lauantai 23. toukokuuta 2015

Kevät (ja kesä!) tuli

Tanssivuosi on nyt ihmeen kunnialla suoritettu läpi. Vuoteen on mahtunut taas iloja, suruja, epäonnea ja onnistumisia. Vikat näytökset tulivat ja menivät. Viimeisen baletin jälkeen huokaisin vähän jopa helpotuksesta. Voi olla, että kadun jo parin päivän päästä sanoneeni näin, mutta olisikohan nyt jo kesäloman aika..? Ihanaahan tuo tanssi on, mutta loppukevät tanssin parissa oli aika rankka. Näytöstreenejä oli melko paljon, oli korvaustunteja ja ekstratreenejä. Tanssi- ja näytöskunto alkoivat olla kohdillaan, mutta alkoi kroppa jo esittämään väsymisenkin merkkejä. Varsinkin kun koulun kanssa oli myös loppukiri meneillään. Mutta tosiaan eivät ne tanssit tähän loppuneet. Jatkan tanssimista siis läpi kesän, mutta ihan vain perus tekniikkatunneilla. Rentoja kesätunteja olisi siis tiedossa.

Syksystä vielä pari sanaa. Tanssialan koulupaikan suhteen olen menettänyt jo ihan toivoni! Nyt kouluun haku kuulostaa todella kaukaiselta ja naurettavalta idealta. Toki toivo elää siihen asti kun hylkäämiskirje koululta saapuu, mutta... Ensi syksyn tanssitunneista en osaa arvioida sitten mitään. En todellakaan tiedä mihin ryhmiin opet mut ensi  syksynä sijoittaa. Esitysryhmien auditioinnitkin olisivat vielä tulossa. En vielä tiedä aionko niihin hakea. Tuntuu, että esitysryhmiin haku on lähes turhaa, jos opettaja ei siitä vinkkaa loppukeväästä.

Luulen, että baletti jää ensi vuonna osaltani vähemmälle. Se on edelleen se lempilajini ja mun juttuni, mutta kuten aiemminkin olen tainnut mainita, ei baletti vie minua tanssijana eteenpäin niin tehokkaasti kuten esimerkiksi jazz. Balettitreeniä jatkan ihan varmasti ja päättötyönkin taidan balleriinana suorittaa. Voi kuitenkin olla, että jazztunteja on lukkarissa ensi syksyllä balettia enemmän. Baletissa tuntuu nykyään myös niin kehnolta, kun mulla ei ole mitään erityisiä balettitalentteja kuten luonnostaan venyvää kroppaa, super aukikiertoa, upeita taipuisia nilkkoja tai ylitaipuvia polvia. Niiden perään meidän ope kuuluttaa joka tunti ja se on vähän kuluttavaa, kun koko ajan tiedostaa omat puutteensa ja vajavaisuutensa. Huomaan, että monet myös rikkovat kroppaansa yrittäessään liikaa. Meidän opelle väkisin väännetty aukierto on parempi kuin huono aukikierto. Itsekin olen kärsinyt polvikolotuksesta, kun aukikiertoa huomaamattaan pakottaa liikaa.

Meidän ope tekee sen käytöksellään myös niin selväksi, että ketkä niitä parhaita tanssijoita ovat ja kenestä ei balleriinoiksi ole. Käy siis vähän raskaaksi joka tunti huomata olevansa ihan surkea tapaus. Ihan kuin en olisi itse itselleni liian ankara jo valmiiksi.  En kaipaa opettajaltani mitään erityiskohtelua tai -huomiota, vaan ihan perus opetusta mitä muutkin saavat. Joidenkin yksilöiden ylivoimaisuuden ei pitäisi mielestäni olla syy kymmenen muun oppilaan ignooraamiseen. Jotenkin on ollut vähän mieli maassa tästä tämän kevään ajan. Toki nämä ovat vain mun omia kokemuksiani, mutta kokemuksia kuitenkin. Tältä harmillisesti tuntuu nyt tässä hetkessä. Äh näissä tilanteissa iskee katkeruus siitä, että en saanut jatkaa tanssia pienenä. Minulla oli siihen kuitenkin niin suuri into ja palo jo silloin. Nyt kaikki on vain uuden oppimista ja itsensä ylittämistä tunti toisensa jälkeen. Hienoa, että saan tanssia nyt, mutta välillä jatkuva itsensä haastaminen uuvuttaa. Pienestä asti tanssineet tanssikaverit ovat niin vahvoja henkisesti ja fyysisesti. Heille tanssi on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Heillä kroppa tekee liikkeen vaivatta ja ajattelematta. Mieli ja lihakset muistavat liikkeet, sillä takana on mieletön määrä toistoja. Mulla se kaikki on ajatustyön, pinnistelemisen ja jännityksen takana. En tiedä pitäisikö vain hellittää ja lopettaa jatkuva itsensä väkisin eteenpäin puskeminen. Ehkä mua ei ole luotu tanssimaan. Pitäisi osata ottaa harrastus harrastuksena ja olla siihen tyytyväinen.

Okei tässä olikin asiaa nyt ainakin kolmen postauksen verran. Taisi olla oikea terapiasessio tämän postauksen kirjoittaminen. Välillä on hyvä koota vuoden aikana tapahtuneita juttuja ja käydä läpi fiiliksiä ihan rehellisesti. Mutta huh, selvittiinpäs tämä vuosi ja ollaan vuoden fiksumpia ja taitavampia. Ensi syksynä sitten uudelle innolla takaisin tanssisaleihin. Mutta hei, nyt kesälomalle mars!

Blogi taitaa pysyä aktiivisena myös kesän aikana joten kuulemisiin! :)

12 kommenttia:

  1. Tunnistan itsessäni tuon turhautumisen balettiin, koin sitä itsekin aikoinaan.

    Itseäni auttoi paljon, kun tiedostin tanssivani vain itselleni ja pyrkiväni omaan parhaaseen suoritukseeni. Ja usko pois, minä joudun edelleen miettimään liikkeitä pääni puhki, vaikka olen tanssinut pienestä pitäen ja kaiken lisäksi opetan balettia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh helpottavaa kuulla, että muutkin ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia!

      Mä pääsin joulun jälkeen hetkeksi tuohon tunteeseen, että tanssii vain itselleen. Se oli tosi helpottava tunne, mutta sitten tuli kevät ja alettiin treenata näytöksiä.. Mutta ajatusta omaan parhaaseensa pyrkimisestä pitää vain työstää tulevaisuudessakin ihan aktiivisesti. Se varmasti helpottaisi :).

      Poista
  2. Olen itse harrastanut joukkuevoimistelua ja ainakin siellä kuri oli pahempi kuin baletissa. Ainakaan kehuja ei saatu juuri koskaan, mutta korjauksia ja pettyneitä lausahduksia senkin edestä. Kaikissa treeneissä täytyi olla paikalla, ei edes tullut mieleen olla pois ilman TOSI hyvää syytä. Sairaana ollessa treenejä oli pakko olla katsomassa (jos ei ollut mahataudissa). Ylispagoja venytettiin "pakottamalla" ja omaa kroppaa ei kuunneltu koskaan.

    En tiedä onko tanssillinen voimistelu rennompaa. Tuosta sanasta tanssillinen tulee kuitenkin vähän sellainen rennompi mielikuva :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui joo voimistelussa on varmasti kuri kohdallaan. Mäkin ajattelin, että tuo tanssillinen voimistelu olisi jotenkin rennompaa? En tiedä miksi niin ajattelen. Ehkä siksi, että kuvittelen sen olevan jotenkin enemmän tanssia kuin voimistelua..? Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, että millainen meininki siellä olisi :) !

      Poista
  3. Mua nolottaa kysyä, mutta mitä sä Maria muuten elämässä teet? Opiskelet ilmeisesti - ainakin olit vaihdossa. Mitä sulla muuten on elämässä meneillään, suunnitelmia tulevaisuudesta?

    Kuulostaa näin ulkopuolisena tosi kamalalta sun balettiopen toiminta! :o
    En itse kyllä kestäisi olla sellaisen opettajan oppilaana. Mä olen onneksi saanut hyvän opettajan, mutta kyllä itseäänkin vaivaa tuo turhautuneisuus. On niin vaikeaa yrittää olla vertaamatta itseään muihin, etenkin kun aikuisiällä aloittanut ja 4-vuotiaana aloittanut painivat kaikin mahdollisin tavoin eri sarjoissa. Lisäksi jotenkin tuntuu siltä, että mä olen varmaan kohdannut sen rajan, jonka yli en pysty enää kehittymään. Tietty pientä hienosäätöä tapahtuu - esim. tasapaino on kehittynyt jne - mutta mitään majoria tuskin tapahtuu.
    Yritän kuitenkin ajatella niin, että tavallaan jokainen elää omassa kuplassaan, jokaisen kuplassa vaikuttaa eri asiat. Mun kupla voi olla vierekkäin tuon toisen henkilön kuplan kanssa, näen kuinka hyvin hän voi tanssia jne. Mutta se kuuluu siihen toisen kuplaan, ei mun. Mun on turha kadehtia, koska se vaan kuluttaa mun voimavaroja. Itseensä keskittyminen.

    Voi vitsit kun kertasin tätä kommenttia ja rupesin nauramaan: mä olen todellakin vanhentumassa! :'D Tai rauhoittumassa. Ehkä dkt myös tekee oman osansa, tai olen vain oppinut karvaasti kantapään kautta.
    Either way, parempi näin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu koulussa olen ja pakko sanoa, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat viellä ihan avoinna. Ja tavallaan tykkään siitä ajatuksesta :). Tuon tanssikortin haluaisin vielä katsoa, että riittäisivätkö rahkeet alalle. Jos eivät, niin sitten teen jotakin muuta. Olen vähän sellainen tyyppi, että en tulevaisuutta niin hirveästi pohdi. Kokeilen kaikkia vastaan tulevia mahdollisuuksia ja katson mikä niistä toimii. Tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin ja oikeastaan just niinkun on pitänytkin - ilman sen suurempia suunnitteluja! :D

      Haluun vielä korostaa tähän väliin, että meidän balettiope ihmisenä on tosi ihana! Opettajana hän on vain todella tiukka ja se näkyy sitten tunneilla juuri tuollaisena toimintana kuin kuvailin.

      Hei tosi kypsää tekstiä! Oot ihan oikeessa, että pitäisi lopettaa itsensä vertailu muihin. Mitäpä siitä hyötyykään? Hyvä, että sä oot saanut jo vähän ajatuksesta kiinni. Mäkin tuun perässä, kyl mäkin joskus vielä tajuan että muihin vertailu ei auta sitten mitään. ;)

      Hei mä luulen, että voit kyllä kehittyä ja kehitytkin vielä paljon tanssissa. Aina on jotakin uutta mitä voi oppia tai säätää vanhaa paremmaksi! Uskon, että sussa on potentiaalia vielä vaikka mihin! :)

      Poista
  4. Hei jos baletinopettaja todella ignooraa suurimman osan oppilaistaan ja selvästi suosii osaa, ja varsinkin jos hänen vaatimuksensa esim. pakotetusta aukikierrosta menevät loukkaantumisiin asti niin ehdottomasti pitäisi ottaa yhteyttä opistolle (vaikka rehtoriin asti)! Vaikka sitten nimettömällä kirjeellä, jos ei muuten. Mutta eihän tuo käy ollenkaan päinsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tanssikoulu on tosi tulosorientoinut. Kisoihin ja esitysryhmiin panostetaan paljon ja tulokset ovatkin olleet sen mukaisia. Meillä on sellanen systeemi, että sellaiset tanssigurut opettaa edistyneitä ryhmiä ja aloittelevat/vähemmän aikaa opettaneet tanssiopet sitten alkeis- ja keskitason ryhmiä. Itse käyn baletissa siellä edistyneiden ryhmissä. Kisaryhmille on tietty omat tuntinsa, mutta kisaryhmäläiset/esiintyvät ryhmät käyvät samoilla tekniikkatunneilla kuin kaikki muutkin oppilaat.

      Juuri esitysryhmäläiset ovat näitä joihin ope meidänkin tunnilla keskittyy (vain ja ainoastaan). Muilla oppilailla ei ole juuri niin paljon merkitystä, koska no ei meillä tavallaan ole. Emme esimerkiksi esiinny niin usein, niin opettajan ei tarvitse huolehtia meidän osaamisestamme niin paljon.

      Tavallaan voin syyttää vain itseäni tästä, sillä olen valinnut käydä kyseisen opettajan tunneilla. Voisin valita käydä jonkun muun open tunneilla, mutta nykyinen opettajani on vain ehdottomasti se paras! Silti en voi olla tuntematta turhautumista siitä, että tilanne on mikä on.. Pitää miettiä tilannetta siis ensi syksynä uudestaan.

      Mutta kiitti kommentista! Oot kyllä ihan oikeassa siinä, että tuollaisen ei pitäisi käydä päinsä. Mutta tavallaan ymmärrän myös tilanteen tai että tuloksia saavutetaan vaan kovalla työllä ja treenaamisella eikä opella riitä resursseja treenauttaa kuin niitä lupaavimpia tyyppejä. Vähän kaksijakoinen juttu siis!

      Poista
    2. Ai niin ja haluan vielä lisätä, että pitää huomioida myös se, että kaikki kirjoittamani asiat ovat vain mun omia kokemuksiani ja ajatuksiani. Voihan siis olla, että joku muu kokee asiat eri tavalla. Tosin pukuhuoneissa ollaan tanssikavereiden kanssa purettu samaa turhautumista eli en onneksi ihan ainut ole joka näin asian kokee.. Mutta ihan lisähuomiona vain tälläinen :).

      Poista
    3. Siinä tapauksessa, että osaan oppilaista on panostettava muita enemmän ja opettaja ei ehdi opettaa näitä muita, pitäisi mielestäni osallistuminen näille tunneille rajata ainoastaan sille joukolle, jota opettaja ehtii opettaa. Omaan korvaan kuulostaa aivan kamalalta tilanteelta, että 2/3 tunneilla OPPIMASSA käyvistä oppilaista ei saisi sitä opetusta, jota ovat hakemassa. Ja että sanomasi perusteella opettaja vaatii täydellisen aukikierron, mutta ei sitten kuitenkaan ehdi tunneilla varmistamaan, että oppilaat oppivat sen tuottamaan oikein, eivätkä polviaan rikkomalla.

      Ja esim. sinun tapauksessasi, opitko todella enemmän tältä opettajalta, joka (varmasti on erittäin pätevä, mutta) ignooraa sinut ja jos ymmärsin oikein, jättää täysin ilman korjauksia kuin sellaiselta opettajalta, jolla olisi aikaa paneutua sinuun tanssijana ja myös antaa niitä korjauksia, vaikka opettjan referenssit eivät muuten olisikaan yhtä korkealla?

      Jos olet itse tyytyväinen tilanteeseen, niin hienoa! Mutta kuulostaa kyllä näin ulkopuolisesta aika hurjalta menolta. Itse olen onnellisessa asemassa aikuisten edistyneiden tunneilla, joissa ryhmäkoko jää yleensä itsestään pieneksi ja opettajalla on aikaa ja halua paneutua jokaiseen tanssijaan yksilönä, vaikka olemmekin kaiken ammattilaispotentiaalin ulkopuolella olleet jo kauan.

      Aurinkoista kevättä ja toivottavasti iloisempia balettiaikoja toivotellen! :)

      Poista
  5. Mulle tuli sama mieleen kuin edellisellä kommentoijalla, että pitäisi kyllä ilmoittaa esim. tanssikoulun rehtorille tuosta opettajasta. Ihan senkin takia, että olethan sinäkin maksava asiakas, eli on sun OIKEUTESI saada yhtä paljon vastinetta rahoille, kuin ne ryhmän "paremmat" tanssijat. Toisaalta ymmärrän kyllä, että vaikka tosta ilmoittaisikin jollekin, voisi vastaukseksi tulla vaan että no vaihda sitten ryhmää. Hankala juttu.

    Ja voin sanoa, että kyllä määkin lauantain kevätnäytöksessä katsoin niitä 17v ballerinoja, jotka on tanssinut ikänsä, että mulla ei _koskaan_ tule olemaan mahdollisuutta olla noin hyvä. Siis niin negatiiviselta ja kyyniseltä kuulostaakin, se on fakta ja se surettaa mua. Olen antanut itselleni luvan surra sitä, mutta kuitenkin olen päättänyt myös, että en saa jäädä siihen vellomaan. Yritän kehittyä niin hyväksi balettitanssijaksi kuin mitä itse kykenen olemaan. Typeräähän on verrata itseään toiseen, jolla on aivan eri lähtökohdat. Välillä tietysti sitten hiipii nämä katkeruuden tunteet, että voi kun olisin aloittanut jo lapsena. No, ei voi mitään. Asia ei muuksi muutu vaikka miten katkeroitunut olisin, joten parempi suunnata energia negatiivisuuden sijaan treenaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että meidän ope olisi vain tyytyväinen, jos tunneilta vähenisi väki muiden opettajien tunneille haha. Itse koen tilanteen kyllä sillä tavalla, että tässä tilanteessa mulla on etuoikeus kun edes saan käydä kyseisen open tunneilla. Kuulostaa ehkä vähän nurinkuriselta äsköisen postauksessa olevan vuodatuksen jälkeen :D. Kaikki kun niille tuneille ei edes pääse.. Tai sitten tunneille otetaan porukkaa aika nihkeästi tai laitetaan tosi alhaiselle tasolle skidien kanssa oppimaan. En kyllä halua (ainakaan vielä) luopua paikastani tämän open opetuksessa tässä ryhmässä vaikka joskus se turhauttaakin. Pitää vaan tehdä sen minkä tunneilla pystyy, kuunnella muiden saamia korjauksia ihan kuin ne olisi itselle tarkoitettuja ja pitää pään kylmänä!

      Ja sanon sulle vielä saman kuin Heidillekin tuolla aiemmassa kommentissa, että uskon että sulla on potentiaalia vaikka ja mihin! Mäkin aloitin baletin uudelleen ihan sieltä alkeista ja treenasin ihan hulluna päästäkseni edes tähän pisteeseen. Toki mun taidot ei oo vielä mitään siihen verrattuna, mitä muilla mun ikäsillä tai meidän tunneilla olevilla tyypeillä on, mutta suunta on oikea! Hyvä asenne sulla, kunhan vain uskot ittees vielä lisää! Okei no helpommin sanottu kuin tehty hehe. Sitä itsekin tässä treenaillaan, mutta kuitenkin ;).

      Poista