lauantai 19. joulukuuta 2015

Tanssifakta 1

awesome, ballerinas, cute, dance, pink
Kuva täältä
Aion toteuttaa pienen postaussarjan kertomalla muutamana (en tiedä vielä kuinka pitkälle näitä riittää) perättäisenä päivänä jonkun tanssifaktan itsestäni. Siis yksi fakta per päivä. Voitte myös heittää ideoita, mitä tanssifaktoja tahtoisitte kuulla. Niitä voin sitten mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Alanpa siis tuumasta toimeen. Vuorossa on tanssifakta numero 1!

Tanssifakta 1

Kun olin pieni sanoin äidille, että pitäisi päästä tanssimaan balettia. Silloin ikää oli vuoden liian vähän satubalettiin, mutta olin vahvasti sitä mieltä, että mukaan oli päästävä ja heti. Äidin kanssa kävimme ilmoittautumassa tunnille ja ope sanoi, että näytän niin reippaalta tytöltä, että varmasti pärjään mukana. Ja niinhän pärjäsinkin! Mulla kyllä taisi nuttura kiristää jo pienestä pitäen, sillä valokuvia noilta ajoilta katsoessa huomaa, että mulla oli nilkat ojennuksessa just eikä melkein. Balettikamut niissä kuvissa ei  näytä taas ihan niin keskittyneiltä tanssitouhuun kuin minä hehe..

En tiedä mistä baletti-innostus oikein sai minun kohdallani alkunsa. Voi olla, että se johtui ihanista balettipuvuista ja vaaleanpunaisesta väristä. Mä olin aika prinsessatyyppiä ja aikamoinen esteetikko jo pienestä pitäen. Olen myös aina ollut pieni perfektionisti ja halunnut tehdä asiat just eikä melkein. Baletin loppumaton tekniikan viilaaminen vaan sopii mulle! Mun vanhemmat ovat kertoneet, että jo ihan pienestä asti kuljin varpaillani joka paikkaan ja aloitin tanssimisen ennen kävelemistä. Ehkä se tanssi jollain tapaa on osa minua, vaikka pitkän ajan ilman sitä elinkin. Jostakin se palo takaisin tanssisaleihin syttyi sitten pitkän tauonkin jälkeen. Ja on tietenkin kestänyt tänne saakka.

6 kommenttia:

  1. Ihana :) Olisin itsekin halunnut aloittaa baletin tanssimisen jo pienenä, mutta en vaan tiiä miksi en alottanut. En tiiä kerroinko ikinä äidille niistä haaveista :D

    Tälläisiä on hauska lukea, joten lisää vain tämmösii :)

    VastaaPoista
  2. Äh kirjoitin vaikka kuinka pitkän kommentin, mutta painoin jotain ihan ihme komentonäppäimiä ja kone kirjaimellisesti pimahti. Mutta siis kivaa että tykkäsit tästä postauksesta! :)

    Se on jännä mitä asioita sitä lapsena päätyi harrastamaan. Usein sitä meni kavereiden perässä uusiin harrastuksiin tai koululla mainostettiin joitakin kerhoja tai joukkueita. Joskus vanhemmatkin taisivat joitakin harrastuksia ehdottaa.. Eipä sitä lapsena aina huomaa kertoa kaikkea, mistä olisi innostunut. Tai jos vanhemmatkaan eivät hoksaa balettiharrastusta ehdottaa.. Mutta onneksi oot päässyt nyt harrastamaan balettia! :)

    VastaaPoista
  3. Musta on valokuva, kun olen 2-vuotiaana ensimmäistä kertaa jäillä luistimilla :) Kävin myös luistelukoulun kahteen kertaan siinä 4-5 -vuotiaana, kun eivät ekan luistelukoulun jälkeen vielä ottanut niin pientä kakaraa yksinluisteluryhmään. Samaan aikaan kävin satujumpassa, mistä en kyllä muista mitään muuta kuin traagisen tapahtuman ihan ensimmäisessä kevätnäytöksessä :'D Nimittäin oltiin valmisteltu hieno esitys, missä kaikki satujumppalaiset oli jonkun lakanan alla jonossa, esittäen jotain jättitoukkaa. Olin tosi innoissani asiasta, mutta oltiin muutettu just uuteen omakotitaloon, ja vanhempieni tilaamat PIHAKASVIT saapu just sinä päivänä, kun olis ollut mun kevätnäytös, joten en päässyt esiintymään!!! Aivan hirvittävää musta :'DD

    Ja itse olen myös ollut lapsena kunnon prinsessamatskua vaaleanpunaisine luistelu-unelmieni kanssa. Vaikka vanhemmathan tietysti valitsee lapselleen harrastuksen, niin en kyllä koe että mua oltais pakotettu mihinkään tyttömäiseen muottiin, kyllä mä itse olin ihan kympillä mukana :D En tiedä mistäköhän mun vanhemmat keksi ehdottaa mulle ja siskolleni luistelua harrastukseksi. Tanssi tuli mulle kunnolla kuvioihin vasta ehkä n. 9-10 -vuotiaana jazz-tanssin muodossa, jota harrastin pari vuotta. Luistelun tukena meillä oli toki joka sunnuntain tanssitunti, lajista en ole varma mutta uskoisin että jotain baletin tyylistä ns. perustanssia se oli. Harmittaa, kun päätin lopettaa kaikki luistelu-tanssijutskat teini-ikäisenä, suunnilleen 14-vuotiaana, ja vasta 22-vuoden kypsässä iässä tajusin palata takaisin tähän maailmaan :( Väkisinkin tulee ajateltuna surkeena "hukkaan heitettyjä vuosia", mutta tulihan mun tehtyä elämälläni niinä vuosina jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIKÄ!! :D Miten voi olla, että pihakasvit meni sunesityksen edelle!! Todellakin traagista.

      Sulla on kuitenkin hyvä pohja tanssijuttuihin, niin eiköhän sieltä ole jotakin matkaan tarttunut! Itsekin sitä aina kelailee niitä "hukkavuosia", mutta pitää ajatella positiivisesti että onneksi hoksasi tanssin edes näinkin nuorena. Tilanne olisi ollut aika eri, jos innostus olisi iskenyt vaikka 30v. myöhemmin.. Tai ei siinäkään siis mitään milloin vain voi tanssin aloittaa, mutta näin vertailukohtana vaan :). Ja siistiä, että sait kärkitossut!!! Yksi etappi saavutettu ;). Keep going!

      Poista
  4. Voih sun tanssihistorian alku on yllättävän samanlainen kuin mulla:D itse siis päätin, että musta tulee balleriina 1-vuotiaana kun sisko aloitti lastentanssin, mutta itkuhan siinä tuli kun en saanut ikänitakia vielä silloin aloittaa(ei voi olettaa että olisin tuolloin ymmärtänyt mistään mitään, olin vain kova matkimaan siskoani ja halusin olla samanlainen kuin hän joten siksi varmaan tuo balleriina haavekkin tuli, kiitetään siis häntä tanssi innostuksen alkamisesta) ja voi sitä ilon päivää kun täytin kolme ja pääsin aloittamaan tanssitunnit:D itsekkin olen aina tanssinut kotona ja siitä on mielenkiintoisia videotodisteita... Mutta siitä kolmevuotiaasta asti mä olen ollut ihan hurahtanut balettiin ja siihen miten kaunista se voi olla ja nyt onkin 13 peräkkäinen tanssivuosi menossa ja edelleen saan mielihyvää niiden samojen liikkeiden hinkkaamisesta, on se vaan jännä juttu:D toisaalta voisi ajatella, että tanssi innostus kulkee veressä kun äitini on työskennellyt freelancer tanssijana... (koskaan ei ole ketään meitä lapsista tanssimaan pakotettu vaan sen ollut minun ja siskoni ns. Oma valinta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä ihanan pitkä tanssihistoria. Oot kyllä onnekas, että oot saanut tanssia jo pienestä pitäen. Ja haha oot kyllä sitten ollut päättäväinen ballerina jo pienestä pitäen. Pitkäjänteinen työ palkitaan. Tsemppiä treeneihin ihana Elli! :)

      Poista