lauantai 23. toukokuuta 2015

Kevät (ja kesä!) tuli

Tanssivuosi on nyt ihmeen kunnialla suoritettu läpi. Vuoteen on mahtunut taas iloja, suruja, epäonnea ja onnistumisia. Vikat näytökset tulivat ja menivät. Viimeisen baletin jälkeen huokaisin vähän jopa helpotuksesta. Voi olla, että kadun jo parin päivän päästä sanoneeni näin, mutta olisikohan nyt jo kesäloman aika..? Ihanaahan tuo tanssi on, mutta loppukevät tanssin parissa oli aika rankka. Näytöstreenejä oli melko paljon, oli korvaustunteja ja ekstratreenejä. Tanssi- ja näytöskunto alkoivat olla kohdillaan, mutta alkoi kroppa jo esittämään väsymisenkin merkkejä. Varsinkin kun koulun kanssa oli myös loppukiri meneillään. Mutta tosiaan eivät ne tanssit tähän loppuneet. Jatkan tanssimista siis läpi kesän, mutta ihan vain perus tekniikkatunneilla. Rentoja kesätunteja olisi siis tiedossa.

Syksystä vielä pari sanaa. Tanssialan koulupaikan suhteen olen menettänyt jo ihan toivoni! Nyt kouluun haku kuulostaa todella kaukaiselta ja naurettavalta idealta. Toki toivo elää siihen asti kun hylkäämiskirje koululta saapuu, mutta... Ensi syksyn tanssitunneista en osaa arvioida sitten mitään. En todellakaan tiedä mihin ryhmiin opet mut ensi  syksynä sijoittaa. Esitysryhmien auditioinnitkin olisivat vielä tulossa. En vielä tiedä aionko niihin hakea. Tuntuu, että esitysryhmiin haku on lähes turhaa, jos opettaja ei siitä vinkkaa loppukeväästä.

Luulen, että baletti jää ensi vuonna osaltani vähemmälle. Se on edelleen se lempilajini ja mun juttuni, mutta kuten aiemminkin olen tainnut mainita, ei baletti vie minua tanssijana eteenpäin niin tehokkaasti kuten esimerkiksi jazz. Balettitreeniä jatkan ihan varmasti ja päättötyönkin taidan balleriinana suorittaa. Voi kuitenkin olla, että jazztunteja on lukkarissa ensi syksyllä balettia enemmän. Baletissa tuntuu nykyään myös niin kehnolta, kun mulla ei ole mitään erityisiä balettitalentteja kuten luonnostaan venyvää kroppaa, super aukikiertoa, upeita taipuisia nilkkoja tai ylitaipuvia polvia. Niiden perään meidän ope kuuluttaa joka tunti ja se on vähän kuluttavaa, kun koko ajan tiedostaa omat puutteensa ja vajavaisuutensa. Huomaan, että monet myös rikkovat kroppaansa yrittäessään liikaa. Meidän opelle väkisin väännetty aukierto on parempi kuin huono aukikierto. Itsekin olen kärsinyt polvikolotuksesta, kun aukikiertoa huomaamattaan pakottaa liikaa.

Meidän ope tekee sen käytöksellään myös niin selväksi, että ketkä niitä parhaita tanssijoita ovat ja kenestä ei balleriinoiksi ole. Käy siis vähän raskaaksi joka tunti huomata olevansa ihan surkea tapaus. Ihan kuin en olisi itse itselleni liian ankara jo valmiiksi.  En kaipaa opettajaltani mitään erityiskohtelua tai -huomiota, vaan ihan perus opetusta mitä muutkin saavat. Joidenkin yksilöiden ylivoimaisuuden ei pitäisi mielestäni olla syy kymmenen muun oppilaan ignooraamiseen. Jotenkin on ollut vähän mieli maassa tästä tämän kevään ajan. Toki nämä ovat vain mun omia kokemuksiani, mutta kokemuksia kuitenkin. Tältä harmillisesti tuntuu nyt tässä hetkessä. Äh näissä tilanteissa iskee katkeruus siitä, että en saanut jatkaa tanssia pienenä. Minulla oli siihen kuitenkin niin suuri into ja palo jo silloin. Nyt kaikki on vain uuden oppimista ja itsensä ylittämistä tunti toisensa jälkeen. Hienoa, että saan tanssia nyt, mutta välillä jatkuva itsensä haastaminen uuvuttaa. Pienestä asti tanssineet tanssikaverit ovat niin vahvoja henkisesti ja fyysisesti. Heille tanssi on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Heillä kroppa tekee liikkeen vaivatta ja ajattelematta. Mieli ja lihakset muistavat liikkeet, sillä takana on mieletön määrä toistoja. Mulla se kaikki on ajatustyön, pinnistelemisen ja jännityksen takana. En tiedä pitäisikö vain hellittää ja lopettaa jatkuva itsensä väkisin eteenpäin puskeminen. Ehkä mua ei ole luotu tanssimaan. Pitäisi osata ottaa harrastus harrastuksena ja olla siihen tyytyväinen.

Okei tässä olikin asiaa nyt ainakin kolmen postauksen verran. Taisi olla oikea terapiasessio tämän postauksen kirjoittaminen. Välillä on hyvä koota vuoden aikana tapahtuneita juttuja ja käydä läpi fiiliksiä ihan rehellisesti. Mutta huh, selvittiinpäs tämä vuosi ja ollaan vuoden fiksumpia ja taitavampia. Ensi syksynä sitten uudelle innolla takaisin tanssisaleihin. Mutta hei, nyt kesälomalle mars!

Blogi taitaa pysyä aktiivisena myös kesän aikana joten kuulemisiin! :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Näytöstunnelmia osa 1

Kuva täältä
Tässä on vähän koostetta näytöspäivästä osa 1.

Ensimmäinen näytös oli siis kaupunginteatterilla. Teatteri paikkana on vallan viehättävä ja sokkeloinen. Käytävien varrella on rekkejä joissa roikkuu mitä hauskimpia rooliasuja ja lavan takaa löytyy kokonaisen näytelmän lavasteet. Siellä vietimme hauskan päivän välillä treenaten ja välillä esityksiin valmistautuen. Ehdimme nähdä myös vilaukselta muiden esityksiä ja hienoiltahan ne kaikki näyttivät! Tuli hirveä kuume päästä tanssimaan niin nykäriä kuin streettiäkin niiden esitysten jälkeen.

Oma näytös meni ihan kivasti. Yhden kohdan mokasin ja vielä omasta soolokohdastani. Sinänsä se ei jäänyt harmittamaan niin paljon, kun kukaan katsojista ei tiennyt miten soolon olisi oikeasti kuulunut mennä. Mutta itseäni vähän harmitti tietenkin, kun mokasin vielä aika kivan kohdan koreosta. Olisinpa edes mokannut jonkun mälsän kohdan, mutta ei! Tilalle tein tietenkin jotain onnetonta räpellystä. Onneksi vain kahden liikkeen verran.

Näytöstä edeltävänä iltana kenraaleissa olin todella kehno. Teatterilla sain kuitenkin kasattua itseni ja löysin esitysfiiliksen. Astelin lavalle ryhdikkäänä ja itsevarmana ja tanssin näytöksen läpi asenteella. Asenne oli ihan hyvä, mutta liikkeet olisi pitänyt tehdä vieläkin SUUREMPINA. Jumitun aina tekemään liian pientä. En ymmärrä pitäisikö lavalla tanssia ihan liioitellun suuresti, jotta se näyttää katsomoon sidettävältä.

Jännitys tuli vasta kulisseissa ja silloinkaan ei kovin pahana. En ainakaan muista jännittäneeni enää lavalla. Pohdittiin muuten tanssikavereiden kanssa, että mitä ihmettä sitä lavalla ajattelee. Mä en ajattele laskuja tai mikä liike tulee seuraavaksi. Tuntuu kuin pää olisi tyhjä ja kaikki keskittymiskyky on suunnattu siihen yhteen hetkeen. Se on jännä tunne. Olisi kiva kuulla esiintymiskonkareilta, että mitähän siellä lavalla kuuluisi/olisi hyvä ajatella suorituksen kannalta.. Pitäisikö laskea laskuja vai mitä? Ehkä se rooliin eläytyminen on ainakin tärkeää.. Vähän on nämä esiintymisjutut mulla vielä hakusessa.

Lisähuomatuksena vielä se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun esiinnyn kärkitossuilla teatterilla ja muistaakseni toinen kerta kun ylipäätänsä esiinnyin kärkitossuilla. Yritin ajatella polven ojennuksia, sillä ajattelin että en kestäisi nähdä koukkupolvia pirueteissa videolta jälkikäteen. Näin videon vilaukselta ja ainakaan siinä ei mitään hälyttävää ongelmaa polvissani nähnyt. Pitää toki katsoa vielä tarkemmin ja ajan kanssa. Hyvin pehmitetyt kärkitossut olivat lopulta pelastus. Voi hirvitys, jos olisin yrittänyt tanssia uusilla grishkoilla meidän koreota läpi. Onneksi en onnistunut saamaan uutta tossuparia siis ajoissa! Nilkan ojennukset olivat kärkitossuissa aika laimean näköiset. Vaikka sitä luulee ojentavansa nilkkoja riittävästi eivät ne kärkitossuissa kuitenkaan ojennu tarpeeksi. Tarvisi siis enemmän voimaa nilkkoihin!

Pari teknistä, muuhun kuin kärkitanssiin liittyvää, silmiin pistävää virhettä näin esitysvideolta ja ne saivat irvistämään. Mun kädet näyttävät välillä aika laiskoilta! Tästä olen viime aikona saanut opelta palautettakin. Niissä saa kyllä olla baletin pehmeyttä, mutta siinä vaiheessa kun ne alkavat roikkua (eli näyttää lahnalta :D ) ne näyttävät hirveältä. En ymmärrä mistä tämä käsiongelma johtuu, sillä ennen kädet olivat yksi vahvuuksistani. Samoin ryhti on tuntunut huonontuvan ja siitäkin ope on huomautellut ajoittain. Pitäisi varmaan vahvistaa selkälihaksia kesän aikana.

Toinen juttu johon kiinnitin huomiota oli heikohko aukikierto. Käytän aukikiertoa hyvin, mutta se on vain niin heikko. Ja se muuten näkyy lavalta! Armotonta tämä esiintyminen baletissa, kun pitäisi olla aivan täydellinen joka lailla näyttääkseen hyvältä.

Oli mukava päivä ja illalla kävin taas hieman ylikierroksilla. Uni ei tullut ennen kolmea kun vain kelailin päivän tapahtumia. On se esiintyminen vain ihanaa. Onneksi on vielä kaksi näytöstä edessä. Toivottavasti selviän niistäkin vielä kunnialla. Tosin minulla meinaa kurkkukipu kolkutella ja eilen treeneissä tuntui vähän heikolta. Kunpa ei nyt vain flunssa iskisi ennen ensi viikon esitystä. Apua, toivotaan parasta!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Tanssijan ruokavalio


Kirjoitan pari sanaa omasta ruokavaliostani. Sanon heti alkuun, että en ole mikään ravitsemusalan asiantuntija, joten puhun nyt vain ja ainosastaan omista ruokailutottumuksistani. Itse pidän tärkeänä sitä, että kuuntelee omaa kroppaansa ja syö sen mukaan. Näistä ruokavaliojutuista kirjoittaminen tuntuu vähän hurjalta nykyään, kun blogit pursuavat fitness-systeemejä ja kaikilla pitäisi olla jokin oma ruokavalio, jota noudattaa orjallisesti.

Olen saanut muutamia kommentteja siitä, kuinka paljon tanssijan koko merkitsee balettitunneilla. Mielestäni tanssijan koko on aivan toissijainen juttu eikä sillä tarvitse vaivata päätään liikaa! Tärkeää on syödä hyvin ja ravitsevasti. Jos treenaa paljon, kroppa kyllä treenaantuu ja muokkaantuu siinä sivussa. Mutta täytyy muistaa, että treenata jaksaa ainoastaan jos syö hyvin :).

Its en noudata mitään erityisiä ruokavalioita. Tykkään syödä melko terveellisesti ja ruoka-aikana syön ihan kunnon kokoisia annoksia. Herkut jätän herkkupäiväksi noin kerran viikkoon. Toisaalta olen vapaa syömään niitä silloin kun haluan. Mielestäni ruokavaliojutuissa ei tarvitse olla niin ehdoton. Minusta kaikkea voi syödä kohtuudella. Tärkeintä on, että voi hyvin!

Kerron esimerkin yhden päivän ruokaluistani.

Aamupala:

Aloitan päivän aina smoothiella ja usein lisänä vielä keitetyllä kananmunalla ja karjalanpiirakalla/näkkärillä. Aamupala on ehdottomasti mun lemppari ruoka-aika päivästä, joten käytän aamupalan valmistamiseen ja syömiseen varmaan puolet aamun valmistautumisajasta. Tällainen aika runsas aamupala pitää kylläisenä lounaaseen asti ja pidän siitä, että heti aamusta asti syön vihanneksia ja kasviksia.

Smoothie: Mustikoita, viinimarjoja, maustamatonta jugurttia, sokeroimatonta tyrnimehua, inkivääriä, selleriä, pinaattia, hunajaa ja pellavansiemenrouhetta.



                           
Lounas:

Syön koulussa lounaan eli sitä mitä kulloinkin on tarjolla. Syön aika perus lautasmallin mukaan. Puolet lautasesta on salaattia ja 1/4 lihaa/kalaa ja toinen 1/4 esim. riisiä.

Välipala:

Yleensä ennen tanssia joudun syödä jonkin välipalan. Yleensä syön rahkaa/jugurttia, hedelmän, pähkinöitä ja pari palaa tummaa suklaata.


                            

Päivällinen:

Ruokaisa salaatti/lämmin ruoka.

Iltapala:

Jugurttia ja marjoja, porkkanaa, hedelmä, pähkinöitä jne.


                              


Siinäpä tuo simppelissä muodossa. Usein päivät saattavat olla aika kiireisiä, niin silloin joutuu vähän soveltamaan. Voi olla että esim. päivällinen saattaa jäädä kokonaan välistä ja ehdin kotiin vasta iltapalalle. Pidän tosi tärkeänä kuitenkin sitä, että pakkaan aina eväät mukaan. Tanssitunneilla ei ole kivaa, jos nälkä kurnii ja energiataso on alhaalla. Eväänä pidän mukana esim. pilttejä, tummaa suklaata, raakaruokapatukoita, banaania, skyrejä ja mitä milloinkin. Yritän pitää myös juomapulloa aina mukana, että päivän aikana tulisi juotua riittävästi vettä. Joskus sen veden juonnin vain meinaa unohtaa!

Millainen ruokavalio teillä on? Mitä tanssijan ruokavalion pitäisi mielestänne sisältää?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Pääsykoepäivä

Kuva täältä
Tanssialan perustutkinnon pääsykokeet, check! Mitäs seuraavaksi? ;) Ajattelin kirjoitella kokemuksia päivästä ennen kuin unohdan fiilikset ja asiat mitä siellä tehtiin. Päällimäisenä ajatuksena tällä hetkellä on, että pääsykoepäivä oli ihan mahtava kokemus. Kouluun otetaan kuitenkin vain kuusi oppilasta ja olen melko (lue:täysin) varma siitä, että noiden kuuden tanssijan joukossa en tällä kertaa ole. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kannatti lähteä. Päivä oli opettavainen ja täynnä monenlaisia fiiliksiä ihan laidasta laitaan.

Pääsykoepäivänä menin koululle hyvissä ajoin odottelemaan päivän alkua. Olin ihan super jännittynyt (ja väsynyt, kun edellinen yö tuli nukuttua aika huonosti). Juttelin muiden tyyppien kanssa, jotka hiljalleen saapuivat paikalle. Huomasin heti, että porukka oli aivan mahtava. Juttelimme mukavia ja kyselimme toistemme tanssitaustoja ja siitä miksi haluaisimme opiskella tanssia. Muiden kanssa juttelu auttoi vähän jännitykseen. Pian päästiinkin kokoustilaan, jossa jaettiin kaikille hakijoille numerolaput, jotka kiinnitettiin paitaan ja kerrottiin jotakin perusjuttuja päivästä. Siitä siirryimme sitten pukkariin vaihtamaan treenivaatteita päälle. Aloitimme lämmittelyn tanssisalissa omaan tyyliin. Mua jännitti niin, että en muka yhtäkkiä osannut enää lämpätäkään. Tein varmaan jotakin ihan ihme juttuja ja venytyksiä, joita en yleensä ikinä tee haha :D.

Yhdeksän maissa aloitimme ensimmäisen tanssitunnin, joka oli kokonaan kansantanssia. Itse en kansantanssia ole koskaan aiemmin tanssinut, joten kaikki oli ihan uutta. Lämmittelimme hieman yhdessä (en muista yhtään enää mitä teimme paitsi että täytyi tehdä lankkua ja miesten punneruksia) ja siirryimme sen jälkeen diagonaaliin. Muistan siinä kohtaa ajatelleeni, että mitä ihmettä mä täällä teen. En osaa yhtään mitään ja en halua tänne kouluun. Vähän jännitys taisi vetää mattoa jalkojen alta, mutta kokosin itseni ihan kivasti. Diagonaalissa teimme erilaisia askelsarjoja, pyörähdyksiä ja pientä liikkuvaa sarjaa. Sarja sisälsi käännöksiä, hyppyjä ja erilaisia askeleita. Tempo oli aika nopea ja huomasin pian, että eivät kaikki muutkaan sarjoja täydellisesti suorittaneet. Silti oma osaamattomuus harmitti. Pysyin sarjoissa ihan hyvin perässä, mutta liikkeen laatu oli ajoittain sitä ja tätä.

Teimme myös nopeampaa sarjaa keskilattialla. Opettaja näytti sen meille pari kertaa ja antoi aikaa miettiä sitä hetken itsekseen. Sen jälkeen tanssittiin (ilman peiliä) sitä tuomareille pienissä ryhmissä. Itse en kokenut loistavani tällä tunnilla. Sanotaanko, että selvisin ihan hyvin ja tein keskimäärin ihan mukavaa oman tasoistani työtä. Jännitin tosin ihan hirvittävästi ja se taisi näkyä tekemisestäni. Jossakin vaiheessa huomasin tekeväni liikkeet aika pieninä ja aivan kuin merkaten. Olisi ehkä pitänyt antaa mennä vaan vaikka olisikin mennyt väärin. Lopulta teimme myös paritanssia, jossa oli lyhyt askelsarja, pyörähdyksiä parin kanssa ja parinvaihto. Kun jännitys helpotti, nautin kansantanssista ihan valtavasti! Olisin voinut jatkaa tuntia vaikka kuinka pitkään.

Kansantanssista siirryttiin showjazziin. Mua harmitti, että jazz ei ollut ennen kansantanssia, sillä jazzissa tunsin olevani enemmän omalla kentälläni. Näin ollen jännityskin haihtui aika kivasti tunnin aikana. Teimme lämppäsarjan ja erilaisia isolaatioharjoituksia. Välillä piti sheikata ihan kunnolla, haha! Siitä siirryimme paljon erilaisia suuntia sisältävään chasse sarjaan, jossa mentiin käännöksiä niin itsensä ympäri kuin tilassakin. Taisi se harjoitus testata jotain avaruudellista hahmottamista.

Diagonaalissa teimme paljon erilaisia koordinaatiota mittaavia juttuja. Siis kädet ja jalat teki eri juttuja ja välillä piti keksiä omia käsiä hyppysarjoihin. Showjazzin diagonaaliosuus oli se osa, jossa koin olevani kotonani ja tekeväni laadukasta työskentelyä. Ojensin nilkkoja kuin viimeistä päivää ja käytin plietä niin paljon kuin pystyin.

Diagonaalin jälkeen tehtiin aika show tyylistä sarjaa keskilattialla. Se oli mielestäni aika helppo, mutta näytettiin aika vauhdilla eikä aikaa käydä sarjaa läpi omassa mielessä ollut oikeastaan ollenkaan. Sitten vain tanssittiin tuomareille uudelleen ja uudelleen. Tuli vähän sellainen tanssi henkesi edestä fiilis. Kaikki pisti aina vain enemmän peliin ja lisäili sarjaan kaikkia hienouksia. Mä en oikein sarjaa kokonaan muistanut, mutta hymyilin ja päätin näyttää että nautin tanssista. En tehnyt sarjaa täydellisen oikein, mutta tein sen varmaan ihan hyvin. Sarjassa oli myös "tyhjiä" kaseja jolloin piti irrotella ja näyttää omaa liikettä. Laitoin niihin ainakin kaiken peliin.

No, tanssista siirryttiin ilmaisutaitoon. Siellä tehtiin erilaisia harjotteita ja improvisaatiota. En oikein osaa arvioida kuinka se osaltani meni, sillä en teatteria tai ilmaisutaitoa ole oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt. Yritin olla avoin ja aktiivinen. Toivottavasti se näkyi myös ulospäin. Välillä olo oli tosin hieman hämmentynyt ja aamun parin tunnin tanssisessio ja jännitys alkoivat näkyä lopputunnista.

Musakokeessa oli laulukoe ja rytmitesti. Siitä selvisin oikein hyvin ja testin pitäjä antoi hyvää palautetta jo siinä hetkessä. Aloin jännittää laulamista ihan hirvittävästi, mutta ihan hyvin se silti meni. Kumma juttu tuo jännitys, kun sitä ei meinaa saada millään kuriin!

Päivän päätti haastattelu, joka meni niinkuin meni. Jälkikäteen pohdin mitä kaikkea muuta olisin voinut sanoa eri tavalla.. Varmasti paljonkin. Toisaalta eipä se nyt ihan penkin allekaan mennyt. Toivottavasti jätin tuomareille itsestäni ainakin reippaan ja motivoituneen kuvan.

Päivä oli henkisesti tosi raskas ja jännittävä. Siihen olin varautunutkin, mutta olin silti hämmentynyt siitä kuinka lopussa iltapäivällä olin. Jos joku olisi voinut äänittää päivän aikana mun ajatuksia, niin se olisi ollut aika sekamelskaa. Menin ihan vuoristorataa välillä ajatellen, että mä osaan tän, ja välillä taas olin ihan alamaissa ja jännittynyt. Pääsykokeen jälkeen olin ihan hyperaktiivinen ja samaan aikaan tosi uupunut. Adrenaliini jylläsi kehossa vielä koko loppuillan. Koe oli todella antoisa kokemus ja kuten alussa jo mainitsin, olen todella tyytyväinen siitä, että kokeeseen lähdin. En tosiaankaan usko, että kuuden parhaan joukkoon tällä kertaa pääsisin. Kokeessa oli useita upeita tanssijoita, jotka ovat tehneet kovasti töitä taitojensa eteen. He kyllä ansaitsevat paikkansa koulussa!

Olen kuitenkin tyytyväinen omaan suoritukseeni, sillä pärjäsin mielestäni kokeessa ihmeen hyvin. En tosiaankaan ollut tanssijoista huonoin! Työskentelin omalla tasollani ja tein parhaani. Pysyin kaikessa hyvin perässä ja ajoittain tein ihan laadukkaitakin suorituksia. Pystyin työskentelemään laadukkaasti jännityksestäni huolimatta ja sekin on hienoa itsensä voittamista. Mun kohdallani aika suurikin juttu, kun saatan jännittää jo ihan omilla tutuilla perustunneillakin. Tyytyväinen olen myös siihen, että säilytin hymyn tanssitunneilla alusta loppuun saakka. En tiedä mistä se ilo kumpusi, mutta jotenkin tanssiminen siinä hetkessä sai hymyilemään. Nautin tanssista ja siitä tunteesta, että sain ylittää itseäni ja kokeilla rajojani tanssijana.

Tulipahan käytyä! Ensi vuonna kokeilen sitten uudestaan ehkä vähän vähemmällä jännityksellä ja vuoden tanssia pidempään harrastateena. Vuodessa ehtii tapahtua vaikka ja mitä! Edelleen olen sitä mieltä, että eipä sitä mitään saavuta, jos ei yritä. Ihan hirvittävästi mä kouluun kyllä haluaisin. Mutta oli hienoa nähdä, että joskus oikeasti voisin paikan tuoltakin koulusta saada. Se vain vaatii treeniä, mutta mahdottomuus se ei kuitenkaan ole.

Oli myös ihan liikuttavaa huomata, kuinka paljon tsemppiä ja tukea sain läheisiltäni. Voi sitä kannustuksen määrää! Mun paras kaveri on muuten edelleen sitä mieltä, että saan odotella koulusta hyväksymiskirjettä haha :D. Yritin selittää, että ehkäpä nyt ei kuitenkaan. Mutta ihan hämmentävä tunne, miten muut kannustivat mua saavuttamaan haavettani.

Mä yritin parhaani, haastoin itseäni ja lähdin toteuttamaan unelmaani. Vitsit se tuntuu vieläkin hyvältä! :)

Kävikö kukaan muu tanssin pääsykokeissa?
Entä onko teillä muita tanssikokeita tulossa erityiskoulutusryhmiin tai muihin?

maanantai 11. toukokuuta 2015

Mitä mukaan näytökseen?


Ajattelin tehdä tämän postauksen jutuista, joita kannattaa (ainakin) ottaa mukaan näytökseen. Lisäksi kirjoittelen mieleen tulevia vinkkejä näytösvalmisteluihin liittyen. Tuossa ylhäällä olevasta kuvasta näkee suloisena sekamelskana kaiken sen, mitä yleensä mukaani otan. Sullon yleensä kaikki tavarat isoon urheilukassiin sen sijaan että raahaisin mukanani montaa pientä pussukkaa. Kerron seuraavaksi vähän tarkemmin esityskamoistani.


Kuvassa siis tossuni, joita esityksissä tarvitsen. Pehmeät, kärkkärit ja päkiätossut jazziin. Tsekkaan pehmeiden tossujen kunnon ennen esityksiä ja arvioin voiko niillä vielä mennä lavalle. Jos varpaat vilkkuvat tossusta, en itse enää käyttäisi tossuja esityskäyttöön (treeneissä tietty joo). Ennen esitystä tarkastan aina, että tossujen nauhojen ompeleet ovat vielä tiukasti kiinni. Kärkkäreiden pehmusteet on myös super tärkeää muistaa ottaa mukaan! Huomaa, että esityksessä tossujen nauhat eivät saa repsottaa. Meidän ope varmaan kuristaisi meidät, jos näkisi kärkitossujen rusettien heiluvan. Jos tarve vaatii, ompele nauhojen solmukohta parilla ompeleella.

Vinkki! Kannattaa ottaa jotkut sukat mukaan, jotka voi sujauttaa kärkkäreiden tai pehmeiden tossujen päälle ennen esitystä. Esityspaikoilla on usein tosi kylmät ja likaiset lattiat. Sukkien kanssa tossut pysyvät puhtaina ja jalat lämpiminä.


Esitykseen pitää ottaa mukaan ihmeen paljon kaikenlaista pikkutavaraa. Kuvassa siis deodorantti, pienet sakset, hiuslakka, särkylääkettä, ompelutarvikkeet (+hakaneuloja), teippiä ja hiustarvikkeet.

Hiusjuttuja otan mukaan nutturaverkon tai pari, hiuslakkaa, pinnejä, ponnareita ja kamman. Joskus tarvitaan myös kiharrinta. Yritän aina käyttää hajusteetonta lakkaa, sillä pukuhuoneessa meinaa tukehtua siihen lakan hajuun jos esimerkiksi 20 tanssijaa suihkuttelee lakkaa hiuksiinsa. Yleensä teen kampauksen ainakin alustavasti kotona valmiiksi. Jos näytöksessä on mukana useassa eri numerossa, on pakko tehdä nopeita kampausvaihtoja ja siihen kannattaa kysyä kaveria avuksi jo etukäteen.

Ompelutarvikkeet ja pienet sakset ovat myös tärkeitä, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Olen vähän sellainen varautuja ja tanssikaverit aina naureskelevat, että hei Marialta varmasti löytyy kaikkea. Mutta mun ompelutarvikkeilla ja hakaneuloilla on kurottu kokoon monenlaisia asuja ja paikkailtu ylläreitä ;).


Eväitä on tosi tärkeää ottaa mukaan näytöksiin. Varsinkin, jos päivä venyy yhtään pitkäksi. Itse suosin helppoja eväitä kuten välipalapatukoita, pilttejä ja hedelmiä. Kuvasta puuttuu juomapullo, jota ilman en näytökseen lähtisi!


Kuvassa on ihan perus treenivaatteet. Sukkikset vaan puuttuu kuvasta. Ennen näytöksiä saattaa olla lämppätunteja tai kenraaleja ilman esiintymisvaatteita. Silloin on kiva olla ihan kunnon treenivaatteissa vaikka farkkujen sijaan.

En kuvannut esiintymisvaatteitani, sillä suurin osa niistä on vielä tanssikoulullani. Aivan kuten kampauksen kanssa, myös vaatteiden vaihtoon kannattaa pyytää kaveri avuksi, jos näytöksessä on nopeita vaatevaihdoksia.


Tässä siis ne paljon puhutut trikoot ja ehjät sellaiset! Opettajan kanssa sovitaan, että minkä värisiä trikoita milloinkin käytetään. Tänä vuonna meillä on kummassakin nämä perus valkoiset. Mutta esimerkiksi viime vuonna esiinnyimme ihon värisissä trikoissa. Lisäksi ei taida olla ihan sama onko lavalla pinkit vai valkoiset sukkikset. Kerran nimittäin balettityttöjen kanssa todettiin se, että trikoiden sävyt todella erottuvat lavalta..


Tämä epämääräisessä läjässä on mun lämppävaatteita. Kuvassa siis villahaalarit, pitkähihainen paita, pitkät säärystimet ja villasukat. Menen teatterille yleensä valmiiks sukkiksiin ja peruspukuun pukeutuneena ja siihen päälle kerrostan rentoja lämpävaatteita.


Kurttuinen aluspuku. Must have puku esiintyjälle. Kannattaa ennen esityksiä hieman suunnitella, mitä esiintymisvaatteiden alle laittaa. Silloin itsellä on kiva olo esiintyä ja lavalla ei tule vilauteltua. Itse käytän aluspuvun alla vielä ihon värisiä perusliivejä.



Peili! Otan aina oman peilin mukaan, sillä samassa pukuhuoneessa saattaa olla vain yksi pieni peili, jonka edessä kaikki tunneksivat. Helpottaa omaa ja myös muiden laittautumista siis mukavasti.

Meikkejäni en kuvannut, mutta yleensä otan mukaan perusmeikit ja tekoripset (+ripsiliima) jos tarvitaan. Lavameikki saa olla tumma. Yleensä varjostetaan luomet tummalla luomavärillä ja tehdään aika näyttävät rajaukset. Huulille tulee yleensä punainen huulipuna ja poskipunaa saa myöskin käyttää aika reilusti. Itse olen tottunut tekemään ainakin meikkipohjan jo valmiiksi kotona, niin esiintymispaikalla ei ole niin paljon stressiä meikkaamisesta enää. Joskus teen koko meikin valmiiksi kotona.

Siinäpä siis juttuja, joita esitykseen otan mukaan. Toivottavasti en unohtanut mitään oleellista. Pakkaan siis laukun yleensä valmiiksi jo illalla ja teen usein myös listan asioista, jotka pakkaan. Olen aika lahopää joskus, niin eipähän pääse asiat unohtumaan!

Näyttääkö teidän esiintymislaukkunne sisältö suunnilleen samalta? :)

torstai 7. toukokuuta 2015

Näytösvalmisteluja ja kerrankin ajoissa..

Heräsin siihen, että näytöksiin on enää pari viikkoa. Teatterin lavalle kivutaan viikon päästä ja treenejä on jäljellä tasan kaksi kertaa. Toisen kerran lavalle nousen kolmen viikon päästä ja treenata ehditään samat kaksi kertaa. Miten se loppukevät tulee aina niin äkkiä?  
          
                      


Ajattelin valmistautua näytösjuttuihin vähän perusteellisemmin ja aikaisemmin kuin viime vuonna. Baletin esitysasut ovat siitä hauskoja, että niissä pääsee tai joutuu aina näpertämään ja ompelemaan. Joskus asujen kanssa pääsee jopa käyttämään mielikuvitustakin.  Mieleeni muistuu kauhukuva viime vuodelta, kun jätin paljettien ja tutun tyllikerrosten ompelun piiiikkuisen liian myöhään. Itkua tuhertaen silmät ristissä niitä kiinnittelin edellisenä iltana ja vielä aamulla ennen esitystäkin. Tästä oppineena aion ommella esiintymisasuni TÄNÄÄN (ja ihan oikeasti!). Pitäisi ommella siis tekokukkia kiinni mekkoon ja korjailla hieman mekon istuvuutta.

Toinen asia, josta otin oppia viime vuodelta, on sukkisten yms. tarpeellisten asioiden metsästäminen ajoissa. Voitteko uskoa, että balettikaupasta oli kaikki valkoiset sukkikset loppu viime vuonna loppukeväästä? No, niin pääsi käymään. Itselläni tunnetusti kaikki trikoot ovat niitä reikäisiä yksilöitä, joten taisin lainata ehjiä kaverilta. Vai valitsinko ne vähiten reikäiset ja esiinnyin niissä.. Mutta tästä viisastuneena hankin trikoot jo hyvissä ajoin kuten kuvasta näkyy. Samoin uusi nutturaverkko on jo hankittuna ja uudet (pehmeät) tossutkin.
                                                
En ole saanut uusia kärkitossuja ja se jännittää aika himputisti. Vanhat alkaa olla aika väsähtäneet ja en ole varma, miten ne loppukevättä enää kestävät. Lisäksi ne kitisevät todella pahaenteisesti. Nyt ei auta kuin toivoa, että ne kestävät vielä parin treenitunnin ajan ja näytöksen. Toivottavasti ei tunneilla tehdä enää mitään kärkkäreiden tappotreeniä. Mutta toisaalta nyt on ainakin hyvin pehmitetyt tossut. Kunhan vain kestävät loppuun saakka! Pitäisi Youtubesta luntata niksejä siihen, miten tossujen elinikää saa hieman pitkitettyä. Hiuslakkaa tai liimaa ainakin voi kai laittaa kärkeen. Mitäs muuta? Onko kenelläkään hyväksi todettuja niksejä?

                  

Olen huomannut, että hyvä valmistautuminen näytöksiin vähentää stressiä itse esityspäivänä, kun tietää että kaikki on varmasti kunnossa. Jo yksi näytös stressaa ainakin itseäni aika paljon. Ajattelinkin tehdä postauksen siitä, mitä kaikkea näytökseen kannattaa raahata mukanaan. Kiinnostaisiko teitä kuulla myös tanssijan perustutkinnon pääsykokeista kokemuksia? Aivan, lähdin kokeilemaan onneani pääsykokeisiin ;) !

Oletteko te aloittaneet jo näytösvalmistelut?