sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kohti joulunäytöksiä...

Kuva täältä
Mä tajusin, että olen pitänyt teitä ihania lukijoita ihan pimennossa kaikista mun tanssijutuista jo pitkän aikaa. Haluaisitteko päästä taas vähän jyvälle, että missä mennään? No, halusitte tai ette, niin ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia ja fiiliksiä viimeaikojen tansseista.

Mun balettitreeni on ollut aika niukkaa viime aikoina ja kahdesta viikkotunnista oon käynyt keskimäärin yhdellä. Sen kyllä tuntee välillä, että balettia on liian vähän. Mutta siitä huolimatta sillä yhdellä tunnilla, minne olen viikossa ehtinyt, on ollut tosi mukavaa. Ollaan treenattu melko paljon kärjillä ja se on ollut ihan kivaa paitsi piruetit kärjillä on mulla ihan hukassa. Pitäisi ehkä treenata ensin tasapainoja ja puolikkaita ja sitten vähän kerrallaan lisätä vauhtia ja kierroksia. Piquet ja soutenut ei tuota niin paljon ongelmia, mutta piruetit kärjillä neljännestä en dedans on se mun ongelma. Mutta mikäpä siinä muu auttaa kuin treeniä treeniä treeniä... Pitäisi olla enemmän vapaita saliaikoja, jolloin saisi yksinään mennä treenamaan niitä omia ongelmakohtiaan. Tuntuu, että en koskaan opi kärjillä noita en dedans piruetteja, kun treenaan näin vähän. Kerran viikossa tunnilla tulee tehtyä niitä vain muutamia ja sitten jos nekin mokaa niin se on sitten siinä - joutuu taas viikon odotella, että saa kokeilla uudestaan. Ha!

Toisaalta olen miettinyt, että kuinka paljon mun kannattaisi edes vaivata päätäni sillä, että en kärkitossuilla osaa täysin kaikkea. Varsinkaan, kun musta ei mikään ballerina ole tulossa. Toisaalta tiedän, että tulevassa koulussa treenataan myös kärjillä eli ehkäpä se on sitten tärkeä taito osata tuo kärkitanssi. Tämä vain tällaisena irrallisena ajatuksena, että kuinka tärkeää tanssijan on osata tanssia kärjillä, jos baletti ei se oma päälaji ole. Osaisiko joku vastata? :)

Baletista voi siirtyä sujuvasti joulunäytöksen pariin. Esiinnytään balettijengin kanssa joulunäytöksessä neoklassisella baletilla (haha kuulin open käyttävän tätä sanaa). Tarkasti Wikipediasta ja neoklassisella tyylillä tarkoitetaan ilmeisesti Balanchinen kehittämää klassisen baletin ja nykybaletin välimuotoa. Good to know! Näytöstreenit ovat tänä vuonna olleet ihmeen rentoja ja menneet hyvin omalla painollaan. Aikaisempina vuosina näytöstreenit ovat olleet jotenkin tosi isoja stressin paikkoja. Tämä näytös on saatu kokoon jotenkin tosi kivuttomasti. Toisaalta se ei ole vielä edes valmis ja viikkoja ennen näytöstä on vain muutama eli ehkä tässä välissä ei kannata vielä riemuita. Mutta ainakin tällä hetkellä on rauhallinen olo näytöksestä.         

Käytiin jo pukuvarastolla penkomassa erilaisia pukuvaihtoehtoja ja joitakin ihan kivoja mekkoja löydettiinkin. Puvustuksessakin joutuu pohtimaan niin monenlaisia asioita ja olen iloinen, että ollaan itse päästy mukaan tähän prosessiin valitsemaan niitä esiintymisasuja. Väreillä ja materiaaleilla on lopulta niin suuri merkitys! Ne viestivät katsojalle aina jotakin - oli sitä itse koreografina sitten ajatellut etukäteen tai ei. Meidän ope sanoi jotakin myös siitä, kuinka katsojat näkevät esiintymisasut aina kuitenkin vähän erilaisina kuin itse koreografi tai tanssija näkee. En ihan päässyt sisään siihen, että mikä tuon lausahduksen pointti oli, mutta kuulostaa järkevältä ajatukselta. Tai niin se varmaan menee, että kaikki ihmiset tekee eri johtopäätelmiä eri asioista esim. jos jollakin tanssijalla on erivärinen mekko kuin toisilla ja niin edelleen. En nyt tiedä saatteko ajatusta kiinni siitä, mitä yritän tässä selittää.. Ehkä pointtina on se, että esiintymisvaatteilla on tosi paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta.   

Mä olen nyt ahertanut jonkin verran myös baletin päättötyön parissa. Teen päättötyöni tanssijan työnä enkä luo omaa koreografiaa, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin. Nyt on ihan hyvä fiilis siitä, että saan päättötyön nimenomaan tanssijana toimimisesta. Saa sitten nähdä minkä arvostelun saan tai että meneekö tanssi mun osalta ollenkaan hyvin. Panikoin asiasta lähinnä siksi, että jännitän esiintymistä yleensä niin paljon. Pelkään siis, että jännitys pilaa koko homman ja tekee mun tanssista mekaanista ja mitätöntä. Toisaalta on siisti juttu, että saan tuon päättötyön lopulta hoidetuksi, vaikka ajattelin että se multa lopulta jäisi tekemättä kokonaan. Arvosanasta viis! Ajattelin että päättötyöllä ei olisi mitään merkitystä, kun olen seuraavaksi siirtymässä ammatillisiin tanssin opintoihin, mutta eipä siitä päättötyöstä mitään haittaakaan varmasti ole. Päättötyö on saanut mut myös ajattelemaan sitä, miten raakileena mä siirryn ammatilliseen koulutukseen. Tanssianalyysi on mulle ihan uusi juttu eikä tanssin historiakaan ole kovin tuttua. Oppimispäiväkirjaa kirjoitellessa oon hirveesti joutunut pohtimaan ihan vaan sitä, että mitä tanssijan työ ylipäätänsä on. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole mulle kovin itsestäänselvyyksiä vaan lopulta aika uusia juttuja.

Ja sitten vielä jazzin pariin, että ei mene ihan balettipainotteiseksi tämä koko homma. Jazzissa on ollut kyllä ihan tajuttoman mukavaa. Oon päässyt taas vähän enemmän jyvälle siitä, mitä jazzin liikekieli on ja se innostaa treenaamaan aina vain enemmän. Ei muuten ole ollut helppoa löytää sellaista jazzin rentoutta ja en tietysti sitä vieläkään ole täysin saavuttanut. Kirjoitin viime postauksessa siitä, miten mun piruetit ei oikein meinanneet pysyä kasassa ja viime treeneissä huomasin, että homma sujuu taas vähän paremmin. Ehkä syynä tosiaan oli pitkä tauko tanssista? Joskus olen miettinyt myös sitä, että sukilla pyöriminen tuntuu aika liukkaalta varsinkin kun lattialla ei ole tanssimattoa. Mietin vaikuttaisikohan se piruettionneen, kun eri saleissa, joissa lattiamateriaalit ovat erilaisia, piruetit sujuvat eritasoisesti.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Kivaa, kun mennään joulua kohti vaikka älytön kiirehän tässä on kaiken kanssa. Mutta eiköhän me kaikki selvitä. Tsemppiä teille kaikille syksyn loppurutistuksiin tanssin ja arjen kanssa. 

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä nuo kärkitossuasiat ei ole niin tärkeitä, varsinkaan jos se ei ole pääaine! Ja tuli vain mieleen, että eikös kaikkiin kouluihin mennä "raakileina" oppimaan lisää :).

    VastaaPoista
  2. Niin mäkin jotenkin ajattelisin.. Tai onhan kärkitanssi hyödyllienn taito ja sitä voi tulla jossakin tarvitsemaankin, mutta ehkä sellaista täydellistä kärkitekniikkaa ei kuitenkaan vaadita. Ja ehkä sitä oppii sitten siellä koulussakin, jos sitä siellä vaaditaan ja treenataan.

    Ja kiitos tää sun kommentti palautti mut taas maanpinnalle oikeasti :D. Panikoin oman pääni sisällä vain sitä, miten huono vielä olen. Ja sitten tietysti ajattelen, että kaikki muut on jo niiiiiin hyviä ja taitavia. Mutta noinhan se menee, että sinne kouluun mennään oppimaan. Vielä kun saisin sen iskostettua omaan päähäni myös. Helpommin sanottu, kun tehty :P. Mutta kiitos kommentista, tämä tsemppassi ihmeesti! :)

    VastaaPoista
  3. Mulle tuli myös ekana mieleen, että muista että sähän olen vasta menossa opiskelemaan! Sinnehän mennään nimenomaan raakileena, vasta opettelemaan asioita, siksi niitä sanotaan opinnoiksi! :) Toisaalta muistan myös joskus vuosia sitten, kun olin varannut ajan autokouluun aloittaakseni ne luennot ja ajoharjoittelut, niin päivää ennen mun isä vei mut jonnekin syrjäiselle parkkipaikalle tokaisten, että "kyllähän sun nyt pitää osata ajaa ennen ku meet autokouluun!" -.-Tavallaan oli kyllä ihan hyvä että oli ennen autokoulua kerran kokeillut sitä ratin takana istumista ja kytkintä ja kaasua jne, mutta en kyllä todellakaan osannut ajaa vielä sen parkkipaikkakokeilun jälkeen :D Ja kyllä sinäkin varmasti olet hyvä tanssija jo nyt, tai ainakin susta on ainesta kehittyä hyväksi tanssijaksi. Eihän se raati muuten olis sinua valinnut pääsykokeissa kaikkien muiden hakijoiden sijaan! :)

    VastaaPoista
  4. Haha ihan paras toi autokouluvertaus! :D Kiitos tsempistä sullekin valtavasti. Ehkä oon vähän liian ankara itselleni tässä vaiheessa. Ja varmasti fiilikset helpottuu, kun koulu alkaa eikä tarvi sitä enää niin jännittää.

    VastaaPoista