tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hard work counts!

Oli pakko kirjata tännekin muistiin nimittäin ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että sarjojen muistamisessa on tapahtunut mun kohdalla edistystä. Mikä ihme! Pidempään blogia lukeneet muistavat varmaan, että olen useampaan otteeseen vuodattanut huonoa liikemuistiani. Ja sellainen mulla on siis edelleen. Nyt jazzissa huomasin ensimmäistä kertaa, että kova työ tuottaa tuloksia (ja kuinka innoissani siitä olenkaan)!

Yleensä jazzin koreota tehdessä joudun keskittymään yksittäisten liikkeiden tekemiseen niin paljon, että en yksinkertaisesti muista sarjaa alusta loppuun. Kun ope näyttää sarjan en lopussa yleensä edes muista mikä ensimmäinen liike oli. Luulen tämän johtuvan siis siitä, että mulla ei jazzissa ole rutiinia liikkeiden suorittamiseen. Osaan kopioida uusia liikkeitä aika hyvin, mutta mulla ei ole liikemuistissa varsinaista mallia miten liike suoritetaan. Tähän liikkeiden kopiointiin kuuluu siis mielettömästi resursseja, kun kaikki on uutta ja pitää miettiä että oikea vasen oikea nyt jalka menee tuonne ja käsi tekee näin että päädyn tähän asentoon.. Ja kun näissä tilanteissa huomaan, että apua nyt mä en muista, niin menen ihan paniikkiin.

Muut mun ryhmässä tekevät liikkeet jokseenkin rutiinilla, koska he ovat treenanneet niitä useampia vuosia. Oon selittänyt tän asian näin itselleni, sillä baletissa samaa muistamsiongelmaa mulla ei samassa mittakaavassa ole. Liikkeitä on helpompi yhdistää toisiinsa, kun voi ajatella niitä kokonaisuutena. Pas de bourree tulee selkäytimestä ja ajattelen sitä yhtenä liikkeenä sen sijaan, että miettisin liikettä paloina (oikea jalka ja sitten vasen ja vielä oikea...). Näin ollen sarjalle kokonaisuutena jää enemmän tilaa mun muistissa. Kuulostaako tämä yhtään järkevältä tai onkohan tässä ajatuksessa mitään järkeä?

Välihuomatuksena sellainen, että olen joskus pohtinut, että kuuntelenkohan opettajaa jotenkin väärin. Tai keskitynkö ihan epäolennaisuuksiin silloin, kun ope näyttää sarjaa. Ainakin mä keskityn siihen, että miten liike suoritetaan teknisesti. Haluan tehdä liikkeen just niinkun ope näyttää eikä vain sinne päin. Joskus vain tuntuu, että tämä vie huomiota sarjalta kokonaisuutena. Teen liikkeitä open perässä asiaa sen enempää ajattelematta. Ja sitten olen ihan pulassa, kun mennään sarjaa musiikilla.

Mutta tosiaan tän postauksen aiheeseen. Eli siihen mikä siis riemastutti oli se, että jazzissa tehtiin aika nopealla tempolla sarjaa, jossa oli mulle paljon vieraita ja melko haastaviakin liikkeitä. Tykkäsin sarjasta hirmuisesti ja ajattelin illalla vielä merkata sarjaa kotona musiikin mukana. Yleensä tämä on mun kohdalla ihan tuhoon tuomittu ajatus ensimmäisen kerran jälkeen, kun koreota tanssin. Muistan yleensä vain yksittäisiä liikkeitä sieltä täältä, mutta en niistäkään ole ihan varma. Aloin merkkaamaan sarjaa siis musiikin tahtiin ja aluksi en meinannut muistaa missä järjestyksessä liikkeet tulivat. Jatkoin silti merkkaamista ja lopulta huomasin muistavani koko minuutin mittaisen sarjan! Voi mikä riemuvoitto mun kohdalla! Merkkailin sarjaa innoissani vielä seuraavana päivänä ennen tuntia.

Tuosta merkkailusta oli muuten ihan älyttömästi hyötyä sarjaa tehdessä. Kerrankin pystyin keskittymään pienempiin yksityiskohtaisiin korjauksiin, mitä ope antoi. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, että olen yrittänyt muistaa mitä seuravaaksi ylipäätänsä tapahtuu. Lisäksi tuo sarjan muistaminen antoi ihan älyttömästi itsevarmuutta ja tilaa ilmaisulle. Pitkästä aikaa musta tuntui, että tanssin sen sijaan että tekisin liikkeitä toistensa perään. Liikkeiden sitominen toisiinsa oli siis paljon helpompaa.

Meidän ope sanoo meille joka tunnin jälkeen, että treenaa vaikeita kohtia kotona. Mä kyllä treenaisin, jos muistaisin miten se vaikea kohta menee. Mulle vaikeat kohdat on just niitä, mitä en millään meinaa muistaa. Mikä siis neuvoksi? Mutta onpa ihanaa saada kerrankin tällainen konkreettinen onnistumisen kokemus! En tiedä oliko sitten tuurista kiinni koko homma ja ensi kerralla muisti pätkii ihan kuin ennenkin. Tiedähän tuota, mutta nautin ainakin tästä tunteesta hetkisen :).

Onko teillä hyvä liikemuisti ja nappaatteko sarjat nopeasti? Onko teillä hyviä vinkkejä sarjojen nopeaan muistamiseen? Oletteko kokeneet, että liikemuisti paranee ajan myötä?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Leppoisia kesätunteja ja tanssikriisejä

Kesän tunnit ovat olleet ihan kivoja. Sanoisin, että ei nyt ihan parhaita tunteja mutta tosi kivoja. Mulla on yksi ehdoton lemppari nykäriope, jonka tunnit ovat huikeita. Niiden jälkeen saa laskea mustelmia kropasta, mutta on se sen arvoista. Muutkin tunnit ovat saaneet hien pintaan ja hymyn huulille. Se taitaa kuitenkin olla se kesätuntien perimmäinen tarkoitus.

Oon huomannut, että mulla on ollut vähän vaikeuksia tanssia suuren ryhmän kanssa. Tai omilla tanssitunneillani ryhmäkoot ovat suuria ja siellä se ei häiritse yhtään. Mutta siellä kaikki liikkuvat samaan suuntaan ja järjestäytyneissä riveissä. Siis niin, että kukaan ei osu toiseen ja kaikki näkevät itsensä peilistä. Näillä kesätunneilla taas käy tosi erintasoista porukkaa ja kaikki eivät aina liiku ihan sinne suuntaan minne pitäisi. Lisäksi sarjoja tehdään aivan ihme muodostelmissa eikä ope puutu asiaan mitenkään. Välillä turhauttaa aika paljonkin, kun joutuu pyytelemään anteeksi vieruskaverilta jota potkaisi käteen ja toiselta jota lämäytti vahingossa jalkaan.. Mutta eipä tuo nyt ole mikään suurin ongelma ja kivaa on se, että näinkin moni on päättänyt kesällä lähteä treenaamaan.

Mä oon saanut balettiopelta jonkin verran korjauksia tuntien aikana ja ne ovat olleet tosi tervetulleita. Opehan ei ole siis ennestään tuttu, joten hän ei myöskään ole tottunut meidän tanssijoiden maneereihin. On tosi hyvä saada perusteellisia korjauksia sellaisista "vakio-ongelmista", joita oma ope ei enää taida aina jaksaa korjata. Mä oon saanut korjauksia ainakin kylkien vetämisestä sisään ja voimattomista käsistä piruetteja tehdessä.

Loppuvuodatukseksi on kerrottava, että pienen pientä turhautumista oon taas kokenut tanssin kanssa. Oon pohtinut pääni puhki miksi ihmeessä pääsin opiskelemaan tanssia kun olen välillä aivan surkea! En muista mitään sarjoja ja välillä helpossakin jutuissa menee suunnat sekaisin. Tuntuu, että mulla ei ole vielä lähellekään riittäviä valmiuksia lähteä opiskelemaan tanssia.

Oon miettinyt kuinka mun kroppa on kankea kuin rautakanki, aukikierto on minimaalinen ja jalka ei nouse kuin millin yli yhdeksänkympin. Oon miettinyt surkeita voimattomia nilkkojani ja ankeaa tekniikkaani liikemuistista puhumattakaan. Vaikea selittää, mutta musta tuntuu, että mulla ei ole mitään tarjottavaa tanssille. Ei mitään lahjakkuutta tai täydellistä tanssikroppaa. Tietyllä tapaa olen myös alisuoriutuja tanssissa, sillä jännitän niin paljon. Toisaalta yritän takoa päähäni, että en ole lähdössä balettikouluun vaan tanssikouluun. Jotenkin vieläkin ajattelen että voidakseen tanssia hyvin pitää omistaa täydellinen balettikroppa. Luultavasti tämä kuva on syntynyt mulle johtuen nykyisestä baletin opetuksestani. Olen liian tietoinen omista puutteistani tanssijana, mutta hyviä puoliani mulle ei ole oikeastaan koskaan kerrottu. Jos niitä nyt edes on?

Oon silti yrittänyt järkeillä, että enpä itse itseäni ole kouluun valinnut. Kai ne opettajat siis jotain minussa siellä pääsykokeissa näkivät. Olihan siellä useita taitavia tanssijoita joista he olisivat saaneet valita aivan kenet vain. En vain millään keksi, mitä ihmettä he minussa näkivät, ja siksi vähän ahdistaa. Nyt tarvisi jotain itsetuntobuustia tänne ja heti! Mutta omaan surkeuteensa ei auta jäädä köllimään, sen olen päättänyt. Asioita ei myöskään auta murehtia etukäteen. Kyllä tästä selvitään. :)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

15 vinkkiä tanssissa kehittymiseen

Multa on kyselty sitä, kuinka tanssissa voi kehittyä mahdollisimman nopeasti. Ihan ekana mun pitää paljastaa, että oikotietä onneen ei tanssissa vain ole (tai kertokaa ihmeessä, jos olen väärässä! :D). Kehitystä tapahtuu kovalla treenillä, huolellisella työskentelyllä ja toistoilla. Juuri luin jutun, jossa kerrottiin että keskimäärin 700 toistoa tarvitaan oikeaoppisen tendun tekemiseen. Usein se kuitenkin opitaan väärin, joten huonosta tavasta poisoppiminen vaati ne uusi 700 toistoa. Ja näin tämä ketju jatkuu kunnes oikeaoppinen liike saavutetaan.. Mutta että ei nyt ihan lysähdettäisi kaikkien satojen toistojen alle, niin ehkä joitakin vinkkejä voisin kuitenkin osata jakaa ja niillä omaa kehittymistään hieman jopa kirittää. Tässä niistä joitakin:

1. Ahkera treenaaminen. Olen huomannut, että mitä enemmän tunteja viikossa tanssia on, sitä enemmän kehitystä tapahtuu. Tietenkään itseään ei kannata uuvuttaa ja omaa kroppaa (ja kukkaroa) kannattaa kuunnella treenimäärää valitessa. Pari tuntia viikossa on itselläni ainakin aivan liian vähän treeniä. Silloin tunneilla vain turhauttaa ja kroppa ei meinaa pysyä tarpeeksi hyvässä kunnossa tanssiin. Itselälläni noin kuuden tunnin treenimäärä viikossa on koulun ja muun elämän ohella sopiva. Silloin ehtii treenata myös muuta urheilua ja viettää vähän sosiaalista elämääkin.

2. Monipuolinen treenaaminen. Aiemmin treenasin vain balettia noin kahdeksan tuntia viikossa. Baletti tuntui ehdottomalta ykköslajilta ja halusin kehittyä baletissa mahdollisimman nopeasti. Viime vuosina tanssin treenaus on laajentunut myös muihin lajeihin ja se on auttanut paljon myös baletin osalta. Esimerkiksi erilaisten liikelaatujen, rytmien ja tyylien ymmärtäminen on kehittynyt huimasti.

3. Vähän liian vaikeat tunnit. Itselläni tämä on ehkä ollut se päätekijä siinä, että on saanut oppia paljon tanssissa lyhyehkössä ajassa. Jos tunnilla turhauttaa tai asiat eivät tunnu haastavilta suosittelen siirtymään seuraavalle tasolle. Toki tansissa tekniikka rakentuu edellisten asioiden päälle, joten hyvien perusteiden hankkiminen on todella tärkeää! Itselläni on toiminut yhdistelmä vähän liian vaikeista tunneista ja oman tason tunneista. Liian vaikeille tunneille ei kuitenkaan kannata mennä, sillä silloin oppiminen ei ole enää mukavaa ja häiritsee muita tunnille olevia. Muistan omat tanssin alkuaikani jolloin jokainen tunti oli yhtä hampaiden yhteen puremista. Silloin se oli aika raskasta, mutta nyt olen tyytyväinen että menin läpi nuo vaiheet.

4. Hyvä opettaja.
Hakeudu parhaiden opettajien tunneille!

5. Kuuntele ja keskity. Jätä muut asiat luokan ulkopuolelle ja kuuntele opettajaa. Ota kaikki korjaukset tosissasi.

6. Sitoudu. Älä skippaa tunteja vaan sitoudu harrastukseen.

7. Riittävä lepo. Kova treeni vie eteenpäin, mutta kroppa tarvitsee myös lepoa! Ei pidä siis unohtaa välipäiviä treeneistä ja riittävää unta. Tähän lisäisin vielä sen, että sairaana tai loukkaantuneena ei kannata eikä saa treenata. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta näytöspaineiden alla itsekin on tullut pikku kuumeessa mentyä treeneihin.. Tyhmää!!

8. Riittävä ja monipuolinen ravinto.
Te kaikki tiedätte tämän! Kun treenaa, tarvitsee kroppa myös riittävästi polttoainetta. Kannattaa muistaa myös välipalat pitkinä treenipäivinä.

9. Venyttely ja oheistreeni. Pyrin venyttelemään jokaisen tanssitunnin jälkeen. Nilkkojen vahvistamisesta ja lihaskunnon tekemisestä tuntuu olevan myös paljon hyötyä.


10. Tanssikaverit. Tutustu tunneilla oleviin tyyppeihin. Tanssi on paljon mieluisempaa kun pukuhuoneessa on joku jota moikata ja kenen kanssa jutella ennen tuntia. Varsinkin jos tunteja viikossa on useita on tärkeää, että tanssi ei ole vain yksinäistä puurtamista vaan myös sosiaalinen juttu.

11. Kokeile asioita rohkeasti. Onko tanssikoulussasi esitys- tai erityiskoulutusryhmiä? Hae niihin mukaan! Jos ei koskaan yritä, ei voi myöskään mitään saavuttaa. Ei kannata jäädä pohtimaan sitä, mitä muut sinusta ajattelevat tai kuinka vähän tai paljon tanssittuja vuosia on takana.  

12. Ole sinnikäs! Älä odota, että joku huomaa innostuksesi tai potentiaalisi vaan näytä se itse. Ole aktiivinen ja kysele eri mahdollisuuksista opettajaltasi. Kysy voitko mennä kokeilemaan korkeamman tason tunneille ja osoita, että olet potentiaalinen kehittymään. Jos haluat kehittyä nopeasti, älä jää paikallesi vaan tee töitä kehittymisesi eteen.

13. Määrittele tavoitteesi. Mitä tanssilta haluat? Miksi? Mitä olet valmis tekemään tavoitteidesi eteen? Onko tavoitteesi tanssia joskus kärkitossuilla, taipua spagaatiin tai tehdä tanssista ammatti? Ota selvää mitä asioita haaveesi totetuttamiseen tarvitaan ja lähde totetuttamaan sitä pienillä askelilla. Mun opettaja sanoi kerran, että täytyy olla varovainen siitä mitä haaveilee, kun haaveilla on tapana totetutua. Alitajunnassa lähtee tietämättään toteuttamaan ja suuntaamaan valintojaan haavettaan kohti.

14. Yes I Can! Yksi sana: itsevarmuus.

15. Nauti tanssista! Anna musiikin viedä mukanaan ja anna vain mennä. Treenaa täysillä, mutta myös kaikella ilolla. Treenaa siitä ilosta, että sulla on etuoikeus tehdä sitä. Ja haluun sanoa vielä, että tanssi tyytyväisenä ja ylpeänä omalla tasollasi ja tee parhaasi päästäksesi seuraavalle. Tanssi on tanssia niin alkeistunneilla kuin jatkotasollakin.

torstai 2. heinäkuuta 2015

HAPPINESS!

art happy joy Black & White fun ballerina ballet dance Dancer smile
Kuva täältä
Ilokseni ja onnekseni voin kertoa, että paikka tanssialan perustutkintoon aukesi ja lähden opiskelemaan ammattitanssijaksi! Tuntuu ihan epätodelliselta kirjoittaa tuo lause tänne, sillä en ikinä olisi uskonut tälläistä tapahtuvan minulle. Haaveet oikeasti toteutuu, kun niitä lähtee rohkeasti tavoittelemaan! Mä kyllä vahvasti uskon myös, että tämäkin asia on ollut korkeampien voimien käsissä ja päätettävissä :). Mulla on tietysti yksi iso mutta vielä koulun aloittamisen edessä, sillä Rovaniemelle pääsen muuttamaan aikaisintaan joulukuussa. Nyt syksyllä koulua en siis pysty vielä millään aloittamaan. Mutta toivotaan, että kaikki menee just niinkuin pitääkin ja en joudu paikastani koulussa luopumaan.

Mä en nyt osaa sanoa tähän oikein mitään muuta kun en vieläkään usko tätä oikein todeksi. Pitää varmaan sulatella asiaa ainakin pari viikkoa.

Sen ainakin tiedän, että oon super onnellinen! :)