähän täällä lukijoita käy! Saattaa silti olla, että pidän pikku taukoa ja tulen kirjoittamaan kun se tuntuu taas mukavammalta.

Olisi kiva kuitenkin kuulla, että miten teillä kaikilla menee? Onko joulunäytöksiä tai muita erityisjuttuja näin joulun alla tulossa? :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kohti ensi-iltaa

Heissan! Tulin vain huikkaamaan, että tänään teatterilla harjoitusperiodi päättyi ja ensi-ilta on ihan käsillä. Tänään ja huomenna näytöksissä on jo porukkaa katsomossa, sillä näytökset ovat ns. omaisnäytöksiä. Varsinainen kenraali on siis huomisen näytös ja ensi-ilta koittaa viimeinkin perjantai-iltana. Jännät ajat ovat siis käsillä! 

Harjoitusjakso oli mukava ja opettavainen mutta myös melko raskas prosessi. Harjoitusjaksoon mahtui myös monenlaista ekstraa kuten kiertueviikko koulun puolesta ja tiukka tonttushow-viikko. Suurin työ on (ehkä?) takanapäin, mutta kyllä hommaa tulevissa kolmessakymmenessä näytöksessä riittää ihan varmasti.

En ole kovin paljon ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa teatterilla työskentelystä. Toiveissa olisi tehdä postaus kuvien kanssa aiheesta. Osittain myös siksi olen jättänyt postailun, sillä ennen ensi-iltaa omaa kuvamateriaalia esim. rooliasuista ei ole somessa tai muuallakaan vielä luonnollisesti lupaa jakaa. Niinpä ajattelin, että ehtiihän sitä joulukuun aikana hyvin vielä kirjoitella teatterihommista. Kiinnostaisiko teitä joku tietty aihe teatterilla työskentelystä?

Ihan täysin epäoleellisena sivuhuomautuksena tähän väliin pakko sanoa, että mä oon aivan ihastunut maskeerauspuuhaan! Tehdään itse omat maskimme ja tunnen hetken olevani kunnon meikkitaitelija kun käytössä ovat hienot meikkisiveltimet, peilipöydät ja peittävät maskimeikit. Siveltimen jälki mun käytössä ei tosin aina ole niin kehuttavaa ja välillä saankin häivyttää poskipunaövereitä ihan huolella, mutta hauskaa puuhaa se on :'D.







Tässä vähän videomateriaalia harjoitusjakson eri vaiheilta. Esimerkiksi viimeinen video on vedos, jossa kohtaus mentiin läpi ensimmäisen kerran. Videoilta saa ehkä vähän käsitystä siitä, millaista teatterin harjoituksissa on ja millaista mun arkipäivät ovat viimeisten kuukausien aikana olleet. Olipa muuten mukava itsekin katsoa videot ja huomata, miten paljon juttu on mennyt kaikin tavoin eteenpäin.

Mikä parasta, näytelmä on nyt valmis! :)

torstai 17. marraskuuta 2016

Mirror mirror on the wall!






Peili on yleensä yksi tanssisalien vakiovarusteista ja se onkin tanssijalle tosi hyvä apuväline treenaamiseen, sillä se auttaa hahmottamaan esimerkiksi omia linjauksia ja vaikkapa liikettä suhteessa muihin tanssijoihin. Mutta olettekos koskaan tositarkoituksella miettineet suhdettanne tanssisalien peiliin? Miten sitä oikeastaan käytät? Itse on ainakin pakko myöntää, että peilille antaa joskus tanssiessa jopa liian suuren painoarvon. Joskus sorrun jopa vertailuun tai lunttaamiseen peilin kautta. Joskus harhaudun katselemaan ihan turhia juttuja kuten treenivaatteitani! Peili on tehokas opettamisen ja oppimisen väline, mutta saattaa se välillä myös harhauttaa. Mä väitän, että peiliin opetetaan tanssitunneilla katsomaan jopa ihan liikaa!

Entäpä jos peiliä ei tanssisalissa ole? Mulle on aikaisemmin tullut siitä jopa pienoinen paniikin tunne, sillä peilin puuttuessa on tuntunut, että on jotenkin tosi omillaan. Nyt kuitenkin teatterilla treenatessa harjoittelemme näyttämöllä jossa luonnollisesti peiliä ei ole. Eteensä kun katselee, niin näkee usein vain joko super kirkkaat valot tai tumman katsomon. Aluksi se tuntui kummalta, mutta pian peilin olemassaoloa ei enää kaivannut. Peilin puuttumisen olen huomannut vain silloin kun täytyy tuottaa jotakin aivan uudenlaista liikettä. Silloin olisi mukava tarkistaa, että miltä oma liike ja linjaukset näyttävät. Usein tarkastankin jonkun asennon tai liikkeen vielä kotona peilin edessä työpäivän jälkeen. Toisaalta, tässä vaiheessa on luotettava myös koreografiin, sillä hän viimeistään ilmoittaa jos tanssijan tarjoama liike ei ole hänen visionsa mukainen. Koreografin voisi ikäänkuin ajatella toimivan tanssijan peilinä.

Peilittömyys pakottaa mielestäni kahteen positiiviseen asiaan:

1) Peilistä näkemisen sijaan tanssija joutuu tuntemaan liikkeen omassa kropassaan. Olen huomannut, että siinä on selkeä ero miltä liike mielestäni näyttää tai miltä se tuntuu kehossani. Kun tanssisalissa on peili, keskityn selkeästi vahvemmin näkemiseen. Peilin puuttuessa olen joutunut keskittymään liikkeen tuntumaan. Mulla liikkeet jäävät selkeästi paremmin lihasmuistiin tällä tavalla. 

2) Tanssija joutuu näkemisen sijaan tuntemaan sijaintinsa suhteessa muihin. Kun peiliä ei ole välillä on pakko olla silmät selässäkin, sillä on tärkeää aistia toisten sijainti. Olen huomannut, että peilittömyys on kehittänyt jonkin verran myös näitä taitoja.

Näin peilittä treenaaminen tietyllä tapaa auttaa ohittamaan yhden treenivaiheen. Kaikki tanssijat varmaan tunnistavat tilanteen, jossa koreografiaa treenatessa siirretään se jossakin vaiheessa "poispäin peilistä". Se voi välillä saada aikaan melkoisia hahmotusvaikeuksia ja yhtäkkiä suunnat ja paikat ovatkin kaikki sekaisin! Alusta asti ilman peiliä treenatessa tuota häslinkiä ei synny, sillä paikat ja suhteessa muihin tekeminen treenaantuvat jo harjoitusvaiheessa.

Kyllä peili mun mielestä tanssisaliin ehdottomasti kuuluu, mutta on varmasti hyvä välillä herätellä itseään omasta peilinkäytöstä. Haastankin kaikki vielä ennen joululomaa välillä jättämään peilin vähän vähemmälle arvolle ja pelkän näkemisen sijaan tuntemaan liikkeet kehossaan. Haasta itseäsi esimerkiksi balettitunnilla adagiota tehdessä. Tanssi sarja läpi viimeistellysti katseineen kaikkineen sen sijaan, että tapitat silmiä räpäyttämättä totisena suoraan peiliin (jep, meitsi balettitunnilla :D). Toisekseen, käytä peiliä myös onnistumisien bongailuun sen sijaan, että keskittyisit vahtaamaan vain epäonnistumisiasi. Toivottavasti yllätyt positiivisesti erosta!

Onko teillä tanssisalissa peili? Millanen suhde sulla on tanssitunneilla (ja miksei muutenkin) peiliin?

P.s Mulla oli omissa höntsäilytreeneissä mukana videokamera. Alun kuvat ovat siis videolta napattuja kuvia. Oman tanssin kuvaaminen on muuten kannattavaa (ja kammottavaa), sillä videolta saa aina suoran palautteen omasta tekemisestä. You know what I mean! :'D

torstai 10. marraskuuta 2016

Motivaatiopuhetta (ja normaalin ihmisen illanviettoa!)



Mulla on hetki aikaa elää normaalia elämää ja arkea tänä iltana, sillä meillä on iltavapaa teatterilta. Mitä luksusta! Nyt loikoilen sohvalla (mulla on uus sohva!) treenivaatteet vielä päällä ja teatterimaskit edelleen naamassa. Sain ruoan tehtyä sekä syötyä sen ja katsoin hetken sarjaa poikaystäväni Netflixistä (The Crown, suosittelen!). Mä lähden vielä tässä illalla kahden kaverini kanssa kahville keskustaan. Sekin on ihan luksusta, kun sosiaalinen elämä on rajoittunut viime viikolla lähes pelkästään tanssijengiin ja teatterin henkilökuntaan. Älkää ymmärtäkö väärin, sillä he kaikki ovat todella mukavaa porukkaa kaikin puolin. Mutta onhan se nyt ihanaa nähdä välillä muitakin ihmisiä ja puhua ihan jostakin muusta kuin tanssista, rakkojen määrästä varpaissa, teatterista, kipeistä lihaksista tai huomisen eväistä... Ymmärrätte varmaan, että elämässä pitää olla muutakin sisältöä!

Tästä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen, josta olen jo pitemmän aikaa halunnut tulla tänne kirjoittamaan, nimittäin motivaation tärkeydestä tanssijan työssä. Olen kelaillut tätä aihetta hyvin paljon viime viikkoina ja miettinyt, että mikä saa mut jatkamaan, jaksamaan ja pysymään kasassa vaikka paineet tuntuvat välillä olevan aika kovat. Tähän väliin täytyy sanoa, että paineet ovat osittain tietenkin itse sisältä päin rakennettuja. Asetan itselleni välillä ihan liikaa odotuksia ja lannistun jos niissä en aina heti täydellisesti onnistu. Mutta osittain paineet ovat myös ulkoapäin tulevia. Teatterilla tanssijana toimiessa multa tietenkin odotetaan tietynlaista skarppiutta omaksua nopeastikin uutta liikettä sekä hioa ja harjoitella jo valmista materiaalia.

Teatterin aikataulut ovat aika hallitsevat, sillä päivän aikana ei tosiaan ehdi paljon muuta kuin olla teatterilla sekä käydä kotona syömässä ja nukkumassa päiväunet. Olen pohtinut miksi tätä kaikkea lopulta jaksaa. Rakkaudesta lajiin tietenkin, mutta jostakin muustakin sen motivaation täytyy koostua. Nyt, ensimmäistä kertaa, olen päässyt kokemaan miltä tuntuu tehdä ihan oikeasti työtä tanssijana. Ja työ tuo mukanaan vastuuta ja omistautumista. Enää ei siis riitä se, että tykkään tanssia. Tässä vaiheessa täytyy haluta tanssia, vaikka ei aina niin kovasti huvittaisi. Palautetta siitä, mitä pitäisi tehdä paremmin saa kyllä paljon, mutta positiivista palautetta harvemmin. Niinpä ilman jatkuvaa sisältä päin lähtevää motivaatiota pyrkiä eteenpäin ja kehittää itseään tämän leikin lopettaisi varmasti melko piankin kesken. Pakko myöntää, että ajatus lopettamisesta on munkin mielessä jo pari kertaa käväissyt. Varsinkin niinä hetkinä, kun tuntuu että mikään ei onnistu. Silloin tuntuu, että ei musta ole tähän kaikkeen: en opi tarpeeksi nopeasti, kroppa ei kestä, en ole tarpeeksi kiinnostava, mulla ei ole lopulta mitään tarjottavaa ja mun liikkuminen on lopulta niin rajoittunutta... Mutta jostakin ne voimavarat aina lopulta löytää ja jatkaa eteenpäin.

Jos tätä blogia lukee joku tanssijan koulutuksesta ja työstä kiinnostunut tyyppi, niin suosittelen todella miettimään ennen koulutukseen hakeutumista syitä ja motivaatiota tanssia. Miksi sä lopulta haluat tanssia tai valmistua tanssijaksi? En halua lannistaa, mutta mun on pakko kertoa että tanssijantyö on lopulta työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Ja vielä aika rankka sellainen. Toki tämä on yksi parhaimmista ammateista mitä tiedän, jos multa kysytään ;). Mutta tässä koulutuksessa ja työssä täytyy olla valmis laittamaan melko paljon elämästään likoon ja onhan se osa alan viehätysvoimaakin —  paljon antaessaan saa myös uskomattoman paljon.

Mun opettaja pyysi kirjoittamaan omasta tanssikäsityksestäni viime keväänä, eli juuri silloin kun olin aloittanut tämän koulutuksen. Viime viikolla ope pyysi toistamaan kyseisen tehtävän, sillä hän arveli että tanssikäsityksessäni olisi tapahtunut melkoista muutosta. Aloitin jo kirjoittamaan kyseistä esseetä ja ymmärsin, että mun ajatukset ja käsitykset tanssista ovat menneet täysin uusiksi. Tavallaan surullista sillä paluuta tanssinharrastajan maailmaan ei enää ole. Haluan jakaa kanssanne pari kappaletta tanssikäsitystäni käsittelevästä esseestäni:

"Tanssi haastaa minut päivittäin. Välillä tanssi tuntuu olevan ainoa keino saada onnistumisen kokemuksia. Toisaalta ajoittain intohimo tanssiin muuttuu pikemminkin pakkomielteeksi. Tämä intohimon ja pakkomielteen välillä tasapainottelu tekee tanssista ikuisen kilpakumppanin, joka ei jätä rauhaan. En voi lopettaa tanssimista, vaikka se ei aina tuntuisikaan hyvältä omien tai ulkoisten paineiden vuoksi. Ajoittain tanssi muuttuu oman kehon vankilaksi, jossa halu ilmaista asioita on valtava, mutta oma ruumis vastustaa liikkeellistä ilmaisua. Silloin tanssi valvottaa öisin ja tekee päivisin hermostuneeksi. Toisaalta se on osa tanssin kiehtovuutta – tanssi ei päästä tanssijaansa koskaan helpolla.


Siitä huolimatta en voi lopettaa tanssia. Se tuntuu ainoalta asialta, joka tekee kokonaiseksi. Tanssilla voin ilmaista itseäni silloin kuin puhutut ja kirjoitut sanat loppuvat ja niiden merkitykset eivät riitä kertomaan kaikkea. Tanssi on jotakin joka liittää osaksi yhteisöä ja antaa tarkoituksen. Lähtökohtani tanssilleni ei koskaan ole ollut kehittää vain itseäni, vaan tuoda tanssilla esille tärkeämpää sanomaa: tanssi tarjoaa kanavan puhutella ihmisiä, välittää ja auttaa. Tanssikäsitykseeni kuuluu vahvasti ajatus siitä, että kaikki voivat tanssia huolimatta esimerkiksi taidoista, ulkoisesta olemuksesta tai iästä. Mielestäni tanssi yksinkertaisesti kuuluu kaikille. Toivon tulevaisuudessa pystyväni työskentelemään tämän tanssin "ilosanoman” parissa, sillä koen että tanssilla on niin paljon käyttämätöntä potentiaalia, joka tulisi vapauttaa ja ottaa käyttöön eri yhteisöjen parissa. Tiedostan, että tanssi ei ole mikään pikavippi tai ihmelääke, mutta jos tanssi voi helpottaa yhdenkin ihmisen oloa, tavalla tai toisella, mielestäni siihen panostaminen on kannattavaa."

Siinäpä siis syy ja motivaatio siihen, miksi tanssin. Koen, että tällä kaikella on todella jotakin merkitystä, eikä vain minulle itselleni, vaan ihmisille ympärilläni, yhteisölle ja yhteiskunnalle. Ei ehkä vielä, sillä nyt vasta treenailen työkaluja tulevaisuutta varten, mutta toivon että tulevaisuudessa kuitenkin. Niinpä väsynyt kroppa ja mieli, mitkään lannistumiset tai riittämättömyys eivät vielä ole voineet viedä tarkoitusta tanssilta. Tyyppinä olen sellainen, että mun pitää todella löytää tarkoitus siitä mitä teen. En jaksaisi tätä tanssimaailman pyöritystä, jos mun ainoa motivaation lähteeni olisi esimerkiksi vain kehittää itseäni. Ja sanonpa vielä, että tämä on siis vain mun henkilökohtaisen sisäisen motivaation lähde. Muilla syyt ja motivaatio kumpuavat ehkä eri asioista. Lopulta jokaisen on löydettävä se omansa.

Ennen kuin homma menee liian syvälliseksi, niin lähden suihkuun ja pesemään teatterimeikkejä naamaltani. Sitten ihmisvaatteet (jotakin muuta kuin tanssitrikoot oh yes!!!) päälle ja viettämään iltaa niinkuin normaalit ihmiset konsanaan ;). Olo on pitkästä aikaa ihanan kepeä ja rento. Ulkona on -17 astetta pakkasta ja maa on kauniin valkoinen lumesta. Loppuillan ajattelen kaikkea muuta kuin tanssia ja teatteria. Ihan vain tavallisia ihania juttuja!

Miksi sä tanssit? Mistä sun motivaatio tanssiin kumpuaa? :)

EDIT: Oli pakko tulla tänne vielä lisäämään, vaikkakin se tuosta tekstistä taisi hyvin jo käydä ilmi, että puhun tässä tekstissä nimenomaan tanssin ammatillisesta näkökulmasta ja motivaatiosta. Tanssin harrastajan motivaatio on tietty ihan yhtä tärkeää, mutta homma on ihanan omaehtoista. Motivaatio saa muuttua ja pohjautua just siihen mihin itse sen sillä hetkellä haluaa pohjautuvan, kivaa!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Sata miljoonaa katsojaa?!

Löysin itseni tonttuilemasta tämän päivän Hesarista!
Tanssin eilen show'ssa, jolla oli arvioilta sata miljoonaa katsojaa! HÄH? Tämä kaikki tapahtui siis Alitrip -nimisen suuren Kiinalaisyrityksen lanseeraustilausuudessa täällä Rovaniemellä Napapiirillä. Mulla oli kunnia olla tonttuna tanssimassa tilaisuudessa. Tilaisuus ja sen tunnelma olivat melkoisen päätä huumavia, mutta kelataanpas pari päivää taaksepäin, niin kerron teille hieman koko jutusta.

Meillä oli ennen syyslomaa tiedossa, että loman jälkeen alettaisiin treenaamaan jotakin Kiinalaisille turisteille esitettävää tonttutanssia. Syysloman jälkeisenä maanantaina alettiin siis tehokkaasti treenaamaan noin parin minuutin mittaista tonttumaista koreografiaa kasaan. Työviikko jatkui tiistain ja keskiiviikon parin tunnin mittaisilla treeneillä ja torstaina oli varsinainen showtime. Harjoitusaikataulu oli sen vuoksi niin tiukka sillä osa porukasta, itseni mukaan lukien, työskenteli tonttutreenien lisäksi teatterilla. Teatterilla vietimme siis maanantai aamupäivän ja tiistai & keskiviikko aamu- ja iltapäivät. Parhaimmillaan päivän aikataulu näytti suunnilleen tältä:

10.00-14.00 teatteri
14.30-16.30 tonttutreenit
18.00-21.30 teatteri

Osaatte ehkä kuvitella miltä tuntuu tehdä noin kymmenen tunnin työpäivää, kun kyseessä on niinkin fyysinen asia kuin tanssiminen. Eikä tilannetta tietenkään helpota yhtään se, että koko ajan on pyrkimys omaksua ja muistaa uutta materiaalia niin teatterilla kuin tonttukoreografiassakin. Huh ja vielä toisen kerran huh, mutta siitä selvittiin vaikka aika hapoille tämä viikko meidät kaikki veti. Pidemmällä aikavälillä tuollaista ei tietenkään voisi harrastaa, sillä jossain vaiheessa (ehkä aika piankin?) kroppa kuormittuisi ihan liikaa. Mainittakoon tähän väliin, että tanssialalla ylikuntotapaukset ovat harmittavan yleisiä. Mutta koska kyseessä oli tällainen yhden viikon riuhtaisu, niin oli myös positiivinen kokemus huomata kuinka hyvä paineensietokyky mulla oikeasti onkaan  niin fyysisesti kuin henkisestikin kuormittavassa paikassa mun kroppa ja muisti pelittivät hyvin!

En tiedä jätettiinkö meille tarkoituksella kertomatta ennen lomaa se, millaisessa tilaisuudesta tultaisiin tanssimaan.. Tarkoituksella tai ei, olen todella tyytyväinen että meille ei yksityiskohtaisesti asiasta ennen lomaa tarinoitu. Olisi loma mennyt sitten mukavasti stressatessa tulevaa viikkoa. Tällä viikolla asiasta kerrottiin meille hieman enemmän ja paljastettiin että kyseessä olisi Kiinalaisyrityksen lanseeraustilaisuus. En vielä silloinkaan ihan hoksannut kuinka isosta jutusta oli kysymys. Käytiin keskiviikkona teatteripäivän jälkeen tekemässä tanssin lavaharjoitus ja se meni mun mielestäni ainakin ihan penkin alle. Paikat olivat hukassa ja lavan koko pääsi hieman yllättämään. Treeneissä jo vähän ihmeteltiin ja ihasteltiin kuinka hienot puitteet Napapiirille tilaisuutta varten oli rakennettu. Lanseeraustilaisuus järjestettiin siis lasista rakennetusta talossa ja somistuksessa oli hienosti suomalainen design esillä.

Keskiviikkona Napapiirillä kävi kova säpinä!

Torstaina me kiidettiin suoraan teatteritreeneistä Napapiirille kenraaliharjoituksiin. Silloin mulle viimeistään valkeni miten isosta jutusta oli kysymys. Saatiin paljon ohjeita siitä, mitä meiltä illan aikana odotettiin, missä pitäisi seistä ja mitä tehdä milloinkin. Olin tosi tyytyväinen meidän koko ryhmään siitä miten hienoa työtä kaikki tekivät! Kun tilaisuus alkoi, niin paikalla saapui noin pari sataa eri sidosryhmien edustajaa ja VIP-vieraita Kiinasta sekä ympäri Eurooppaa. Lehdistöä oli paikalla myös melko runsaasti.

Meidän tonttutanssi oli koko tilaisuuden avausnumero ja se meni oikeen hyvin koko ryhmältä. Avustettiin myös joulupukin ja poron saapumisessa ja oltiin yleisesti esillä "tontturoolissa" tilaisuuden puheiden aikana. Osat tontuista olivat lavalla apuna myös varsinaisessa lanseeraushetkessä. Sen jälkeen alkoi konsertti, jossa esiintyi mm. Kiinan Voicen voittajia sekä suomalainen Venior. Viimeisen biisin aikana, jonka kaikki laulajat esiintyivät yhdessä, tontut lähtivät mukaan "taustatanssijoiksi". Tilaisuus päättyi ja meidän tonttujen kanssa otettiin no ainakin 20 kuvaa. Koko show siis streamattiin suoraan Kiinan Youtuben kaltaiselle sivulle, jossa katsojia oli ilmeisesti ollut sata miljoonaa. Jossakin puhuttiin myös Euroviisujen kokoisesta tapahtumasta. En todellakaan tajunnut, että kysymyksessä oli näin iso juttu ja että katsojia voisi olla noin paljon. Ja onneksi muutkaan meidän ryhmän tanssijat eivät sitä tajunneet. Lavalla olimme melko rentoja, hassuttelevia ja höpsöjä tonttuja  jos oltaisiin tajuttu kuinka monta katsojaa meitä ruudun takaa katselee, niin homma olisi voinut mennä melko paljon totisemmaksi ja jäykemmäksi.



Pakollinen backstage-selfie

Muun muassa Hesari kirjoitti aiheesta ja juttu löytyy täältä. Tämä tonttutyttökin oli päässyt kuvaan.
Koko eilisen illan kasvoilla ollut kestohymy ei meinannut hyytyä vielä nukkumaan mennessäkään, vaikka poskilihakset olivatkin jo ihan kipeänä jatkuvasta virnistelystä. Super raskaan ja stressaavankin viikon jälkeen voin silti sanoa, että I JUST LOVE WHAT I DO <3 Tosi kiitollinen olo tästä kaikesta. Saatiin myös ainoastaan hyvää palautetta meidän esiintymisestä. Se lämmitti mieltä entisestään!

Tämän viikonlopun joudun keskittyä tästä viikosta palautumiseen. Kroppa käy jossakin ihan ylikierroksilla ja vaikka fyysisesti olisin paikallani niin kroppa sisäisesti jatkaa vielä liikettä. Päässä kuuluu musiikkia, mieli kertaa koreografioita, ruokahalu katosi jo puolessavälissä viikkoa jatkuvasta treenistä huolimatta ja välillä on pahoinvoiva olo. Viime yönä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, sillä sydän hakkasi ja kroppa ilmoitti olevansa täysin virkeä vaikka järki sanoikin että tässä  vaiheessa täytyisi olla super väsynyt. Edelleen kroppa haluaa lenkille, balettitunnille, venyttelemään, uimaan tai ihan mitä vaan aktiviteettia. Tekisi mieli hyppiä koko ajan vaikka tasajalkahyppyjä paikallaan! Pidän kuitenkin järjen päässä, sillä nyt ollaan melko pahassa ylivireytymisen tilassa. Voi olla, että jätän liikkumisen koko viikonlopun ajalta kokonaan pois rauhallisia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Aloitan siis rentoutumisen katsomalla jonkun hyvän leffan! Muitakin rentoutumis- ja rauhottumisvinkkejä saa ehdottaa :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Showdisco -keikka

Vika keikka takana ja syysloma alkoi. Ihanaa!!!! Esiinnyttiin tänään siis Arctic Wellbeing -messuilla. Esitys meni kyllä tosi hyvin niin koko ryhmällä kuin itsellänikin. Tosin kaksi kohtaa mokasin, mikä kyllä vähän harmitti kun kenraali meni niin hyvin. Näin esitysvideon ja ekaa mokaa ei oikeastaan erottanut, mutta toinen virhe näkyi kyllä räikeästi. Meidän esityslava oli pienehkö ja mokakohdassa olin etummaisena aivan lavan etureunassa. Tanssin lomassa huomasin, että hitsit nyt oon kyllä ihan liian lähellä lavan reunaa, että jos teen seuraavan liikesarjan samaan suuntaan niin tipahdan lavalta. Ajattelin asiaa ilmeisesti sekunnin liian kauan ja siihen reagoidessa myöhästyin eräästä isosta jalanheitosta pahannäköisesti. Mutta no, parempi mokata yksi jalanheitto kuin kupsahtaa alas lavalta :'D Niin mä tilanteen ainakin itselleni lopulta järkeilin...


Tällä kertaa lavalla oli hyvä olla ja mokista huolimatta fiilis esiintymisen aikana ja sen jälkeen oli huippuhyvä. Eilen esiintyminen tuntui kammottavalta ajatukselta väsymyksen vuoksi, mutta tänään olo oli todella erilainen. En tiedä mikä tunnelman lopulta sai kattoon: lähellä häämöttävä loma, hyvä esiintymismusa, reipas koreografia, mageet esiintymismeikit vai ehkä yleisö...? Luulen, että fiilis kumpusi näiden kaikkien asioiden yhteisvaikutuksesta. Ja oli miten oli, nyt on hyvä mieli lähteä lomalle ja lomaviikon jälkeen sitten kohti uusia haasteita. Loman jälkeen alkuviikko menee teatterin lisäksi myös matkailualaan liittyvässä prokkiksessa eli treenataan turisteille esitettävää tonttutanssikeikkaa varten. Siitäkin sitten myöhemmin lisää! :)

Onko sulla myös ollut/tai vasta alkamassa syysloma? :)

torstai 13. lokakuuta 2016

My day: tanssijana teatterilla



Ajattelin tehdä postauksen mun työpäivistä teatterilla, jos teitä kiinnostaa lukea millaista on tanssijan työ teatteriympäristössä. Tää on vasta mun toinen viikko teatterilla, sillä viime viikko kului kiertueella (saatiin muuten kuulla, että keväällä on luultavasti toinen kiertue edessä). Päivät teatterilla ovat kuitenkin jo melko samaa kaavaa noudattavia, joten keskivertopäivästä kertominen onnistuu jo tässä vaiheessa.

8.30 Herätys & Aamutoimet. Hampaiden pesua, vähän meikkausta, aamupala, eväiden tekoa... Mukaan ei tarvita juuri muuta kuin treeni- ja lämppävaatteet, tanssikengät (meillä jazztossut) nuotit lauluja varten, käsikirjoituksen, eväät ja juomapullon.

9.30 Lähtö teatterille.

9.45 Teatterilla. Käyn tanssijoiden pukuhuoneessa ja jätän sinne ulkovaatteet. Mulla on yleensä harkkavaatteet valmiina ulkovaatteiden alla, niin vaatteiden vaihdos onnistuu nopeasti. Me käytetään treeneissä harjoitushametta, jotta pitkään helmaan tottuu tanssiessa, niin nappaan hameen mukaan pukuhuoneesta. Vaatteiden vaihdon jälkeen suuntaan (suunnistan) lämmittelemään ja venyttelemään päänäyttämölle, jossa päivän ensimmäinen harjoitus pidetään.

10.00 Harjoitukset kuulutetaan alkavaksi. Harjoitukset ovat olleet yleensä teatterin isolla näyttämöllä tai erillisessä harjoitushuoneessa, joka muistuttaa tanssisalia (peilisali, josta löytyy mm. piano). Aamu alkaa sillä, että ohjaaja/koreografi kertoo päivän aikataulua ja kulkua esim. mitä kohtausta aletaan hiomaan ja mihin siitä edetään. Koreografi pitää alkulämpän tanssijoille ja näyttelijöille. Tänään treenasimme uutta kohtausta, jossa olin mukana tanssimassa.

12.00 Lounastauko n. 15min. Siirrymme näyttelijöiden lämpiöön syömään pikaiset eväät. Vartti on aika lyhyt aika eväiden syömiseen ja varsinkin jos seuraava kaksituntinen on täyttä tanssia, niin kovin runsasta evästä ei tässä välissä pysty syömään :D.

12.15 Työskentely jatkuu... Aloitamme loppukohtausten hiomisen ja siihen kuluu suurin osa iltapäivästä. Loppupäivästä noin puolen tunnin ajan harjoittelemme uutta laulua.

14.00 Teatteripäivän eka osa on ohi.

14.15-14.45 Discoshown kenraali

15.00 Kotona! Teen ruoan, syön, nukun päiväunet, yritän tiskata ja tehdä muutamia kotitöitä (esim. tänään pesin pyykkiä) sekä laitan illan eväät valmiiksi. Kovin paljon vajaan neljän tunnin aikana ei ehdi tekemään, joten olen yrittänyt nopeuttaa joitakin asioita esimerkiksi kokkaaamalla pakasteen täyteen kaikkia erilaisia ruokia valmiiksi annoskoossa. Niinpä voin ottaa sieltä ruoan valmiiksi aamulla jääkaappiin sulamaan eikä tarvitse kokkailla joka päivä ja käyttää aikaa siihen.




17.30 Lähtö teatterille

18.00 Harjoitukset jatkuvat. Isolla näyttämöllä käydään läpi kohtausta, jossa tanssijat eivät ole mukana. Siirryn harjoitussaliin treenamaan koreografioita parin muun tanssijan kanssa.

20.00 Tauko n. 15min

20.15 Työskentely jatkuu. Harjoittelemme kahta kohtausta suurella näyttämöllä. Toisessa olen mukana kuorossa ja osa "väkijoukkoa" eli käytännössä homma on lavalla kävelyä ja elehtimistä ohjaaman haluamalla tavalla. Toinen harjoiteltava kohtaus on suuri joukkokohtaus, jossa laulan ja tanssin.

21.30 Työpäivä saadaan päätökseen.

22.00 Käväisen ruokakaupassa ja olen suunnilleen kymmenen aikaan kotona. Syön iltapalan, käyn suihkussa, venyttelen noin tunnin verran ja katson seuraavan päivän treenivaatteet valmiiksi. Valmistan myös seuraavan päivän aamupala-smoothien ja yritän tehdä seuraavan päivän eväitä hieman valmiiksi.

00.30 Nukkumaan

Ja sama juttu seuraavana päivänä! Nyt täytyy sanoa, että viime viikkoisen kiertueen ja tämän teatterilla vietetyn viikon jälkeen olen todella väsynyt. Mieli on innostunut ja virkeä, sillä teatterilla työskentely on niin kivaa ja kiinnostavaa. Väsymys tuntuukin ennen kaikkea kropassa. Koko viikon on tuntunut, että on tulossa kipeäksi mutta eilen alkoi outo pahoinvointi. Pistin senkin aluksi flunssan piikkiin, mutta tänään koreografiaa treenatessa aivot olivat täysin tiltissä ja pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan oloani sekä kroppaani oikein kunnolla. Vasta siinä hetkessä huomasin miten kertakaikkisen uupunut tällä hetkellä olen! Lauantain showdiscon jälkeen huokaisen todellakin helpotuksesta, sillä syysloma tulee juuri oikeaan paikkaan.

Miltä tanssijan arki susta kuulostaa? Kiinnostaisiko sua toimia tanssijantyössä  teatterilla tai muualla? :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Viisi päivää kiertueella

Auton lattian tavarameri loppumatkasta

Kotona ollaan viiden reissupäivän, viiden keikan ja neljän kaupungin jälkeen. Olo on väsynyt, hämmästynyt, iloinen ja onnellinen. Lisäksi mulla on sellainen kaikkensa antanut olotila päällä. Onneksi tänään on ollut vapaapäivä ja olen yrittänyt ottaa tosi rennosti!

Lähdettiin reissuun tiistaiaamuna, jolloin pakattiin keikkakamat koulun pakettiautoon. Siitä sitten lähdettiin matkaan ja ajettiin ensimmäisenä Kolariin. Kolarissa meillä oli eka keikka ja siellä se todellisuus ikäänkuin iski ensimmäisen kerran. Esitettiin siis ikäihmisille suunnattua osallistuvaa tanssiteosta ja teoksessa oli erityisesti käytössä yhteisötanssin menetelmä. Pyrittiin meidän esityksellä yhdessä ikäihmisten kanssa muistelemaan vanhoja-aikoja ja toki myös nauttimaan tanssista ja musiikista tässä hetkessä. Teos itsessään kesti n. 30 minuuttia ja siihen mahtui tanhua, yhteislauluja, meidän esittämiä duettoja, monologia ja tuolitanssia. Tuolitanssissa kaikki pystyvät osallistumaan yhteistanssiin istualtaan.

Seikkailtiin Pellon autiotalossa... 



Me valmistauduttiin etukäteen huolellisesti tähän esitykseen, mutta ensimmäisen keikan aikana me ymmärrettiin heti että tämä taidemuoto on jotakin erityistä eikä siinä ole mahdollista, eikä välttämättä edes tarpeellista, varautua kaikkeen etukäteen. Jokaisen hoivakodin asukkaat olivat erilaisia ja erikuntoisia, hoivakotien ilmapiirit vaihtelivat ja esitystilat poikkesivat aina toisistaan... Käytiin yhteensä viidessä hoivakodissa vierailemassa ja kaksi näistä olivat Ruotsin puolella. Mieleen jäivät upeat kohtaamiset vanhusten kanssa ja heidän elämäntarinansa joita he meidän kanssa jakoivat. Mieleen jäi myös selkeä ilo siitä, että kävimme heille esiintymässä.

Tämä oli myös mun ensimmäinen kokemus kiertueella olosta. Aikatauluhan meillä oli aika rento, sillä meillä oli vain yhtenä päivänä kaksi keikkaa eivätkä ajomatkatkaan olleet paria tuntia pidempiä. Muuten mentiin yksi keikka/päivä vauhdilla. Lisäksi perjantaina sekä lauantaina osallistuimme yhteisötanssin festivaaleille. Siitä huolimatta iltaisin väsytti kovasti ja vikana päivänä kaikki olivat jo ihan valmiita lähtemään kotiin :D. Tavaroita tuli pakattua ja purettua niin laukkuun kuin autoonkin muutaman kerran. Samoin keikkakamoja tuli raahattua keikkapaikalta toiselle kiitettävästi. Yöpymispaikat olivat keskenään kovin erilaisia ja yksi hassuimmista oli Ruotsin puolella sijaitseva vanha valtava talo. Ruokailujuttuihinkin meni jonkin verran energiaa, kun koko ajan piti olla miettimässä eväitä. On muuten vaikea löytää terveellistä ja ravitsevaa suolaista eväsruokaa!! Banaanit, Piltit, proteiinipatukat, Bare barit, smoothiet jne. ovat kaikki makeita. Uskokaa tai älkää, niin niistä saa tarpeekseen jo ekan päivän jälkeen ja aika pian iskee suolaisen "kunnon ruoan" nälkä. 


Majoitus Ruotsin puolella


Ihan mahtava ja super opettavainen viikko on siis takana! Meidän ryhmä toimii tosi mutkattomasti ja meillä oli kivaa keskenämme. Vapaa-aikaakin oli jonkun verran, joten ehdittiin kiertelemään esimerkiksi paikallisia kirppareita ja käytiin me Ruotsin puolella Candy Worldissa sekä Ikeassakin vähän ostoksilla.





Luulenpa, että tässä menee vielä jonkin aikaa pohtiessa kaikkea tapahtunutta. Pitäisi tässä vaiheessa kirjoittaa luultavasti myös muistiin omia ajatuksia ja oivalluksia, sillä niistä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. 

Suomen ja Ruotsin rajalla

Jätin baletin suosiolla tänään väliin, sillä olo on vähän kipeä ja muutenkin vain väsynyt. Huomenna täytyisi olla taas terveenä ja energisenä teatterilla treeneissä. Meillä on syysloma tulossa viikon päästä eli viikon kun jaksaa vielä vetää täysillä, niin sitten pääsee vähän hengähtämään. Ainiin ja lauantaina ennen loman alkua meillä on myös showdiscon esitys Hyvinvointimessuilla.

Ootko sä ollut koskaan mukana esityskiertueella? :)