tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hard work counts!

Oli pakko kirjata tännekin muistiin nimittäin ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että sarjojen muistamisessa on tapahtunut mun kohdalla edistystä. Mikä ihme! Pidempään blogia lukeneet muistavat varmaan, että olen useampaan otteeseen vuodattanut huonoa liikemuistiani. Ja sellainen mulla on siis edelleen. Nyt jazzissa huomasin ensimmäistä kertaa, että kova työ tuottaa tuloksia (ja kuinka innoissani siitä olenkaan)!

Yleensä jazzin koreota tehdessä joudun keskittymään yksittäisten liikkeiden tekemiseen niin paljon, että en yksinkertaisesti muista sarjaa alusta loppuun. Kun ope näyttää sarjan en lopussa yleensä edes muista mikä ensimmäinen liike oli. Luulen tämän johtuvan siis siitä, että mulla ei jazzissa ole rutiinia liikkeiden suorittamiseen. Osaan kopioida uusia liikkeitä aika hyvin, mutta mulla ei ole liikemuistissa varsinaista mallia miten liike suoritetaan. Tähän liikkeiden kopiointiin kuuluu siis mielettömästi resursseja, kun kaikki on uutta ja pitää miettiä että oikea vasen oikea nyt jalka menee tuonne ja käsi tekee näin että päädyn tähän asentoon.. Ja kun näissä tilanteissa huomaan, että apua nyt mä en muista, niin menen ihan paniikkiin.

Muut mun ryhmässä tekevät liikkeet jokseenkin rutiinilla, koska he ovat treenanneet niitä useampia vuosia. Oon selittänyt tän asian näin itselleni, sillä baletissa samaa muistamsiongelmaa mulla ei samassa mittakaavassa ole. Liikkeitä on helpompi yhdistää toisiinsa, kun voi ajatella niitä kokonaisuutena. Pas de bourree tulee selkäytimestä ja ajattelen sitä yhtenä liikkeenä sen sijaan, että miettisin liikettä paloina (oikea jalka ja sitten vasen ja vielä oikea...). Näin ollen sarjalle kokonaisuutena jää enemmän tilaa mun muistissa. Kuulostaako tämä yhtään järkevältä tai onkohan tässä ajatuksessa mitään järkeä?

Välihuomatuksena sellainen, että olen joskus pohtinut, että kuuntelenkohan opettajaa jotenkin väärin. Tai keskitynkö ihan epäolennaisuuksiin silloin, kun ope näyttää sarjaa. Ainakin mä keskityn siihen, että miten liike suoritetaan teknisesti. Haluan tehdä liikkeen just niinkun ope näyttää eikä vain sinne päin. Joskus vain tuntuu, että tämä vie huomiota sarjalta kokonaisuutena. Teen liikkeitä open perässä asiaa sen enempää ajattelematta. Ja sitten olen ihan pulassa, kun mennään sarjaa musiikilla.

Mutta tosiaan tän postauksen aiheeseen. Eli siihen mikä siis riemastutti oli se, että jazzissa tehtiin aika nopealla tempolla sarjaa, jossa oli mulle paljon vieraita ja melko haastaviakin liikkeitä. Tykkäsin sarjasta hirmuisesti ja ajattelin illalla vielä merkata sarjaa kotona musiikin mukana. Yleensä tämä on mun kohdalla ihan tuhoon tuomittu ajatus ensimmäisen kerran jälkeen, kun koreota tanssin. Muistan yleensä vain yksittäisiä liikkeitä sieltä täältä, mutta en niistäkään ole ihan varma. Aloin merkkaamaan sarjaa siis musiikin tahtiin ja aluksi en meinannut muistaa missä järjestyksessä liikkeet tulivat. Jatkoin silti merkkaamista ja lopulta huomasin muistavani koko minuutin mittaisen sarjan! Voi mikä riemuvoitto mun kohdalla! Merkkailin sarjaa innoissani vielä seuraavana päivänä ennen tuntia.

Tuosta merkkailusta oli muuten ihan älyttömästi hyötyä sarjaa tehdessä. Kerrankin pystyin keskittymään pienempiin yksityiskohtaisiin korjauksiin, mitä ope antoi. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, että olen yrittänyt muistaa mitä seuravaaksi ylipäätänsä tapahtuu. Lisäksi tuo sarjan muistaminen antoi ihan älyttömästi itsevarmuutta ja tilaa ilmaisulle. Pitkästä aikaa musta tuntui, että tanssin sen sijaan että tekisin liikkeitä toistensa perään. Liikkeiden sitominen toisiinsa oli siis paljon helpompaa.

Meidän ope sanoo meille joka tunnin jälkeen, että treenaa vaikeita kohtia kotona. Mä kyllä treenaisin, jos muistaisin miten se vaikea kohta menee. Mulle vaikeat kohdat on just niitä, mitä en millään meinaa muistaa. Mikä siis neuvoksi? Mutta onpa ihanaa saada kerrankin tällainen konkreettinen onnistumisen kokemus! En tiedä oliko sitten tuurista kiinni koko homma ja ensi kerralla muisti pätkii ihan kuin ennenkin. Tiedähän tuota, mutta nautin ainakin tästä tunteesta hetkisen :).

Onko teillä hyvä liikemuisti ja nappaatteko sarjat nopeasti? Onko teillä hyviä vinkkejä sarjojen nopeaan muistamiseen? Oletteko kokeneet, että liikemuisti paranee ajan myötä?

4 kommenttia:

  1. Yleensä nappaan sarjat nopeasti tunnilla, mutta en muista niitä silti enää kotona :D. Joskus, kun tulin treeneistä bussilla.kotiin, kirjoitin sarjat pieneen vihkoon, mistä niitä oli helpompi kerrata. Tämä tosin edellytti, että sarjan muisti vielä bussissa :'D.

    Mutta tuo on totta, kun osaa liikkeet valmiiksi, on niistä tehtyjen sarjojen muistaminenkin helpompaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki toi sarjojen kirjoittaminen muistiin! Siinä kun joutuu mennä sarjat uudelleen ajatuksella läpi mielessään. Voisi hyvinkin auttaa muistamista :).

      Poista
  2. Hei mulla on ihan sama ongelma! Mulla on aivan järkyttävän huono muisti. Suurin osa porukasta tuntuu muistavan koko sarjan yhdeltä näyttämältä, ja mun on aina pakko kattoa edessäolevalta pari ekaa kertaa, koska en vaan yksinkertaisesti muista. Tankosarjoissa tämä luonnistuu ihan hyvin, mutta keskilattialla esim. diagonaalissa tehtävät sarjat on jokseenkin ahdistavia, kun siinä on niin "näkyvillä" että musta tuntuu nololta yhtäkkiä olla vaan sillee öööö. Onneksi opettaja tulee aika nopeesti hätiin siinä kohtaa, kun huomaa että taas tuo yksi nainen ei muista :D En ole kokenut minkäänlaista edistymistä tässä liikemuistissa, mutta hartaasti toivon että se kehittyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti kehittyy! Muistan kun alotin baletin niin en yksinkertaisesti muistanut yhtään mitään, mutta sitten kun liikkeet tulevat tutummaksi niin jää enemmän aikaa ja keskittymiskykyä itse sarjojen muisteluun.

      Ja hei sitähän varten ne opet siellä ovat, että auttavat kiperän paikan tullessa ;).

      Poista