keskiviikko 28. lokakuuta 2015

"Kannattaa olla varoivainen mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana käydä toteen"

Tätäkö mun tulevaisuuden koulunkäynti on? ;) Kuva täältä
Hei taas pitkästä aikaa, hengissä ollaan yhä! :) Tosin olen kuumeisena sängyn pohjalla, mutta hengissä kuitenkin. Mulla ei oikein ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, kunhan tulin moikkaamaan ja kertomaan kuulumisia. Enköhän tähän jonkun romaanin saa kuitenkin aikaan, vaikka mitään varsinaista asiaa ei olekaan ;). Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon ainakin tanssisalien ulkopuolella. Heitinpä tuossa yhden reissun tulevaan tanssikouluuni ja kotikaupunkiini (apua) Rovaniemelle ja asuntokuviotkin ovat siellä suunnassa alkaneet järkkääntymään. Olen yleensä melko kova stressaaja ja menetän yöunet kaikenlaisista käytännän asioiden murehtimisista, mutta nyt päätin että tällä kertaa en stressaa. Asiat ovat aina järjestyneet tähänkin asti, joten eivätköhän ne tälläkin kertaa järkkäänny. Jos eivät, niin ei siinä sittenkään stressaantuminen auta. Vai mitä?

Koululla käynti konkretisoi mulle aika paljon asioita. Ensinnäkin sen, että lähtö on edessä melko pian. Eikä edes vain melko pian vaan tosi pian. On melko iso elämänmuutos lähteä ja jättää tämä tuttu kaupunki ja kaikki kaverit täällä. Rovaniemellä käydessä olo oli suoraan sanottuna aika orpo. Kaupunki on ihan vieras ja tunnen sieltä tasan yhden tyypin. Pakkohan tässä on myöntää, että vähän on alkanut jo jännittämäänkin! Kaikki mun kaverit päivittelee kuinka rohkea mä olen, kun uskallan lähteä. Mä en koe, että se erityistä rohkeutta vaatisi. Ehkäpä viitseliäisyyttä vain nähdä vaivaa sen eteen, että tutustuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Alku voi olla kankea, mutta toivottavasti se siitä lähtee sitten sujumaankin niin koulussa kuin kaupunkiin ja ihmiseen tutustumisen kanssa.

Mua on pari kertaa jo alkanut hirvittää, että riittääkö mulla oikeasti motivaatio tähän kaikkeen. Tanssijaksi opiskelu kiinnostaa mua ihan varmana, mutta kiinnostaako niin paljon, että saan koulun oikeasti käytyä. Tai riittävätkö mun tanssitaidot tai fysiikka edes koko hommaan? Koululla käyminen oli hyvä juttu siinä mielessä, että se auttoi vähän järjestämään mun ajatuksia tästä kaikesta. Tähän asti oon elänyt omien mielikuvien varassa siitä, mitä tanssin opiskelu on ja mitä koulussa oikein tehdään. Ja okei myönnetään, että  joskus on tullut ehkä vähän liikaa katsottua Dance Academya ja otettua vaikutteita sieltä haha :'D. Jos kukaan on tuota sarjaa katsonut, niin tietää mistä mä puhun. Kunnon juonittelua, kilpailuhenkisyyttä ja suhdedraamaa. Toivottavasti ei kuitenkaan!

Pääsin kouluun tutustuessani katsomaan kurssikuvauksia ja muita koulutuksen sisältöjä ja se tavallaan rauhoitti mun mieltä ja tavallaan teki entistä levottomammaksi. Aloin jopa pohtimaan sitä, hainko lopulta ihan väärään kouluun. Olenko oikeasti lopulta enemmän kiinnostunut tanssin opettamisesta? Toisaalta olen miettinyt, että tämän koulun käyminen ei sulje mitään mahdollisuuksia pois. Ehkäpä tuo vain niitä muutaman lisää :).

Ensimmäistä kertaa mulla on sellainen olo, että en oikein tiedä mitä ihmettä mun elämässä on tapahtumassa. Mulla on moneen otteeseen tullut mieleen mun erään opettajan sanat, jotka kuuluivat näin: "Kannattaa olla varoivainen mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana käydä toteen." Ja älkää ymmärtäkö väärin, jos kuulostan jotenkin negatiiviselta tämän koulupaikan suhteen. Olen todella innoissani ja kiitollinen tästä koulupaikasta. Tämä on vain sellainen risteyskohta mun elämässä, missä joudun pysähtyä miettimään, että kappas tälläiseen suuntaan tällä kertaa.. Ja varsinkin kun monet ihmiset mun ympärillä tuntuvat ihmettelevän tätä mun valintaa melkolailla, niin se ei nyt ainakaan lisää omaa varmuutta asiasta.

Syksyn treeneistä sen verran, että huonosti menee mutta menköön. Alkusyksystä tein treeniohjelmia ja laskelmia siitä, kuinka paljon ehtisin tässä syksyllä treenaamaan ennen tanssikoulun aloittamista. Näin ne omat suunnitelmat välillä menevät mönkään ja nyt olen jo ihan sen hyväksynytkin. Oon oppinut tämän syksyn aikana sen, että omaa kroppaa täytyy kuunnella ja sairaana/loukkaantuneena EI treenata. Se on kummallista, miten se kuulostaa niin perus jutulta. Sellaiselta älä treenaa sairaana plää plää joo kyllä nämä tiedetään. Mutta voi vitsit kun se onkin hankalaa pysyä sivussa treeneistä, kun loukkaantuminen osuu omalle kohdalle! Näin siis kävi minulle tänä syksynä.

Tämä aika loukkaantuneena on ollut tällainen kasvun ja oppimisen paikka mulle siitä, että omaa kroppaa täytyy oppia kuuntelemaan paremmin ja siitä on todella pidettävä huoli. Meillä on kuitenkin vaan tämä yksi kroppa ja tosiasia on myös se, että  mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kehonhuollon merkitys korostuu. Mun oli jotenkin tosi vaikea aluksi hyväksyä sitä, että joutuisin olla melko pitkänkin ajan treenaamatta ja sen takia mielialakin laski melko alas. Joudun käsittelemään asiaa jonkun aikaa, mutta lopulta ymmärsin että loukkaantuminen ja siitä kuntoutuminen voivat olla myös osa tanssijantyötä. Vaikka loukkaantumisessa ei sinänsä koskaan mitään hyvää ole, mä luulen että mun oli hyvä oppia ja ymmärtää tämä asia ennen kouluun lähtöä. Lesson learned taas kerran. Kantapään kautta ja sitä rataa. Mitenkäs muutenkaan ;).

Ja hei kaikille teille, jotka olette ihan pihalla, että mihin ihmeen tanssikouluun tällä tekstillä oikein viitataan niin kas tässä yksi linkkivinkki!

Ihan niinkuin kaavailinkin, niin melko romaanin mä tänne sain taas raapustettua. Mutta nyt haluaisin kuulla, että miten teillä menee? Onko kenelläkään joulunäytöksiä tulossa? Ja oletteko säilyneet ilman loukkaantumisia ja sairasteluja? :)

Ainiin ja sain viimeinkin sen pilatesrullan ostettua! Kunhan kuume tästä väistyy, niin pääsen kokeilemaan. Ja hain omani Tokmannista 15e ;).

maanantai 5. lokakuuta 2015

A-Z of Dance


Bongasin taas tanssiaiheisen videon, jonka teidän kanssanne haluaisin jakaa. Pitemmittä puhetta tässä tanssiaakkosia aasta zetaan. Enjoy!