tiistai 14. heinäkuuta 2015

Leppoisia kesätunteja ja tanssikriisejä

Kesän tunnit ovat olleet ihan kivoja. Sanoisin, että ei nyt ihan parhaita tunteja mutta tosi kivoja. Mulla on yksi ehdoton lemppari nykäriope, jonka tunnit ovat huikeita. Niiden jälkeen saa laskea mustelmia kropasta, mutta on se sen arvoista. Muutkin tunnit ovat saaneet hien pintaan ja hymyn huulille. Se taitaa kuitenkin olla se kesätuntien perimmäinen tarkoitus.

Oon huomannut, että mulla on ollut vähän vaikeuksia tanssia suuren ryhmän kanssa. Tai omilla tanssitunneillani ryhmäkoot ovat suuria ja siellä se ei häiritse yhtään. Mutta siellä kaikki liikkuvat samaan suuntaan ja järjestäytyneissä riveissä. Siis niin, että kukaan ei osu toiseen ja kaikki näkevät itsensä peilistä. Näillä kesätunneilla taas käy tosi erintasoista porukkaa ja kaikki eivät aina liiku ihan sinne suuntaan minne pitäisi. Lisäksi sarjoja tehdään aivan ihme muodostelmissa eikä ope puutu asiaan mitenkään. Välillä turhauttaa aika paljonkin, kun joutuu pyytelemään anteeksi vieruskaverilta jota potkaisi käteen ja toiselta jota lämäytti vahingossa jalkaan.. Mutta eipä tuo nyt ole mikään suurin ongelma ja kivaa on se, että näinkin moni on päättänyt kesällä lähteä treenaamaan.

Mä oon saanut balettiopelta jonkin verran korjauksia tuntien aikana ja ne ovat olleet tosi tervetulleita. Opehan ei ole siis ennestään tuttu, joten hän ei myöskään ole tottunut meidän tanssijoiden maneereihin. On tosi hyvä saada perusteellisia korjauksia sellaisista "vakio-ongelmista", joita oma ope ei enää taida aina jaksaa korjata. Mä oon saanut korjauksia ainakin kylkien vetämisestä sisään ja voimattomista käsistä piruetteja tehdessä.

Loppuvuodatukseksi on kerrottava, että pienen pientä turhautumista oon taas kokenut tanssin kanssa. Oon pohtinut pääni puhki miksi ihmeessä pääsin opiskelemaan tanssia kun olen välillä aivan surkea! En muista mitään sarjoja ja välillä helpossakin jutuissa menee suunnat sekaisin. Tuntuu, että mulla ei ole vielä lähellekään riittäviä valmiuksia lähteä opiskelemaan tanssia.

Oon miettinyt kuinka mun kroppa on kankea kuin rautakanki, aukikierto on minimaalinen ja jalka ei nouse kuin millin yli yhdeksänkympin. Oon miettinyt surkeita voimattomia nilkkojani ja ankeaa tekniikkaani liikemuistista puhumattakaan. Vaikea selittää, mutta musta tuntuu, että mulla ei ole mitään tarjottavaa tanssille. Ei mitään lahjakkuutta tai täydellistä tanssikroppaa. Tietyllä tapaa olen myös alisuoriutuja tanssissa, sillä jännitän niin paljon. Toisaalta yritän takoa päähäni, että en ole lähdössä balettikouluun vaan tanssikouluun. Jotenkin vieläkin ajattelen että voidakseen tanssia hyvin pitää omistaa täydellinen balettikroppa. Luultavasti tämä kuva on syntynyt mulle johtuen nykyisestä baletin opetuksestani. Olen liian tietoinen omista puutteistani tanssijana, mutta hyviä puoliani mulle ei ole oikeastaan koskaan kerrottu. Jos niitä nyt edes on?

Oon silti yrittänyt järkeillä, että enpä itse itseäni ole kouluun valinnut. Kai ne opettajat siis jotain minussa siellä pääsykokeissa näkivät. Olihan siellä useita taitavia tanssijoita joista he olisivat saaneet valita aivan kenet vain. En vain millään keksi, mitä ihmettä he minussa näkivät, ja siksi vähän ahdistaa. Nyt tarvisi jotain itsetuntobuustia tänne ja heti! Mutta omaan surkeuteensa ei auta jäädä köllimään, sen olen päättänyt. Asioita ei myöskään auta murehtia etukäteen. Kyllä tästä selvitään. :)

2 kommenttia:

  1. Jokaisella on jotain annettavaa tanssille, siitä olen aivan varma!
    Jos tanssia verrataan piirtämiseen: jokainen osaa piirtää, mutta eivät kaikki piirrä samalla tavalla. Tästä huolimatta maailmassa on paljon hyviä piirtäjiä ja jokainen tuo esille omaa näkemystään. Tanssissa on mun mielestä aivan sama juttu :). Kunhan löytää sen oman tapansa ilmaista itseään tanssin kautta, on sitä kiva katsella (ja opetella, jos ope on tehnyt juuri omanlaisensa koreografian, joka eroaa muista). Jos kaikki olisivat samanlaisia, ei tanssi kehittyisi ja näyttäisi aina samalta tanssijasta riippumatta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole :).
    Uskon, että sä pärjäät hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppaavasta kommentista Helinä! :) Oot kyllä ihan oikeessa, että jokaisella on annettavaa tanssiin ja kaikki ilmaisevat itseään eri tavalla. Jokainen tuo oman persoonansa tanssiin ja tekevät siitä sillä tavoin henkilökohtaista ja mielenkiintoista. Tosi hyviä pointteja sulla kyllä. Siitä oon ihan varma, että jokaisella on annettavaa tanssille harrastustasolla. Sitä kuitenkin pohdin, että mitäs sitten kun lähdetään ammattitasolle? Riittääkö silloin pelkkä oma tapa ilmaista vai pitäisikö silloin olla jo vahvaa teknistä osaamista..? Mhh, vaikeita juttuja :D.

      Mutta kiitos tosi paljon! Ihan uskomatonta, miten tsemppaavia ja ihania lukijoita täällä blogissa on :).

      Poista