torstai 21. toukokuuta 2015

Näytöstunnelmia osa 1

Kuva täältä
Tässä on vähän koostetta näytöspäivästä osa 1.

Ensimmäinen näytös oli siis kaupunginteatterilla. Teatteri paikkana on vallan viehättävä ja sokkeloinen. Käytävien varrella on rekkejä joissa roikkuu mitä hauskimpia rooliasuja ja lavan takaa löytyy kokonaisen näytelmän lavasteet. Siellä vietimme hauskan päivän välillä treenaten ja välillä esityksiin valmistautuen. Ehdimme nähdä myös vilaukselta muiden esityksiä ja hienoiltahan ne kaikki näyttivät! Tuli hirveä kuume päästä tanssimaan niin nykäriä kuin streettiäkin niiden esitysten jälkeen.

Oma näytös meni ihan kivasti. Yhden kohdan mokasin ja vielä omasta soolokohdastani. Sinänsä se ei jäänyt harmittamaan niin paljon, kun kukaan katsojista ei tiennyt miten soolon olisi oikeasti kuulunut mennä. Mutta itseäni vähän harmitti tietenkin, kun mokasin vielä aika kivan kohdan koreosta. Olisinpa edes mokannut jonkun mälsän kohdan, mutta ei! Tilalle tein tietenkin jotain onnetonta räpellystä. Onneksi vain kahden liikkeen verran.

Näytöstä edeltävänä iltana kenraaleissa olin todella kehno. Teatterilla sain kuitenkin kasattua itseni ja löysin esitysfiiliksen. Astelin lavalle ryhdikkäänä ja itsevarmana ja tanssin näytöksen läpi asenteella. Asenne oli ihan hyvä, mutta liikkeet olisi pitänyt tehdä vieläkin SUUREMPINA. Jumitun aina tekemään liian pientä. En ymmärrä pitäisikö lavalla tanssia ihan liioitellun suuresti, jotta se näyttää katsomoon sidettävältä.

Jännitys tuli vasta kulisseissa ja silloinkaan ei kovin pahana. En ainakaan muista jännittäneeni enää lavalla. Pohdittiin muuten tanssikavereiden kanssa, että mitä ihmettä sitä lavalla ajattelee. Mä en ajattele laskuja tai mikä liike tulee seuraavaksi. Tuntuu kuin pää olisi tyhjä ja kaikki keskittymiskyky on suunnattu siihen yhteen hetkeen. Se on jännä tunne. Olisi kiva kuulla esiintymiskonkareilta, että mitähän siellä lavalla kuuluisi/olisi hyvä ajatella suorituksen kannalta.. Pitäisikö laskea laskuja vai mitä? Ehkä se rooliin eläytyminen on ainakin tärkeää.. Vähän on nämä esiintymisjutut mulla vielä hakusessa.

Lisähuomatuksena vielä se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun esiinnyn kärkitossuilla teatterilla ja muistaakseni toinen kerta kun ylipäätänsä esiinnyin kärkitossuilla. Yritin ajatella polven ojennuksia, sillä ajattelin että en kestäisi nähdä koukkupolvia pirueteissa videolta jälkikäteen. Näin videon vilaukselta ja ainakaan siinä ei mitään hälyttävää ongelmaa polvissani nähnyt. Pitää toki katsoa vielä tarkemmin ja ajan kanssa. Hyvin pehmitetyt kärkitossut olivat lopulta pelastus. Voi hirvitys, jos olisin yrittänyt tanssia uusilla grishkoilla meidän koreota läpi. Onneksi en onnistunut saamaan uutta tossuparia siis ajoissa! Nilkan ojennukset olivat kärkitossuissa aika laimean näköiset. Vaikka sitä luulee ojentavansa nilkkoja riittävästi eivät ne kärkitossuissa kuitenkaan ojennu tarpeeksi. Tarvisi siis enemmän voimaa nilkkoihin!

Pari teknistä, muuhun kuin kärkitanssiin liittyvää, silmiin pistävää virhettä näin esitysvideolta ja ne saivat irvistämään. Mun kädet näyttävät välillä aika laiskoilta! Tästä olen viime aikona saanut opelta palautettakin. Niissä saa kyllä olla baletin pehmeyttä, mutta siinä vaiheessa kun ne alkavat roikkua (eli näyttää lahnalta :D ) ne näyttävät hirveältä. En ymmärrä mistä tämä käsiongelma johtuu, sillä ennen kädet olivat yksi vahvuuksistani. Samoin ryhti on tuntunut huonontuvan ja siitäkin ope on huomautellut ajoittain. Pitäisi varmaan vahvistaa selkälihaksia kesän aikana.

Toinen juttu johon kiinnitin huomiota oli heikohko aukikierto. Käytän aukikiertoa hyvin, mutta se on vain niin heikko. Ja se muuten näkyy lavalta! Armotonta tämä esiintyminen baletissa, kun pitäisi olla aivan täydellinen joka lailla näyttääkseen hyvältä.

Oli mukava päivä ja illalla kävin taas hieman ylikierroksilla. Uni ei tullut ennen kolmea kun vain kelailin päivän tapahtumia. On se esiintyminen vain ihanaa. Onneksi on vielä kaksi näytöstä edessä. Toivottavasti selviän niistäkin vielä kunnialla. Tosin minulla meinaa kurkkukipu kolkutella ja eilen treeneissä tuntui vähän heikolta. Kunpa ei nyt vain flunssa iskisi ennen ensi viikon esitystä. Apua, toivotaan parasta!

10 kommenttia:

  1. Hmm, viimeisestä esiintymisestä on jo jokunen vuosi aikaa. Minä kuitenkin esiintyessäni usein ajattelen aika samoja ajatuksia kuin muutenkin harjoituksissa. Yritän muistuttaa itseäni saamistani korjauksista ja buustata itseäni omaan maksimisuoritukseeni. Musiikkia en yleensä laske, sillä opin kuulemaan siitä tarvitsemani iskut jo harjoitusvaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika järkeviltä nuo sun ajatukset lavalla :).

      Viikonloppuna olin esiintymässä viimeistä kertaa tältä tanssivuodelta ja ihan hvyksikseni mietin sitä, että mitä siellä lavalla ajattelin. Osasin tanssit tällä tosi hyvin, joten liikkeiden miettimiseen ei mennyt juurikaan yhtään energiaa. Huomasin ajattelevani noita mainitsemiasi saamiani korjauksia!

      Ehkäpä silloin, kun ei tarvitse jännittää liikkeiden muistamista, jää vähän järkevimmille ajatuksillekin tilaa :D!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. No norminäytöksiä mulla on kahdeksan vuodessa ja sitten on katselmukset ja varsinkin showtanssin kisaryhmän kanssa käydään paljon kilpailuissa (iik, huomenna kauden tärkeimmät kisat Tampereella). Mietin yleensä roolihahmoani. Paljon toki riippuu teoksesta. Meillä oli tänä keväänä nykäriteos, joka tanssittiin lähes kokonaan parin kanssa. Aihe oli herkkä ja tunnelma tiivis ja tunteikas. Silloin keskityin vain aistimaan parini ja muun ryhmän, laskuja ei näet ollut. Showtanssissa taasen saamme olla (osa meistä) pelottava alitajunta, joka rellestää hammaspeikkomaisesti ympäri lavaa. Silloin ajattelen, että näytän yleisölle ja tuomaristolle närhen munat. :'D Eli sanoisin, että rooliin ja teokseen eläytyminen ja ryhmän ja musiikin kuuntelu. Lisäksi tanssilaji vaikuttaa paljon. Näin sanoisin itse jo pitkään esiintyneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä ehtinyt sitten esiintymään jo tosi paljon! Esiintymisessäkin varmasti kehittyy ja ottaa edellisistä kerroista opikseen..

      Mutta oot ihan oikeessa siinä, että rooliin eläytyminen on tosi tärkeetä. Tanssi näyttää niin paljon paremmalta, kun tanssijat oikeasti eläytyvät rooliinsa.

      Huomasin muuten viikonloppuna esiintyessäni tuon ryhmän kuuntelemisen merkityksen. Kun lavalla on lähes 20 tyyppiä, niin on pakko tietää missä muut menevät. Huomasin myös sen, että jos joku unohtaa/mokaa tanssipaikkansa lavalla, niin siinä sekottuu sitten ainakin viiden muun sijoittuminen. Meille kävi just näin ja harmitti, mutta ensi kerralla sitten paremmin :).

      Kiitti vinkeistä! :)

      Poista
    2. P.s Miten teidän kisat sujui Tampereella? :)

      Poista
    3. Kunniakirjahan sieltä tuli ❤

      Poista
    4. Jes, ihan mahtavaa! Onnittelut :)

      Poista
  4. Mä en taida ajatella lavalla mitään. Kulisseissa keskityn vain hengittämään ja rauhoittumaan, ja mä en oikeasti tiedä mitä mä ajattelen tai teen lavalla. En ainakaan laske. Teen koreon; kaikki muu ns. ylimääräinen aukko koreon ympärillä täyttyy sillä esiintymisellä. Se on niin voimakas tunne, että olen ihan eri ihminen lavalla esiintyessä kuin harjoituksissa.
    Nyt kun jännittäminen alkaa olla pois pelistä, niin esiintymiseen saa myös syvyyttä, aivot toimivat esityksessä ja kaikki - tanssi, askelet, koreo, eläytyminen jne - paisuvat potenssiin kymmenen. Ei siinä lavalla mieti mitään laskuja; tietysti jos on vaikka joku tietyllä iskulla tehtävä liike, niin silloin on tarkkaavaisempi. Mutta kyllä koreot on niin hinkattu selkäytimeen, että se tulee luonnostaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just samanlainen olo mulla on! Eli siinä hetkessä pää on vähän kuin tyhjä, mutta samaan aikaan täynnä vaikka minkälaisia ajatuksia.

      Kiva, että olet päässyt eroon jännittämisestä! Tai pieni jännitys ei tietty haittaa ja voi olla hyödyllistäkin, mutta sellaisesta tosi kovasta jännityksestä, mistä muistan sun puhuneen aikaisemmin sun blogissa. Ehkä jännitys helpottaa myös kokemuksen kautta. Mitä enemmän lavalle nousee, niin sitä vähemmän jännittää?

      Musta tuntuu, että teidän tanssikoululla nuo koreot treenataan oikeasti niin että ne sieltä selkärangasta tulee. Se kuulostaa tosi hyvältä! Meillä on esitysten teko jäänyt joskus vähän viime tippaan ja vielä ennen esitystä kulisseissa joudumme sopimaan, että kummalla jalalle teemme sen ja sen kohdan ja millä laskulla tulee mikäkin. Silloin kaikki keskittyminen lavalla tosiaan menee siihen koreon muistamiseen ja ylipäätänsä selviytymiseen ilman suurempia nöyryytyksiä.

      Poista