sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tanssifakta 2

Jatkan siitä, mihin ykkösfaktassa jäin. Eli satubalettia kesti sinne kuuteen vuoteen asti ja sen jälkeen aloitin ihan oikeat balettitunnit, joissa muistan meiningin olleen aika erilaista. Äitini on usein kertonut minun uhanneen baletin lopettamista, koska opettaja oli aika tiukka. Muistan ainakin sen, että meidän piti olla aina pituusjärjestyksessä tangolla ja kuinka opettaja moitti meitä siitä, kuinka ei osattu yhtä hyvin kuin tunnin vanhin ja etevin tyttö. Aika paljon mä baletista kuitenkin tykkäsin ja muistan olleeni tästä harrastuksesta aika ylpeäkin. Mielessä on vielä hyvin se kuhina pukuhuoneissa kavereiden kanssa ennen tunteja ja tietenkin esiintyminen. Opetin tunneilla saamani opin aina eteenpäin siskolleni ja katsokaapa, mitä äitini oli lapsuudenkodistani löytänyt käydessään vanhoja papereita läpi.. Aika fanaattinen balleriina on tainnut olla kyseessä, vai mitä? ;)



Tainnut aika hyvin olla balettitunnilla kuulolla tämä balleriina jo pienestä pitäen. Olet nyt palleriina jes! :D

lauantai 19. joulukuuta 2015

Tanssifakta 1

awesome, ballerinas, cute, dance, pink
Kuva täältä
Aion toteuttaa pienen postaussarjan kertomalla muutamana (en tiedä vielä kuinka pitkälle näitä riittää) perättäisenä päivänä jonkun tanssifaktan itsestäni. Siis yksi fakta per päivä. Voitte myös heittää ideoita, mitä tanssifaktoja tahtoisitte kuulla. Niitä voin sitten mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Alanpa siis tuumasta toimeen. Vuorossa on tanssifakta numero 1!

Tanssifakta 1

Kun olin pieni sanoin äidille, että pitäisi päästä tanssimaan balettia. Silloin ikää oli vuoden liian vähän satubalettiin, mutta olin vahvasti sitä mieltä, että mukaan oli päästävä ja heti. Äidin kanssa kävimme ilmoittautumassa tunnille ja ope sanoi, että näytän niin reippaalta tytöltä, että varmasti pärjään mukana. Ja niinhän pärjäsinkin! Mulla kyllä taisi nuttura kiristää jo pienestä pitäen, sillä valokuvia noilta ajoilta katsoessa huomaa, että mulla oli nilkat ojennuksessa just eikä melkein. Balettikamut niissä kuvissa ei  näytä taas ihan niin keskittyneiltä tanssitouhuun kuin minä hehe..

En tiedä mistä baletti-innostus oikein sai minun kohdallani alkunsa. Voi olla, että se johtui ihanista balettipuvuista ja vaaleanpunaisesta väristä. Mä olin aika prinsessatyyppiä ja aikamoinen esteetikko jo pienestä pitäen. Olen myös aina ollut pieni perfektionisti ja halunnut tehdä asiat just eikä melkein. Baletin loppumaton tekniikan viilaaminen vaan sopii mulle! Mun vanhemmat ovat kertoneet, että jo ihan pienestä asti kuljin varpaillani joka paikkaan ja aloitin tanssimisen ennen kävelemistä. Ehkä se tanssi jollain tapaa on osa minua, vaikka pitkän ajan ilman sitä elinkin. Jostakin se palo takaisin tanssisaleihin syttyi sitten pitkän tauonkin jälkeen. Ja on tietenkin kestänyt tänne saakka.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Big ballet

Wayne Sleep in Channel 4's Big Ballet
Kuva täältä
Tulin äkkiä huikkaamaan erään balettiaiheisen sarjan, johon aiemmassa postauksessa viittasin. Sitä jo ehdittiinkin kaivata :). Kyseessä on Netflixistä (kurkkasin, niin löytyy myös Youtubesta) löytämäni sarja "Big Ballet", jossa tavallisesta ballerinamuotista poikkeavia henkilöitä otetaan mukaan projektiin - tarkoituksenaan treenata lyhyessä ajassa klassista balettia. Lopulta formaatti huipentuu Joutsenlammen esittämiseen oikealle yleisölle.

Pari sanaa haluaisin sanoa vielä tästä ohjelmasta. Juonipaljastuksia lupaan kuitenkin olla tekemättä! Formaatti perustuu siis siihen, että Royal balletin entinen solisti Wayne Sleep haluaa osoittaa, että isokokoiset henkilöt voivat tanssia klassista balettia siinä missä muutkin. Hieno juttu!

Jossain vaiheessa mulla kuitenkin kävi mielessä, että miksi ohjelmassa vauhkotaan osallistujien koosta niin paljon. Klassinen baletti on haastava laji amatööritanssijalle täysin koosta riippumatta. Varsinkin ohjelman alkupuolella tuli sellainen fiilis, että tanssijoiden koosta tehdään niin iso juttu, että tanssiminen jää ihan toissijaiseksi. Toisaalta tämä voi olla vaan mun mielipide... Jos sarjan katsotte, niin kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä olette.

Mutta ihana hyvän mielen balettiaiheinen ohjelma on kuitenkin kyseessä. Mun mielestä oli tosi liikuttavaa nähdä, kuinka suuria unelmia ohjelmassa toteuttiin. Välillä itsekin liikutuin! Koe-esiintymiset ja harjoitusprosessi olivat mielenkiintoista katsottavaa. Suosittelen siis katsomaan:).

lauantai 12. joulukuuta 2015

Treenivaatteita

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoittelin, käväisin kaupungilla etsimässä tanssiin sopivia treenivaatteita. Balettivaatetusta mulla tosiaan on riittävästi (lue: liikaa), mutta kaikkeen muuhun tanssiin sopivia varusteita mulla on naurettavan vähän. Varsinkin, kun kohta treenivaatteet alkaa olla kouluvaatteet, niin ajattelin että nyt olisi ehkä ihan hyvä panostaa vähän. Toki monia balettivaatteita voi käyttää muutenkin kuin vain baletissa. Ainakin shortsit, säärystimet ja muut lämppävaatteet ovat kovassa käytössä muillakin tanssitunneilla.

Kiertelin ihan peruskauppoja ja muutamia urheilukauppoja. Tarkoituksena mulla oli löytää muutamat trikoot, t-paitoja ja mahdollisesti joku huppari. En meinannut oikein löytää mieleisiäni juttuja, mutta lopulta mukaan tarttuivat (H&M:ltä) nämä housut ja t-paita:

http://lp.hm.com/hmprod?set=key[source],value[/environment/2015/5HT_0421_004R.jpg]&set=key[rotate],value[0.05]&set=key[width],value[4096]&set=key[height],value[4790]&set=key[x],value[462]&set=key[y],value[311]&set=key[type],value[FASHION_FRONT]&hmver=0&call=url[file:/product/large]
Kuva täältä
http://lp.hm.com/hmprod?set=key[source],value[/environment/2015/6AX_0200_008R.jpg]&set=key[rotate],value[-0.2]&set=key[width],value[3461]&set=key[height],value[4046]&set=key[x],value[872]&set=key[y],value[367]&set=key[type],value[FASHION_FRONT]&hmver=0&call=url[file:/product/large]
Kuva täältä
Nuo ostamani housut on tosi kivaa joustavaa ja hengittävää kangasta. Tykkäsin tosi paljon niiden mallista, kun ne on aina tiukat mutta silti sellaiset sopiva väljät. Mä en oikein viihdy sellaisissa minishortseissa ja pikkutopeissa, mitä monilla tyypeillä on tanssitunneilla päällä. Mulle tulee hirmu helposti vähän vaivautunut olo ja en yhtään jaksa nykiä vaatteita oikeille paikoille. Siksi päädyin hankkimaan tuollaisen pitemmän mallisen, aika löysän, t-paidan. Siihen on kiva yhdistää vaikka jotkut trikoot. Niin tosiaan, vielä trikoita jäin kaipaamaan ja jotakin hupparia/collegepaitaa. T-paitoja yritän metsästää myös kirppareilta. Toivottavasti löytyisi jotakin kivoja!

Tarkoituksena mulla on myös tilata muutamat perus balettitrikott mustina. Siis sellaiset joissa on reikä pohjassa. En tykkää yhtään siitä tunteesta, kun pitää kenkiä/tossuja paljaassa jalassa. Niinpä ajattelin, että mustat sukkikset menis hyvin missä vaan tanssissa shortsien kanssa. Valkoisia trikoita mulla on monet kaapissa, mutta ehkäpä ne näyttävät liikaa balettiuniformulta. Ja, niin surullista kun se onkin, mun balettikouluajat alkavat nyt pian olla ohi (niin haikeaa!)...

https://dancewear.co.uk/uploads/products/large/imagePath_1316438832.jpg
Nämä mustana! Kuva täältä       
 















 
Millaisia treenivaatteita te tykkäätte käyttää? Olisiko teillä hyviä vinkkejä, mistä kivoja treenivaatteita saisi edullisesti hankittua? :)

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Cozy morning!



Hello dear dance fellas! Mulla oli tänään vapaa-aamu ja siitä huolimatta heräsin melko aikaisin. Käytin siis ajan hyödyllisesti hyväkseni ja ahkeroin koul.. youtube-videoiden parissa ;D. Eksyin katsomaan kaikkia no, melko övereitä tanssiaiheisia videoita, mutta kyllähän ne nauratti. Tanssijoiden itseironia on aika hauskaa välillä. Eikö vain? Valitsin videoista teille tähän kaksi lemppariani.




Tunnistatteko itsenne videoilta? Ensimmäisessä videossa mua nauratti erityisesti se tyyppi, jolla oli liikaa lämppävaatteita. Meidänkin tunneilta löytyy aina joku, jolla on lähtenyt vähän lapasesta lämppävaatteiden kanssa ja koko tanko-osuus menee niiden vaatteiden riisumiseen :D. Haha. Mullakin on tainnut pari kertaa käydä sillä tavalla, myönnetään...

Vaikka aamu meni tällä tavalla laiskotellessa, on mulla tarkoitus olla tehokaskin tänään. Paljon olisi vielä kouluhommia rastissa. Lisäksi lähden tänään viimeinkin kaupungille hankkimaan joitakin uusia tanssivaatteita. Olen siirtänyt tätä niin pitkään! Tarkoituksena olisi löytyy uudet legginsit, urheiluliivit ja muutamia t-paitoja. Uudesta hupparistakin olen haaveillut, mutta katsotaan mihin budjetti riittää. Kaupungilta suoraan lähden valitsemaan itselleni tutua joulunäytökseen (ihanaa!). Kun saan tutun valituksi, pääsen/joudun askartelemaan puvustuksien kanssa vielä vähän. Luultavasti tämä tarkoittaa paljettien ompelua, pääkoristeita ja sen sellaista. Illalla sitten vielä treeneihin!

Mulla olisi paljon muutakin kirjoitettavaa muuttoasioista, uuden koulun alkamisesta, polvinivelien ylirasituksesta, päättötyöstä, tanssitarvikkeista, joulunäytöksista ja vaikka mistä.. Mutta jääköön ne tuleviin postauksiin. Katsoin eilen muuten yhtä balettiaiheista sarjaa ja siitä tuli mun uusi lemppari! Siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa :). Kivaa keskiviikkoa kaikille!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kohti joulunäytöksiä...

Kuva täältä
Mä tajusin, että olen pitänyt teitä ihania lukijoita ihan pimennossa kaikista mun tanssijutuista jo pitkän aikaa. Haluaisitteko päästä taas vähän jyvälle, että missä mennään? No, halusitte tai ette, niin ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia ja fiiliksiä viimeaikojen tansseista.

Mun balettitreeni on ollut aika niukkaa viime aikoina ja kahdesta viikkotunnista oon käynyt keskimäärin yhdellä. Sen kyllä tuntee välillä, että balettia on liian vähän. Mutta siitä huolimatta sillä yhdellä tunnilla, minne olen viikossa ehtinyt, on ollut tosi mukavaa. Ollaan treenattu melko paljon kärjillä ja se on ollut ihan kivaa paitsi piruetit kärjillä on mulla ihan hukassa. Pitäisi ehkä treenata ensin tasapainoja ja puolikkaita ja sitten vähän kerrallaan lisätä vauhtia ja kierroksia. Piquet ja soutenut ei tuota niin paljon ongelmia, mutta piruetit kärjillä neljännestä en dedans on se mun ongelma. Mutta mikäpä siinä muu auttaa kuin treeniä treeniä treeniä... Pitäisi olla enemmän vapaita saliaikoja, jolloin saisi yksinään mennä treenamaan niitä omia ongelmakohtiaan. Tuntuu, että en koskaan opi kärjillä noita en dedans piruetteja, kun treenaan näin vähän. Kerran viikossa tunnilla tulee tehtyä niitä vain muutamia ja sitten jos nekin mokaa niin se on sitten siinä - joutuu taas viikon odotella, että saa kokeilla uudestaan. Ha!

Toisaalta olen miettinyt, että kuinka paljon mun kannattaisi edes vaivata päätäni sillä, että en kärkitossuilla osaa täysin kaikkea. Varsinkaan, kun musta ei mikään ballerina ole tulossa. Toisaalta tiedän, että tulevassa koulussa treenataan myös kärjillä eli ehkäpä se on sitten tärkeä taito osata tuo kärkitanssi. Tämä vain tällaisena irrallisena ajatuksena, että kuinka tärkeää tanssijan on osata tanssia kärjillä, jos baletti ei se oma päälaji ole. Osaisiko joku vastata? :)

Baletista voi siirtyä sujuvasti joulunäytöksen pariin. Esiinnytään balettijengin kanssa joulunäytöksessä neoklassisella baletilla (haha kuulin open käyttävän tätä sanaa). Tarkasti Wikipediasta ja neoklassisella tyylillä tarkoitetaan ilmeisesti Balanchinen kehittämää klassisen baletin ja nykybaletin välimuotoa. Good to know! Näytöstreenit ovat tänä vuonna olleet ihmeen rentoja ja menneet hyvin omalla painollaan. Aikaisempina vuosina näytöstreenit ovat olleet jotenkin tosi isoja stressin paikkoja. Tämä näytös on saatu kokoon jotenkin tosi kivuttomasti. Toisaalta se ei ole vielä edes valmis ja viikkoja ennen näytöstä on vain muutama eli ehkä tässä välissä ei kannata vielä riemuita. Mutta ainakin tällä hetkellä on rauhallinen olo näytöksestä.         

Käytiin jo pukuvarastolla penkomassa erilaisia pukuvaihtoehtoja ja joitakin ihan kivoja mekkoja löydettiinkin. Puvustuksessakin joutuu pohtimaan niin monenlaisia asioita ja olen iloinen, että ollaan itse päästy mukaan tähän prosessiin valitsemaan niitä esiintymisasuja. Väreillä ja materiaaleilla on lopulta niin suuri merkitys! Ne viestivät katsojalle aina jotakin - oli sitä itse koreografina sitten ajatellut etukäteen tai ei. Meidän ope sanoi jotakin myös siitä, kuinka katsojat näkevät esiintymisasut aina kuitenkin vähän erilaisina kuin itse koreografi tai tanssija näkee. En ihan päässyt sisään siihen, että mikä tuon lausahduksen pointti oli, mutta kuulostaa järkevältä ajatukselta. Tai niin se varmaan menee, että kaikki ihmiset tekee eri johtopäätelmiä eri asioista esim. jos jollakin tanssijalla on erivärinen mekko kuin toisilla ja niin edelleen. En nyt tiedä saatteko ajatusta kiinni siitä, mitä yritän tässä selittää.. Ehkä pointtina on se, että esiintymisvaatteilla on tosi paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta.   

Mä olen nyt ahertanut jonkin verran myös baletin päättötyön parissa. Teen päättötyöni tanssijan työnä enkä luo omaa koreografiaa, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin. Nyt on ihan hyvä fiilis siitä, että saan päättötyön nimenomaan tanssijana toimimisesta. Saa sitten nähdä minkä arvostelun saan tai että meneekö tanssi mun osalta ollenkaan hyvin. Panikoin asiasta lähinnä siksi, että jännitän esiintymistä yleensä niin paljon. Pelkään siis, että jännitys pilaa koko homman ja tekee mun tanssista mekaanista ja mitätöntä. Toisaalta on siisti juttu, että saan tuon päättötyön lopulta hoidetuksi, vaikka ajattelin että se multa lopulta jäisi tekemättä kokonaan. Arvosanasta viis! Ajattelin että päättötyöllä ei olisi mitään merkitystä, kun olen seuraavaksi siirtymässä ammatillisiin tanssin opintoihin, mutta eipä siitä päättötyöstä mitään haittaakaan varmasti ole. Päättötyö on saanut mut myös ajattelemaan sitä, miten raakileena mä siirryn ammatilliseen koulutukseen. Tanssianalyysi on mulle ihan uusi juttu eikä tanssin historiakaan ole kovin tuttua. Oppimispäiväkirjaa kirjoitellessa oon hirveesti joutunut pohtimaan ihan vaan sitä, että mitä tanssijan työ ylipäätänsä on. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole mulle kovin itsestäänselvyyksiä vaan lopulta aika uusia juttuja.

Ja sitten vielä jazzin pariin, että ei mene ihan balettipainotteiseksi tämä koko homma. Jazzissa on ollut kyllä ihan tajuttoman mukavaa. Oon päässyt taas vähän enemmän jyvälle siitä, mitä jazzin liikekieli on ja se innostaa treenaamaan aina vain enemmän. Ei muuten ole ollut helppoa löytää sellaista jazzin rentoutta ja en tietysti sitä vieläkään ole täysin saavuttanut. Kirjoitin viime postauksessa siitä, miten mun piruetit ei oikein meinanneet pysyä kasassa ja viime treeneissä huomasin, että homma sujuu taas vähän paremmin. Ehkä syynä tosiaan oli pitkä tauko tanssista? Joskus olen miettinyt myös sitä, että sukilla pyöriminen tuntuu aika liukkaalta varsinkin kun lattialla ei ole tanssimattoa. Mietin vaikuttaisikohan se piruettionneen, kun eri saleissa, joissa lattiamateriaalit ovat erilaisia, piruetit sujuvat eritasoisesti.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Kivaa, kun mennään joulua kohti vaikka älytön kiirehän tässä on kaiken kanssa. Mutta eiköhän me kaikki selvitä. Tsemppiä teille kaikille syksyn loppurutistuksiin tanssin ja arjen kanssa. 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Minna Somero: Tanssijan arkea



Käykääpä lukemassa mielenkiintoinen postaus Minna Someron tanssijan arjesta. Postauksesta löytyy myös ihania kuvia ja upea video, jonka tähän postaukseen myös linkkasin! Minna on siis ammatiltaan ballerina ja valmistunut Suomen kansallisoopperan ammatillisesta koulutuksesta. Hän on opiskellut myös jaksoja Vaganova ballet academyssa. Nykyään Minna ei enää tanssi ammatikseen useiden loukkaantumisien vuoksi. Minna on muuten aloittanut balettiuransa 14-vuotiaana ja eteni aivan sinne ammattitasolle asti. Eli kaikille teille, jotka pohditte onko liian myöhäistä aloittaa tanssiminen, niin ei ole! :) Toinen Minnan postaus kertoo vuosista balettitanssijana. Tosi mielenkiintoinen postaus sekin.

Lukuiloa!

torstai 12. marraskuuta 2015

Kehonhuoltoa ja perustreenejä

Mary Helen Bowers. Kuva täältä.
Viime päivinä mun treeneissä on erityisesti korostunut kehonhuolto. Venyttelemään en juurikaan ole päässyt, mutta sitäkin ahkerammin olen käyttänyt uutta putkirullaani. Täytyy sanoa, että putkirulla on lunastanut paikkansa mun treenien jälkeisissä rutiineissa. Jo viikon käytössä olen huomannut, että lihakset ovat vetreämmät ja enemmän auki kuin pitkään aikaan. Mulla on ollut noin puolen vuoden ajan ihan kunnon kokovartalo lihasjumi vaivana. Tilanne kärjistyi lopulta niin pahaksi, että lihasjumit aiheuttivat tai altistivat loukkaantumiselle ja ylirasituksille. Olisi muuten jo paljon aiemmin pitänyt ymmärtää käydä urheiluhierojalla hieronnassa. Sekin olisi varmasti avannut akuutimpia lihasjumeja. Mulla oli jotenkin vain sellainen ajatus, että venyttelemällä ne lihakset lopulta aukeaa. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että vaikka kuinka venyttelin niin lihasjumit (ja jumien aiheuttamat melko pahatkin kiputilat!!) eivät siitä helpottaneet. Lopulta tuntui, että venyttelystä tulin vain entistä kipeämmäksi ja uskon sen johtuvan siitä, että pakotin jumittunutta lihasta venymään puoliväkisin.

Mutta sitten kuvioihin tuli pilatesrulla, foam roller, putkirulla.. Miksipä sitä nyt haluaakaan kutsua. Olin pitkään todella epäluuloinen rullan suhteen, sillä eräs balettiopettajani oli todella tarkka siitä mitä kohtia kropasta saa rullailla ja miten paljon. Jotenkin tuntui tuon oppitunnin jälkeen jännittävältä lähteä holtittomasti rullailemaan kroppansa joka lihasta. Kävin kuitenkin fysioterapeutilla, joka sanoi että en saisi joitakin lihaksiani auki monen kuukauden venyttelynkään jälkeen. Lisäksi vastaavan tuloksen saa hänen mukaansa putkirullalla aikaan jo viikossa. Fysioterapeutti kertoi myös, että lihakset jotka mun kropassa ovat tällä hetkellä niin jumissa (kuuluisat ulkoreidet), ovat sellaisia joihin ei kovin montaa venytystä edes löydy. Sen takia ne ovat niin jumiin ehkä päässeetkin, kun ovat aina jääneet venyttelemättä. Auts.

Shelby, travellingmama.net, Copenhagen ballet
Kuva täältä
No aloitin sitten (enemmän ja vähemmän) holtittoman putkirullailun pikkupeloistani huolimatta ja täytyy sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi. Tuloksia on tullut selkeästi jo viikossa aivan kuten fyssari lupailikin! Olen huomannut, että esimerkiksi monet kiputilat lihasta venyttäessä ovat lähteneet tai ainakin vähentyneet. Sitten esimerkiksi heel-stretch on kehittynyt aivan silmissä. Ei ehkä niinkään jalan korkeudessa mutta lantion asennossa. Jotkin lihakset ovat siis varmasti vetreytyneet.

Olen tosiaan päässyt uudelleen treenien makuun ja olen ottanut viime aikoina treenaamisen vähän löysemmin. Useita treenejä on siis vieläkin jäänyt käymättä. Ei siis siksi, että treenaaminen ei motivoisi tai kiinnostaisi. Joudun vain loukkaantumisen jälkeen ottaa iisisti ja kuunnella kroppaa sekä sen vointia tarkasti. Mutta on tosi kiva käydä taas treenaamassa. Tanssi on niin kivaa! Mulla on poissaolojen takia ihan älytön kasa korvaustunteja, joten jouluun asti saisin treenata vaikka joka päivä useita tunteja päivässä. Ajattelin kuitenkin ottaa varovasti ja himmailla vähän vielä ennen kunnon treenien aloittamista. Kirjaan tähän mun tämänhetkisen tuntimäärän ihan vain siksi, että aion pysyä tässä treenimäärässä jouluun asti ylilyöntejä välttääkseni..

Tässä mun treenisuunnitelma jouluun asti:
- Jazz koreografia, jazz tekniikka
- Baletti kärkitossut, baletti koreografia, baletti tekniikka
- Kehonhuolto/ floor barre


Eli viikossa on yhteensä viisi tuntia tanssia ja yksi kehonhuoltotunti. Okei ja tässä suunnitelmassa yritän OIKEASTI pysyä. Ei lisää tunteja eikä mitään ylilyöntejä, piste. :D. Se on vaan niiiin vaikeaa välillä pysyä poissa tunneilta, kun veri vetää tanssisaleihin... Tiedätte ehkä tunteen.

Muuten tanssitunnit ovat menneet ihan hyvin. Tunnit joissa käyn ovat tosi kivoja ja niissä tehdään aika paljon kaikkea. Välillä aika perusjuttuja, mutta mulle se sopii tosi hyvin kun olen ollut niin pitkään poissa tunneilta. Jazzissa mun piruetit ovat ottaneet takapakkia melkoisesti ja se harmittaa. Oon ite vähän huomioinut, että se voisi johtua heikoista selkälihaksista kun piruetti lähtee hajoamaan aina siihen, kun yläselkä kallistuu taaksepäin. Siinä mielessä on siis hyvä, että tunneilla treenataan niitä perustason juttuja uudelleen ja uudelleen. Haluaisin mielummin varmat perusteet kuin huteraa jatkotason suorittamista. Tällä hetkellä mun osaltani tuo jazzi on lähinnä sitä huteraa perustason suorittamista, että... :D

Baletissa on ollut kivaa! Sarjat ovat tavallaan olleet tosi perusjuttuja, mutta samalla niissä on ollut sellaisia pikkujuttuja, jotka laittavat aivotkin miettimään. Oon kyllä tykännyt meidän sarjoista kaikilla kolmella eri balettitunneilla. Sekin on kiva, että tunnit ovat keskenään hieman eri tasoisia. Lisäksi pehmeillä ja kärjillä tehdään silleen sopivassa suhteessa - tosin viime viikkoina treenaus on keskittynyt enemmän kärkitossuilla tekemiseen. Tajusin muuten yhtenä päivänä, että oon jo jonkun aikaa ollut siinä pisteessä että kärkitossuista on tullut niin arkipäivää, että toivon usein että kunpa tehtäisiin koko tunti vain pehmeillä. Aikaisemmin hihkuin aina riemusta, kun tehtiin kärjillä! :D

pointe shoes, shelby, copenhagen ballet, travellingmama.net
Kuva täältä
Kärkitossuilla menee nykyään niin ja näin. Oon huomannut, että mun nilkat toimivat paremmin kuin aikaisemmin, mutta eivät ne vieläkään kyllä ole tarpeeksi voimakkaat. Kärkitossujen kanssa painin vieläkin siinä asiassa, että sopivaa paria mun jalalle ei ole vain löytynyt. Liian kovilla tossuilla en pääse kärjelle asti matalan jalkaholvin takia, mutta liian pehmeät tossut eivät tue riittävästi (melko) taipuisaa nilkkaa. Tällä hetkellä käytän melko pehmeitä tossuja ja niillä työskentely on suorastaan "miellyttävää". Ongelmana on kuitenkin se, että esimerkiksi piruetteja tehdessä tossuista ei saa riittävästi tukea nilkoille. Lisäksi tossu on malliltaan liian leveä, joten tanssiminen tuntuu aina niillä vähän jännittävältä. Pahus kun meidän kaupungissa ei kärkitossuja oikein pääse sovittamaan. Helsinkiin on taas matkaa.. Olisi kiva päästä sovittamaan kärkitossuja josko se täydellinen pari sieltä vielä joskus löytyisi.

Jos jollakin on vinkata kärkitossun mallia kapealla jalalle melko pehmeällä pohjalla, niin saa vinkata! Itse pohdin jotakin Grishkon tossua pro flex pohjalla. Onko kenelläkään kokemusta tuosta pro flexistä? Pitäisi kai olla joustava, mutta kuinkahan joustavasta pohjasta lopulta on kyse, kun Grishkoista kuitenkin puhutaan.. ;)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

"Kannattaa olla varoivainen mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana käydä toteen"

Tätäkö mun tulevaisuuden koulunkäynti on? ;) Kuva täältä
Hei taas pitkästä aikaa, hengissä ollaan yhä! :) Tosin olen kuumeisena sängyn pohjalla, mutta hengissä kuitenkin. Mulla ei oikein ole mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, kunhan tulin moikkaamaan ja kertomaan kuulumisia. Enköhän tähän jonkun romaanin saa kuitenkin aikaan, vaikka mitään varsinaista asiaa ei olekaan ;). Viime viikkojen aikana on tapahtunut paljon ainakin tanssisalien ulkopuolella. Heitinpä tuossa yhden reissun tulevaan tanssikouluuni ja kotikaupunkiini (apua) Rovaniemelle ja asuntokuviotkin ovat siellä suunnassa alkaneet järkkääntymään. Olen yleensä melko kova stressaaja ja menetän yöunet kaikenlaisista käytännän asioiden murehtimisista, mutta nyt päätin että tällä kertaa en stressaa. Asiat ovat aina järjestyneet tähänkin asti, joten eivätköhän ne tälläkin kertaa järkkäänny. Jos eivät, niin ei siinä sittenkään stressaantuminen auta. Vai mitä?

Koululla käynti konkretisoi mulle aika paljon asioita. Ensinnäkin sen, että lähtö on edessä melko pian. Eikä edes vain melko pian vaan tosi pian. On melko iso elämänmuutos lähteä ja jättää tämä tuttu kaupunki ja kaikki kaverit täällä. Rovaniemellä käydessä olo oli suoraan sanottuna aika orpo. Kaupunki on ihan vieras ja tunnen sieltä tasan yhden tyypin. Pakkohan tässä on myöntää, että vähän on alkanut jo jännittämäänkin! Kaikki mun kaverit päivittelee kuinka rohkea mä olen, kun uskallan lähteä. Mä en koe, että se erityistä rohkeutta vaatisi. Ehkäpä viitseliäisyyttä vain nähdä vaivaa sen eteen, että tutustuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Alku voi olla kankea, mutta toivottavasti se siitä lähtee sitten sujumaankin niin koulussa kuin kaupunkiin ja ihmiseen tutustumisen kanssa.

Mua on pari kertaa jo alkanut hirvittää, että riittääkö mulla oikeasti motivaatio tähän kaikkeen. Tanssijaksi opiskelu kiinnostaa mua ihan varmana, mutta kiinnostaako niin paljon, että saan koulun oikeasti käytyä. Tai riittävätkö mun tanssitaidot tai fysiikka edes koko hommaan? Koululla käyminen oli hyvä juttu siinä mielessä, että se auttoi vähän järjestämään mun ajatuksia tästä kaikesta. Tähän asti oon elänyt omien mielikuvien varassa siitä, mitä tanssin opiskelu on ja mitä koulussa oikein tehdään. Ja okei myönnetään, että  joskus on tullut ehkä vähän liikaa katsottua Dance Academya ja otettua vaikutteita sieltä haha :'D. Jos kukaan on tuota sarjaa katsonut, niin tietää mistä mä puhun. Kunnon juonittelua, kilpailuhenkisyyttä ja suhdedraamaa. Toivottavasti ei kuitenkaan!

Pääsin kouluun tutustuessani katsomaan kurssikuvauksia ja muita koulutuksen sisältöjä ja se tavallaan rauhoitti mun mieltä ja tavallaan teki entistä levottomammaksi. Aloin jopa pohtimaan sitä, hainko lopulta ihan väärään kouluun. Olenko oikeasti lopulta enemmän kiinnostunut tanssin opettamisesta? Toisaalta olen miettinyt, että tämän koulun käyminen ei sulje mitään mahdollisuuksia pois. Ehkäpä tuo vain niitä muutaman lisää :).

Ensimmäistä kertaa mulla on sellainen olo, että en oikein tiedä mitä ihmettä mun elämässä on tapahtumassa. Mulla on moneen otteeseen tullut mieleen mun erään opettajan sanat, jotka kuuluivat näin: "Kannattaa olla varoivainen mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana käydä toteen." Ja älkää ymmärtäkö väärin, jos kuulostan jotenkin negatiiviselta tämän koulupaikan suhteen. Olen todella innoissani ja kiitollinen tästä koulupaikasta. Tämä on vain sellainen risteyskohta mun elämässä, missä joudun pysähtyä miettimään, että kappas tälläiseen suuntaan tällä kertaa.. Ja varsinkin kun monet ihmiset mun ympärillä tuntuvat ihmettelevän tätä mun valintaa melkolailla, niin se ei nyt ainakaan lisää omaa varmuutta asiasta.

Syksyn treeneistä sen verran, että huonosti menee mutta menköön. Alkusyksystä tein treeniohjelmia ja laskelmia siitä, kuinka paljon ehtisin tässä syksyllä treenaamaan ennen tanssikoulun aloittamista. Näin ne omat suunnitelmat välillä menevät mönkään ja nyt olen jo ihan sen hyväksynytkin. Oon oppinut tämän syksyn aikana sen, että omaa kroppaa täytyy kuunnella ja sairaana/loukkaantuneena EI treenata. Se on kummallista, miten se kuulostaa niin perus jutulta. Sellaiselta älä treenaa sairaana plää plää joo kyllä nämä tiedetään. Mutta voi vitsit kun se onkin hankalaa pysyä sivussa treeneistä, kun loukkaantuminen osuu omalle kohdalle! Näin siis kävi minulle tänä syksynä.

Tämä aika loukkaantuneena on ollut tällainen kasvun ja oppimisen paikka mulle siitä, että omaa kroppaa täytyy oppia kuuntelemaan paremmin ja siitä on todella pidettävä huoli. Meillä on kuitenkin vaan tämä yksi kroppa ja tosiasia on myös se, että  mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kehonhuollon merkitys korostuu. Mun oli jotenkin tosi vaikea aluksi hyväksyä sitä, että joutuisin olla melko pitkänkin ajan treenaamatta ja sen takia mielialakin laski melko alas. Joudun käsittelemään asiaa jonkun aikaa, mutta lopulta ymmärsin että loukkaantuminen ja siitä kuntoutuminen voivat olla myös osa tanssijantyötä. Vaikka loukkaantumisessa ei sinänsä koskaan mitään hyvää ole, mä luulen että mun oli hyvä oppia ja ymmärtää tämä asia ennen kouluun lähtöä. Lesson learned taas kerran. Kantapään kautta ja sitä rataa. Mitenkäs muutenkaan ;).

Ja hei kaikille teille, jotka olette ihan pihalla, että mihin ihmeen tanssikouluun tällä tekstillä oikein viitataan niin kas tässä yksi linkkivinkki!

Ihan niinkuin kaavailinkin, niin melko romaanin mä tänne sain taas raapustettua. Mutta nyt haluaisin kuulla, että miten teillä menee? Onko kenelläkään joulunäytöksiä tulossa? Ja oletteko säilyneet ilman loukkaantumisia ja sairasteluja? :)

Ainiin ja sain viimeinkin sen pilatesrullan ostettua! Kunhan kuume tästä väistyy, niin pääsen kokeilemaan. Ja hain omani Tokmannista 15e ;).

maanantai 5. lokakuuta 2015

A-Z of Dance


Bongasin taas tanssiaiheisen videon, jonka teidän kanssanne haluaisin jakaa. Pitemmittä puhetta tässä tanssiaakkosia aasta zetaan. Enjoy!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Baletin etiketti

Boston ballet työn touhussa. Kuva täältä.

Olen viime aikoina ollut kipeänä ja ehtinyt lueskelemaan kaikenlaista balettiin liittyvää. Aloin pohtimaan balettituntien etikettiä. Ihan ekana tulee mieleen, että etiketti vaihtelee opettajan mieltymyksien ja kurinalaisuuden mukaan. Opettajasta riippumatta baletissa vaikuttaa kuitenkin taustalla aika tiukkakin etiketti. Onhan laji periytynyt sentään Ranskan hoveista! On hauskaa huomata, miten unirvesaaleja baletin käytössäännöt ovat. Balettitunti Australiassa ja Suomessa noudattavat suunnilleen samaa rakennetta keskenään. Siinäpä etikettia kerrakseen! Ja haluan tässä alussa vielä sanoa, että kukaan baletista haaveileva ei kovin säikähtäisi, että ihan rento meno tunneilla yleisesti ottaen on. Parhaina päivinä tunnilla jopa vitsaillaan ja nauretaan ;).

Mulla on tanssiurani aikana ollut tosi erilaisia balettiopettajia. On ollut nuoria, vanhoja madameja, vihaisia, iloisia, motivoivia ja orjapiiskureita. (Ja huomautuksena tähän  väliin, että iloinen ope voi olla myös orjapiiskuri pahimmasta päästä..) Mutta pointtina tässä on se, että opettajia ja opetustyylejä baletissa ja tanssissa yleensäkin riittää. Nuoret opettajat ovat mulla aina olleet sellaisia kaverillisia ja pukeutuvat opettaessaan rennosti juoksutrikoihin ja huppariin. He eivät vaadi myöskään meiltä oppilailta mitään tietynlaista pukeutumisetikettiä tai käytöstä.

Toisen ääripään opettajat, usein vanhemmat naishenkilöt, taas vaativat etiketin mukaista käytöstä ihan alusta loppuun. Opettajalle niiataan hänen astuessaan luokkaan ja tunnilta lähtiessä jokainen niiaa ennen kuin poistuu luokasta. Yhden opettajan tunnilla niiattin myös aina (yhtä aikaa ja samalla tavalla), jos joku vieras astui luokkaan. Etiketti näkyy myös vaatetuksessa, jolloin opettajan mieltymyksiä noudatetaan joskus aika tiukkapipoisestikin. Varsinkin Briteissä asuessani tämä uniformujen käyttäminen korostui erityisesti. Balettitunneilla ulkomuodon tuli olla huoliteltu ja pukukoodia vastaava. Muistan jopa, että yhden opettajamme kanssa tanssikaverit joutuivat kinastelemaan pukukoodin tiukkuudesta.

Minulla itselläni ei ole vaikeuksia noudattaa näitä etikettejä ja tavallaan ne ovat ihan kivojakin. Myönnettäköön, että joskus esimerkiksi pukupakko tympii, kun pelkällä balettipuvulla ja sukkiksilla oleminen ei aina tunnu niin mukavalta. Varsinkaan niinä hetkinä, kun omasta kropastaan ei ole kovin itsevarma. Niiaus-kulttuuri ja muut opettajaa kunnioittavat jutut ovat mielestäni ihan mukavia asioita. Ne luovat myös sellaista tietynlaista arvokkuutta tanssituntiin.

Mä ajattelin tehdä pienen listauksen joistakin yleisistä balettitunteihin liittyvistä etiketeistä ja selittää vähän, miksi niitä noudetaan. Eivät ne etiketitkään kuitenkaan ihan tuulesta temmattuja ole, vaan yleensä niiden taustalla on ihan oikea ja tärkeä ajatus. 

  • Ole ajoissa. Baletin harjoitukset on rakennettu niin, että ne lämmittävät kroppaa kokonaisvaltaisesti. Jo parin ensimmäisen tankosarjan skippaus vaikuttaa kropan lämpenemiseen ja voi altistaa loukkaantumisille. Ajoissa oleminen on myös yksinkertaisesti vain kohteliasta. 
  • Inffot vaihdetaan alussa - puolin ja toisin. Opettaja aloittaa tunnin yleensä uusilla asioilla ja esimerkiksi tiedolla siitä, mitä tänään tunnilla on tiedossa. Kerro myös itseäsi koskevat asiat ennen tuntia opettajalle esim. mahdolliset loukkaantumiset, jotka vaikuttava siihen, miten hyvin tunnilla pystyt olla mukana. Pointtina tässä on siis se, että kesken tunnin sinun ei tarvitse alkaa tarinoimaan loukkaantumisista, vaan tunti voi edetä sujuvasti alusta loppuun saakka.  Kerro myös ennen tuntia se, että joudut lähteä tunnilta hieman aikaisemmin, jotta voit poistua luokasta vähin äänin muita häiritsemättä.
  • Pukeudu etiketin mukaan. Vaatteilla ei ole syytä lähteä sooloilemaan, jos tunnilla vallitsee pukukoodi. Samanlainen pukeutuminen auttaa opettajaa näkemään oppilaiden virheet helpommin ja  on näin ollen täysin oppilaan etu. Pukeutumiseen liittäisin myös oikeanlaisten jalkineiden käytön. Älä esim. käytä sellaisia kenkiä salissa, jotka jättävät jälkiä lattiaan. Joissakin saleissa myös villasukkien käyttö tanssimatolla on kielletty.
  • Älä käytä koruja ja pidä hiukset kiinni tunneilla. Riippuvat korvikset näyttää kivalta, mutta eivät turvallisuussyistä kuulu tanssitunnille! Hiukset tulee pitää myös kiinni ja baletissa toivomuksena on usein siististi tehty nuttura.
  • Älä puhu tunnilla. Kuulostaako tylyltä? Kaverin kanssa juoruilun kannattaa jättää tunnin jälkeiseksi huviksi. On kohteliasta antaa opettajalle rauha opettaa ja muille oppilaille rauhan oppimiseen. Omakaan keskittyminen ei tunnilla ole pahitteeksi ;). Jos sarjasta ilmenee kysyttävää, niin kysy se ennen sarjan alkua eikä sen aikana.
  • Jätä kaverille tilaa tanssia. Älä ahtaudu tangolla tai keskilattialla sellaiseen väliin, johon et mahdu. 
  • Baletin etikettiin liittyy usein loppukiitos. Se voi olla esimerkiksi yhteinen niiaus tai aplodit.
No hups, olipa siinä sääntö jos toinenkin, eivätkä ne taida vielä edes siihen loppua. Tuleeko teille mieleen vielä jotakin muuta baletin (tai tanssiin ylipäätänsä) etiketistä ja säännöistä, joista voisi ensikertalaisille ja miksei myös pidempään tanssineille olla apua?

Entä mitä mieltä olette baletin etiketeistä? Tykkäättekö kurinalaisista tunneista vai pitäisikö balettiopettajien hieman löysätä nutturaa?

P.s. Haluaisin vain sanoa, että olen välillä laiminlyönyt kommentteihin vastaamista viime aikoina. Pahoittelut siitä! Olen ihan todella todella iloinen aina jokaisesti kommentista, jonka tänne blogiin saan :). Yritän tulevaisuudessa saada vastaukset teillekin päin kirjoitettua vähän aikaisemmin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Harward or Royal ballet school? ;)

Teenpä nopean aamupostauksen (ja ensimmäistä kertaa kännykällä!). Katsoin tällaisen videon, jossa tyyppi valitsee Harvardin sijasta Royal ballet schoolin. Aika tiukka valinta siis, vai mitä mieltä olette? Mikä ehkä eniten kiinnitti videolla huomioni, oli ennen esiintymistä tapahtuvat rituaalit, joista videolla kerrotaan. Aloin miettimään omiani ja mieleen tuli ainakin muutamia. Voisinkin tehdä niistä oman postauksensa lähiaikoina. Tässä kuitenkin mainitsemani video. Hyvää keskiviikkoa kaikki! :)

Ainiin ja päivän polttava kysymys kuuluu kumman itse valitsisit: Harvardin vai Royal Ballet Schoolin? ;)



lauantai 19. syyskuuta 2015

Tanssijoiden treeneissä

Luin ilahduttavan balettiaiheisen postauksen Tickle your fancy blogista, jonka kirjoittaja Sara kävi urheasti vierailemassa oopperan aamutunnilla. Kommentit kokeilusta voit lukea Täältä !

Miten olisi, lähtisittekö te yhtä rohkeasti ammattilaisten sekaan aamutunnille? Mä hetken mietin asiaa ja ajattelin sitten että pakkohan sitä olisi lähteä (jos kutsu kävisi). Vai mitä? ;)

maanantai 31. elokuuta 2015

Ekoja tunteja ja syksyn kuulumisia

Tulin huikkaan, että sykyn tunnit on nyt korkattu. Ihan hyviltä kaikki tunnit vaikuttivat, vaikka ekojen tuntien aikana olin tosi hukassa. Nyt toisella viikolla on päässyt jo vähän tanssin makuun ja kivaahan se on ollut. Mun mielestä kohokohtia mun tanssiviikossa on keskiviikon jazz ja torstain baletti. Voi vitsit niillä tunneilla on muuten tekemisen meininkiä! Siellä kyllä kunto kohoaa ja pääsee tekemään tosi monenlaista.

Baletissa vedettiin jo 45 min kärkitreenit ja se oli ihan super kivaa korkata kärkkärit pitkästä aikaa. Mä ajattelin, että olisin ollut kärjillä näin kolmen kuukauden tauon jälkeen ihan hukassa, mutta ihme kyllä homma sujui kuin tanssi. Ihan kuin mun nilkat olis jopa vahvistuneet kesän aikana. En tiedä, mitä on tapahtunut! :D Jazzissa taas tehdään aika sellaista "jazz-hands" tyylistä settiä ja se on aika kivaa vaihtelua. Jazzin tekniikassa treenataan tällä hetkellä aika paljon kaikkia lattian poikki meneviä liikkuvia hyppyjä.

Mulla on tällä hetkellä aika tosi kiireinen aika elämässä ja niin voi olla koko syksyn ajan.
Oon yleisesti ottaen aika kova stressaamaan kaikesta, mutta oon nyt yrittänyt ottaa uuden ajatusmallin mun elämässä käyttöön, että ei mikään stressaamalla parane. Yritän vaan nauttia (kiireisestä) arjesta ja nimenomaan niistä arjen kivoista pienistä hetkistä. Ja vaikka niistä loputtomista koulujutuistakin.. Ja ylipäätänsä organisoida tätä arkeani vähän paremmin siis että menen ajoissa paikkoihin, kirjoitan muistettavat asiat kalenteriin ylös ja teen koulujutut ajallaan. Ja menen ajoissa nukkumaan! Ehkä sillä tavalla tämä elämä ei tunnu ihan niin kaaokselta.

En oikeastaan ihan vielä edes hahmota, että kuinka paljon sitä hommaa syksylle koulun puolesta riittää. Toisaalta parempi ehkä, että en edes tiedä. Eikös se tieto lisää tuskaa vai miten sitä sanotaan ;). Toinen juttu, jota pohdin, on että jossakin vaiheessa täytyy alkaa järjestelemään muuttoasioita Rovaniemelle. Mutta kaikki ajallaan..  Ja syksyn kiireistä mainitsin täällä siis siksi, että ajattelin vain siis jo tässä vaiheessa mainita, että en aio unohtaa tätä blogia vaikka postausvälit voivat hieman pitemmiksi venähtääkin. On välillä vähän monta rautaa tulessa. Tuun tänne päivittämään kuulumisia aina kun ehdin!

Miten teillä meni ekat tanssitunnit? :)

maanantai 17. elokuuta 2015

Syksyn tanssilukkari

Chassé, Plié, Jeté, All Day. <3 Ballet. 
Kuva täältä
Sain syksyn tanssitunnit viimeinkin valittua ja sanotaankos, että hmm en nyt ihan tyytyväisyyttä puhku tuntivalintojen suhteen. Mutta näillä nyt mennään ainakin hetkisen aikaa. Vastaan tuli taas ylläri ylläri puute ajasta ja rahasta. Lisäksi lukujärjestyksessä meni niin monet tunnit päällekäin, että jouduin tehdä kompromisseja tuntien valinnoissa. Mun tanssiviikko näyttää syksyllä tältä:

Ma: Vapaa
Ti: Jazz (koreo)
Ke: Jazz (tekniikka)
To: Baletti (koreo + kärkitreeni)
Pe: Vapaa
La: Baletti (tekniikka)
Su: Vapaa

Eli tiedossa olisi kaksi tuntia jazzia ja kaksi balettia. Molemmissa lajeissa toinen tunti on keskittynyt koreografiaan ja toinen tekniikan hiomiseen. En malta odottaa, että pääsen tunneille kuulemaan, millaisiin projekteihin päästään mukaan ennen joulua. Jos edetään samoin kuin viime vuonna, ainakin yksi esitys on edessä ennen joulua. Se olisi tosi kivaa!

Mä vähän luulen, että en tällä treenimäärällä tule tanssikunnossa pysymään, joten nyt täytyisi keksiä vielä jokin kiva juttu oheistreeniksi. Sellainen itsenäinen lenkkeily tai jumppaus meinaa multa aina vähän muiden kiireiden takia jäädä. Pitäisi siis olla jotakin ohjattua ja sellaista johon on aina "pakko mennä". Onko kenelläkään mitään ideoita?

Tunnit alkavatkin tällä viikolla, joten arkirutiinithan ne sieltä palailevat kovaa kyytiä. Tavallaan haluisin vielä pysytellä kesäfiiliksissä niin pitkään kuin mahdollista, mutta syksyn tulokin jo vähän jännittää hyvällä tavalla.

Joko teidän tunnit ovat alkaneet? Onko teistä kiva palata takaisin arkirutiiniin?

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hard work counts!

Oli pakko kirjata tännekin muistiin nimittäin ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että sarjojen muistamisessa on tapahtunut mun kohdalla edistystä. Mikä ihme! Pidempään blogia lukeneet muistavat varmaan, että olen useampaan otteeseen vuodattanut huonoa liikemuistiani. Ja sellainen mulla on siis edelleen. Nyt jazzissa huomasin ensimmäistä kertaa, että kova työ tuottaa tuloksia (ja kuinka innoissani siitä olenkaan)!

Yleensä jazzin koreota tehdessä joudun keskittymään yksittäisten liikkeiden tekemiseen niin paljon, että en yksinkertaisesti muista sarjaa alusta loppuun. Kun ope näyttää sarjan en lopussa yleensä edes muista mikä ensimmäinen liike oli. Luulen tämän johtuvan siis siitä, että mulla ei jazzissa ole rutiinia liikkeiden suorittamiseen. Osaan kopioida uusia liikkeitä aika hyvin, mutta mulla ei ole liikemuistissa varsinaista mallia miten liike suoritetaan. Tähän liikkeiden kopiointiin kuuluu siis mielettömästi resursseja, kun kaikki on uutta ja pitää miettiä että oikea vasen oikea nyt jalka menee tuonne ja käsi tekee näin että päädyn tähän asentoon.. Ja kun näissä tilanteissa huomaan, että apua nyt mä en muista, niin menen ihan paniikkiin.

Muut mun ryhmässä tekevät liikkeet jokseenkin rutiinilla, koska he ovat treenanneet niitä useampia vuosia. Oon selittänyt tän asian näin itselleni, sillä baletissa samaa muistamsiongelmaa mulla ei samassa mittakaavassa ole. Liikkeitä on helpompi yhdistää toisiinsa, kun voi ajatella niitä kokonaisuutena. Pas de bourree tulee selkäytimestä ja ajattelen sitä yhtenä liikkeenä sen sijaan, että miettisin liikettä paloina (oikea jalka ja sitten vasen ja vielä oikea...). Näin ollen sarjalle kokonaisuutena jää enemmän tilaa mun muistissa. Kuulostaako tämä yhtään järkevältä tai onkohan tässä ajatuksessa mitään järkeä?

Välihuomatuksena sellainen, että olen joskus pohtinut, että kuuntelenkohan opettajaa jotenkin väärin. Tai keskitynkö ihan epäolennaisuuksiin silloin, kun ope näyttää sarjaa. Ainakin mä keskityn siihen, että miten liike suoritetaan teknisesti. Haluan tehdä liikkeen just niinkun ope näyttää eikä vain sinne päin. Joskus vain tuntuu, että tämä vie huomiota sarjalta kokonaisuutena. Teen liikkeitä open perässä asiaa sen enempää ajattelematta. Ja sitten olen ihan pulassa, kun mennään sarjaa musiikilla.

Mutta tosiaan tän postauksen aiheeseen. Eli siihen mikä siis riemastutti oli se, että jazzissa tehtiin aika nopealla tempolla sarjaa, jossa oli mulle paljon vieraita ja melko haastaviakin liikkeitä. Tykkäsin sarjasta hirmuisesti ja ajattelin illalla vielä merkata sarjaa kotona musiikin mukana. Yleensä tämä on mun kohdalla ihan tuhoon tuomittu ajatus ensimmäisen kerran jälkeen, kun koreota tanssin. Muistan yleensä vain yksittäisiä liikkeitä sieltä täältä, mutta en niistäkään ole ihan varma. Aloin merkkaamaan sarjaa siis musiikin tahtiin ja aluksi en meinannut muistaa missä järjestyksessä liikkeet tulivat. Jatkoin silti merkkaamista ja lopulta huomasin muistavani koko minuutin mittaisen sarjan! Voi mikä riemuvoitto mun kohdalla! Merkkailin sarjaa innoissani vielä seuraavana päivänä ennen tuntia.

Tuosta merkkailusta oli muuten ihan älyttömästi hyötyä sarjaa tehdessä. Kerrankin pystyin keskittymään pienempiin yksityiskohtaisiin korjauksiin, mitä ope antoi. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, että olen yrittänyt muistaa mitä seuravaaksi ylipäätänsä tapahtuu. Lisäksi tuo sarjan muistaminen antoi ihan älyttömästi itsevarmuutta ja tilaa ilmaisulle. Pitkästä aikaa musta tuntui, että tanssin sen sijaan että tekisin liikkeitä toistensa perään. Liikkeiden sitominen toisiinsa oli siis paljon helpompaa.

Meidän ope sanoo meille joka tunnin jälkeen, että treenaa vaikeita kohtia kotona. Mä kyllä treenaisin, jos muistaisin miten se vaikea kohta menee. Mulle vaikeat kohdat on just niitä, mitä en millään meinaa muistaa. Mikä siis neuvoksi? Mutta onpa ihanaa saada kerrankin tällainen konkreettinen onnistumisen kokemus! En tiedä oliko sitten tuurista kiinni koko homma ja ensi kerralla muisti pätkii ihan kuin ennenkin. Tiedähän tuota, mutta nautin ainakin tästä tunteesta hetkisen :).

Onko teillä hyvä liikemuisti ja nappaatteko sarjat nopeasti? Onko teillä hyviä vinkkejä sarjojen nopeaan muistamiseen? Oletteko kokeneet, että liikemuisti paranee ajan myötä?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Leppoisia kesätunteja ja tanssikriisejä

Kesän tunnit ovat olleet ihan kivoja. Sanoisin, että ei nyt ihan parhaita tunteja mutta tosi kivoja. Mulla on yksi ehdoton lemppari nykäriope, jonka tunnit ovat huikeita. Niiden jälkeen saa laskea mustelmia kropasta, mutta on se sen arvoista. Muutkin tunnit ovat saaneet hien pintaan ja hymyn huulille. Se taitaa kuitenkin olla se kesätuntien perimmäinen tarkoitus.

Oon huomannut, että mulla on ollut vähän vaikeuksia tanssia suuren ryhmän kanssa. Tai omilla tanssitunneillani ryhmäkoot ovat suuria ja siellä se ei häiritse yhtään. Mutta siellä kaikki liikkuvat samaan suuntaan ja järjestäytyneissä riveissä. Siis niin, että kukaan ei osu toiseen ja kaikki näkevät itsensä peilistä. Näillä kesätunneilla taas käy tosi erintasoista porukkaa ja kaikki eivät aina liiku ihan sinne suuntaan minne pitäisi. Lisäksi sarjoja tehdään aivan ihme muodostelmissa eikä ope puutu asiaan mitenkään. Välillä turhauttaa aika paljonkin, kun joutuu pyytelemään anteeksi vieruskaverilta jota potkaisi käteen ja toiselta jota lämäytti vahingossa jalkaan.. Mutta eipä tuo nyt ole mikään suurin ongelma ja kivaa on se, että näinkin moni on päättänyt kesällä lähteä treenaamaan.

Mä oon saanut balettiopelta jonkin verran korjauksia tuntien aikana ja ne ovat olleet tosi tervetulleita. Opehan ei ole siis ennestään tuttu, joten hän ei myöskään ole tottunut meidän tanssijoiden maneereihin. On tosi hyvä saada perusteellisia korjauksia sellaisista "vakio-ongelmista", joita oma ope ei enää taida aina jaksaa korjata. Mä oon saanut korjauksia ainakin kylkien vetämisestä sisään ja voimattomista käsistä piruetteja tehdessä.

Loppuvuodatukseksi on kerrottava, että pienen pientä turhautumista oon taas kokenut tanssin kanssa. Oon pohtinut pääni puhki miksi ihmeessä pääsin opiskelemaan tanssia kun olen välillä aivan surkea! En muista mitään sarjoja ja välillä helpossakin jutuissa menee suunnat sekaisin. Tuntuu, että mulla ei ole vielä lähellekään riittäviä valmiuksia lähteä opiskelemaan tanssia.

Oon miettinyt kuinka mun kroppa on kankea kuin rautakanki, aukikierto on minimaalinen ja jalka ei nouse kuin millin yli yhdeksänkympin. Oon miettinyt surkeita voimattomia nilkkojani ja ankeaa tekniikkaani liikemuistista puhumattakaan. Vaikea selittää, mutta musta tuntuu, että mulla ei ole mitään tarjottavaa tanssille. Ei mitään lahjakkuutta tai täydellistä tanssikroppaa. Tietyllä tapaa olen myös alisuoriutuja tanssissa, sillä jännitän niin paljon. Toisaalta yritän takoa päähäni, että en ole lähdössä balettikouluun vaan tanssikouluun. Jotenkin vieläkin ajattelen että voidakseen tanssia hyvin pitää omistaa täydellinen balettikroppa. Luultavasti tämä kuva on syntynyt mulle johtuen nykyisestä baletin opetuksestani. Olen liian tietoinen omista puutteistani tanssijana, mutta hyviä puoliani mulle ei ole oikeastaan koskaan kerrottu. Jos niitä nyt edes on?

Oon silti yrittänyt järkeillä, että enpä itse itseäni ole kouluun valinnut. Kai ne opettajat siis jotain minussa siellä pääsykokeissa näkivät. Olihan siellä useita taitavia tanssijoita joista he olisivat saaneet valita aivan kenet vain. En vain millään keksi, mitä ihmettä he minussa näkivät, ja siksi vähän ahdistaa. Nyt tarvisi jotain itsetuntobuustia tänne ja heti! Mutta omaan surkeuteensa ei auta jäädä köllimään, sen olen päättänyt. Asioita ei myöskään auta murehtia etukäteen. Kyllä tästä selvitään. :)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

15 vinkkiä tanssissa kehittymiseen

Multa on kyselty sitä, kuinka tanssissa voi kehittyä mahdollisimman nopeasti. Ihan ekana mun pitää paljastaa, että oikotietä onneen ei tanssissa vain ole (tai kertokaa ihmeessä, jos olen väärässä! :D). Kehitystä tapahtuu kovalla treenillä, huolellisella työskentelyllä ja toistoilla. Juuri luin jutun, jossa kerrottiin että keskimäärin 700 toistoa tarvitaan oikeaoppisen tendun tekemiseen. Usein se kuitenkin opitaan väärin, joten huonosta tavasta poisoppiminen vaati ne uusi 700 toistoa. Ja näin tämä ketju jatkuu kunnes oikeaoppinen liike saavutetaan.. Mutta että ei nyt ihan lysähdettäisi kaikkien satojen toistojen alle, niin ehkä joitakin vinkkejä voisin kuitenkin osata jakaa ja niillä omaa kehittymistään hieman jopa kirittää. Tässä niistä joitakin:

1. Ahkera treenaaminen. Olen huomannut, että mitä enemmän tunteja viikossa tanssia on, sitä enemmän kehitystä tapahtuu. Tietenkään itseään ei kannata uuvuttaa ja omaa kroppaa (ja kukkaroa) kannattaa kuunnella treenimäärää valitessa. Pari tuntia viikossa on itselläni ainakin aivan liian vähän treeniä. Silloin tunneilla vain turhauttaa ja kroppa ei meinaa pysyä tarpeeksi hyvässä kunnossa tanssiin. Itselälläni noin kuuden tunnin treenimäärä viikossa on koulun ja muun elämän ohella sopiva. Silloin ehtii treenata myös muuta urheilua ja viettää vähän sosiaalista elämääkin.

2. Monipuolinen treenaaminen. Aiemmin treenasin vain balettia noin kahdeksan tuntia viikossa. Baletti tuntui ehdottomalta ykköslajilta ja halusin kehittyä baletissa mahdollisimman nopeasti. Viime vuosina tanssin treenaus on laajentunut myös muihin lajeihin ja se on auttanut paljon myös baletin osalta. Esimerkiksi erilaisten liikelaatujen, rytmien ja tyylien ymmärtäminen on kehittynyt huimasti.

3. Vähän liian vaikeat tunnit. Itselläni tämä on ehkä ollut se päätekijä siinä, että on saanut oppia paljon tanssissa lyhyehkössä ajassa. Jos tunnilla turhauttaa tai asiat eivät tunnu haastavilta suosittelen siirtymään seuraavalle tasolle. Toki tansissa tekniikka rakentuu edellisten asioiden päälle, joten hyvien perusteiden hankkiminen on todella tärkeää! Itselläni on toiminut yhdistelmä vähän liian vaikeista tunneista ja oman tason tunneista. Liian vaikeille tunneille ei kuitenkaan kannata mennä, sillä silloin oppiminen ei ole enää mukavaa ja häiritsee muita tunnille olevia. Muistan omat tanssin alkuaikani jolloin jokainen tunti oli yhtä hampaiden yhteen puremista. Silloin se oli aika raskasta, mutta nyt olen tyytyväinen että menin läpi nuo vaiheet.

4. Hyvä opettaja.
Hakeudu parhaiden opettajien tunneille!

5. Kuuntele ja keskity. Jätä muut asiat luokan ulkopuolelle ja kuuntele opettajaa. Ota kaikki korjaukset tosissasi.

6. Sitoudu. Älä skippaa tunteja vaan sitoudu harrastukseen.

7. Riittävä lepo. Kova treeni vie eteenpäin, mutta kroppa tarvitsee myös lepoa! Ei pidä siis unohtaa välipäiviä treeneistä ja riittävää unta. Tähän lisäisin vielä sen, että sairaana tai loukkaantuneena ei kannata eikä saa treenata. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta näytöspaineiden alla itsekin on tullut pikku kuumeessa mentyä treeneihin.. Tyhmää!!

8. Riittävä ja monipuolinen ravinto.
Te kaikki tiedätte tämän! Kun treenaa, tarvitsee kroppa myös riittävästi polttoainetta. Kannattaa muistaa myös välipalat pitkinä treenipäivinä.

9. Venyttely ja oheistreeni. Pyrin venyttelemään jokaisen tanssitunnin jälkeen. Nilkkojen vahvistamisesta ja lihaskunnon tekemisestä tuntuu olevan myös paljon hyötyä.


10. Tanssikaverit. Tutustu tunneilla oleviin tyyppeihin. Tanssi on paljon mieluisempaa kun pukuhuoneessa on joku jota moikata ja kenen kanssa jutella ennen tuntia. Varsinkin jos tunteja viikossa on useita on tärkeää, että tanssi ei ole vain yksinäistä puurtamista vaan myös sosiaalinen juttu.

11. Kokeile asioita rohkeasti. Onko tanssikoulussasi esitys- tai erityiskoulutusryhmiä? Hae niihin mukaan! Jos ei koskaan yritä, ei voi myöskään mitään saavuttaa. Ei kannata jäädä pohtimaan sitä, mitä muut sinusta ajattelevat tai kuinka vähän tai paljon tanssittuja vuosia on takana.  

12. Ole sinnikäs! Älä odota, että joku huomaa innostuksesi tai potentiaalisi vaan näytä se itse. Ole aktiivinen ja kysele eri mahdollisuuksista opettajaltasi. Kysy voitko mennä kokeilemaan korkeamman tason tunneille ja osoita, että olet potentiaalinen kehittymään. Jos haluat kehittyä nopeasti, älä jää paikallesi vaan tee töitä kehittymisesi eteen.

13. Määrittele tavoitteesi. Mitä tanssilta haluat? Miksi? Mitä olet valmis tekemään tavoitteidesi eteen? Onko tavoitteesi tanssia joskus kärkitossuilla, taipua spagaatiin tai tehdä tanssista ammatti? Ota selvää mitä asioita haaveesi totetuttamiseen tarvitaan ja lähde totetuttamaan sitä pienillä askelilla. Mun opettaja sanoi kerran, että täytyy olla varovainen siitä mitä haaveilee, kun haaveilla on tapana totetutua. Alitajunnassa lähtee tietämättään toteuttamaan ja suuntaamaan valintojaan haavettaan kohti.

14. Yes I Can! Yksi sana: itsevarmuus.

15. Nauti tanssista! Anna musiikin viedä mukanaan ja anna vain mennä. Treenaa täysillä, mutta myös kaikella ilolla. Treenaa siitä ilosta, että sulla on etuoikeus tehdä sitä. Ja haluun sanoa vielä, että tanssi tyytyväisenä ja ylpeänä omalla tasollasi ja tee parhaasi päästäksesi seuraavalle. Tanssi on tanssia niin alkeistunneilla kuin jatkotasollakin.

torstai 2. heinäkuuta 2015

HAPPINESS!

art happy joy Black & White fun ballerina ballet dance Dancer smile
Kuva täältä
Ilokseni ja onnekseni voin kertoa, että paikka tanssialan perustutkintoon aukesi ja lähden opiskelemaan ammattitanssijaksi! Tuntuu ihan epätodelliselta kirjoittaa tuo lause tänne, sillä en ikinä olisi uskonut tälläistä tapahtuvan minulle. Haaveet oikeasti toteutuu, kun niitä lähtee rohkeasti tavoittelemaan! Mä kyllä vahvasti uskon myös, että tämäkin asia on ollut korkeampien voimien käsissä ja päätettävissä :). Mulla on tietysti yksi iso mutta vielä koulun aloittamisen edessä, sillä Rovaniemelle pääsen muuttamaan aikaisintaan joulukuussa. Nyt syksyllä koulua en siis pysty vielä millään aloittamaan. Mutta toivotaan, että kaikki menee just niinkuin pitääkin ja en joudu paikastani koulussa luopumaan.

Mä en nyt osaa sanoa tähän oikein mitään muuta kun en vieläkään usko tätä oikein todeksi. Pitää varmaan sulatella asiaa ainakin pari viikkoa.

Sen ainakin tiedän, että oon super onnellinen! :)

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Uutta tanssin iloa

Kuva täältä
Täällä on selvitty tanssiväsymyksestä. Reilu viikko siinä meni, että tanssi alkoi taas tuntua hyvältä ajatukselta. Kuten viime postauksessa kerroin, alkoi loppukeväästä tanssiminen tuntua aika raskaalta. Meinasi se kuuluisa tanssin ilo hukkua kokonaan vaikka motivaation treenata oli aika korkealla. Lopputulos oli siis aika kehno eli nuutunut ja kulunut ylisuorittaja. Alkoi vain tanssi maistumaan tosi puulta.

No viikko kului ja mä jouduin pohtimaan omia asenteitani ja tavotteitani tanssin suhteen. Huomasin joutuneeni taas tilanteeseen, jossa asetan itselleni ihan liikaa paineita ja odotuksia. Tanssin ilo katoaa ja juttu menee suorittamiseksi. Jouduin toteamaan, että lopulta tanssin ainoastaan itselleni - en opettajilleni tai katsojillekaan. Sain tosi hyviä kommentteja viime postaukseen liittyen, suuri kiitos siis niistä! Useampikin kommentti koski postaukseni kohtaa, jossa kerroin aika tiukasta baletin opetuksestani. Mietin asiaa ja huomasin, että mulla on oikeastaan vain kaksi järkevää ratkaisua syksyn balettituntien kohdalla. Joko haen esitysryhmään ja treenaan balettia tosi tavoitteellisesti, tai sitten vaihdan toisen opettajan tunneille. Kallistun ehkä jälkimmäiseen vaihtoehtoon sillä baletin esittävän sijaan kiinnostaisi ehkä kuitenkin enemmän nykyään jazz.

Summa summarum arvoin kesätuntien ottamista pitkään ja hartaasti, mutta lopulta kesälukukausimaksuni maksoin ja raahauduin tunnille. Olin vielä ennen ensimmäistä jazztuntia kaupungilla kaverini kanssa ja arvoin jaksanko tunnille lähteä. Koko ajatus tuntui edelleen aika nihkeältä. No tunnollisena tanssijana tunnille kuitenkin raahauduin ja arvatkaas miten kävi. Puhkuin intoa koko loppu illan tunnin jälkeen! Ihanaa jazzia ja ihanaa tanssia! Opin yhden tunnin aikana vaikka kuinka paljon uusia juttuja ja en jaksa odottaa seuravaa tuntia.

Voi olla, että koko tanssiväsymys ei koskaan koskenutkaan muuta kuin balettia. Taisi olla liikaa paineita ja odotuksia itseltäni ja sitten vielä se opejuttu. Pari vuotta en olisi uskonut sanovani näin, mutta onneksi on olemassa myös muuta tanssia kuin balettia. Ja ihanaa, että taas tanssittaa! :)

P.s Kuva on vähän talvinen, mutta kuulin että loppuviikolla luvattiin LUMISADETTA! Tähän ei voi sanoa muutakuin oi niin ihana Suomen kesä..

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kevät (ja kesä!) tuli

Tanssivuosi on nyt ihmeen kunnialla suoritettu läpi. Vuoteen on mahtunut taas iloja, suruja, epäonnea ja onnistumisia. Vikat näytökset tulivat ja menivät. Viimeisen baletin jälkeen huokaisin vähän jopa helpotuksesta. Voi olla, että kadun jo parin päivän päästä sanoneeni näin, mutta olisikohan nyt jo kesäloman aika..? Ihanaahan tuo tanssi on, mutta loppukevät tanssin parissa oli aika rankka. Näytöstreenejä oli melko paljon, oli korvaustunteja ja ekstratreenejä. Tanssi- ja näytöskunto alkoivat olla kohdillaan, mutta alkoi kroppa jo esittämään väsymisenkin merkkejä. Varsinkin kun koulun kanssa oli myös loppukiri meneillään. Mutta tosiaan eivät ne tanssit tähän loppuneet. Jatkan tanssimista siis läpi kesän, mutta ihan vain perus tekniikkatunneilla. Rentoja kesätunteja olisi siis tiedossa.

Syksystä vielä pari sanaa. Tanssialan koulupaikan suhteen olen menettänyt jo ihan toivoni! Nyt kouluun haku kuulostaa todella kaukaiselta ja naurettavalta idealta. Toki toivo elää siihen asti kun hylkäämiskirje koululta saapuu, mutta... Ensi syksyn tanssitunneista en osaa arvioida sitten mitään. En todellakaan tiedä mihin ryhmiin opet mut ensi  syksynä sijoittaa. Esitysryhmien auditioinnitkin olisivat vielä tulossa. En vielä tiedä aionko niihin hakea. Tuntuu, että esitysryhmiin haku on lähes turhaa, jos opettaja ei siitä vinkkaa loppukeväästä.

Luulen, että baletti jää ensi vuonna osaltani vähemmälle. Se on edelleen se lempilajini ja mun juttuni, mutta kuten aiemminkin olen tainnut mainita, ei baletti vie minua tanssijana eteenpäin niin tehokkaasti kuten esimerkiksi jazz. Balettitreeniä jatkan ihan varmasti ja päättötyönkin taidan balleriinana suorittaa. Voi kuitenkin olla, että jazztunteja on lukkarissa ensi syksyllä balettia enemmän. Baletissa tuntuu nykyään myös niin kehnolta, kun mulla ei ole mitään erityisiä balettitalentteja kuten luonnostaan venyvää kroppaa, super aukikiertoa, upeita taipuisia nilkkoja tai ylitaipuvia polvia. Niiden perään meidän ope kuuluttaa joka tunti ja se on vähän kuluttavaa, kun koko ajan tiedostaa omat puutteensa ja vajavaisuutensa. Huomaan, että monet myös rikkovat kroppaansa yrittäessään liikaa. Meidän opelle väkisin väännetty aukierto on parempi kuin huono aukikierto. Itsekin olen kärsinyt polvikolotuksesta, kun aukikiertoa huomaamattaan pakottaa liikaa.

Meidän ope tekee sen käytöksellään myös niin selväksi, että ketkä niitä parhaita tanssijoita ovat ja kenestä ei balleriinoiksi ole. Käy siis vähän raskaaksi joka tunti huomata olevansa ihan surkea tapaus. Ihan kuin en olisi itse itselleni liian ankara jo valmiiksi.  En kaipaa opettajaltani mitään erityiskohtelua tai -huomiota, vaan ihan perus opetusta mitä muutkin saavat. Joidenkin yksilöiden ylivoimaisuuden ei pitäisi mielestäni olla syy kymmenen muun oppilaan ignooraamiseen. Jotenkin on ollut vähän mieli maassa tästä tämän kevään ajan. Toki nämä ovat vain mun omia kokemuksiani, mutta kokemuksia kuitenkin. Tältä harmillisesti tuntuu nyt tässä hetkessä. Äh näissä tilanteissa iskee katkeruus siitä, että en saanut jatkaa tanssia pienenä. Minulla oli siihen kuitenkin niin suuri into ja palo jo silloin. Nyt kaikki on vain uuden oppimista ja itsensä ylittämistä tunti toisensa jälkeen. Hienoa, että saan tanssia nyt, mutta välillä jatkuva itsensä haastaminen uuvuttaa. Pienestä asti tanssineet tanssikaverit ovat niin vahvoja henkisesti ja fyysisesti. Heille tanssi on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Heillä kroppa tekee liikkeen vaivatta ja ajattelematta. Mieli ja lihakset muistavat liikkeet, sillä takana on mieletön määrä toistoja. Mulla se kaikki on ajatustyön, pinnistelemisen ja jännityksen takana. En tiedä pitäisikö vain hellittää ja lopettaa jatkuva itsensä väkisin eteenpäin puskeminen. Ehkä mua ei ole luotu tanssimaan. Pitäisi osata ottaa harrastus harrastuksena ja olla siihen tyytyväinen.

Okei tässä olikin asiaa nyt ainakin kolmen postauksen verran. Taisi olla oikea terapiasessio tämän postauksen kirjoittaminen. Välillä on hyvä koota vuoden aikana tapahtuneita juttuja ja käydä läpi fiiliksiä ihan rehellisesti. Mutta huh, selvittiinpäs tämä vuosi ja ollaan vuoden fiksumpia ja taitavampia. Ensi syksynä sitten uudelle innolla takaisin tanssisaleihin. Mutta hei, nyt kesälomalle mars!

Blogi taitaa pysyä aktiivisena myös kesän aikana joten kuulemisiin! :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Näytöstunnelmia osa 1

Kuva täältä
Tässä on vähän koostetta näytöspäivästä osa 1.

Ensimmäinen näytös oli siis kaupunginteatterilla. Teatteri paikkana on vallan viehättävä ja sokkeloinen. Käytävien varrella on rekkejä joissa roikkuu mitä hauskimpia rooliasuja ja lavan takaa löytyy kokonaisen näytelmän lavasteet. Siellä vietimme hauskan päivän välillä treenaten ja välillä esityksiin valmistautuen. Ehdimme nähdä myös vilaukselta muiden esityksiä ja hienoiltahan ne kaikki näyttivät! Tuli hirveä kuume päästä tanssimaan niin nykäriä kuin streettiäkin niiden esitysten jälkeen.

Oma näytös meni ihan kivasti. Yhden kohdan mokasin ja vielä omasta soolokohdastani. Sinänsä se ei jäänyt harmittamaan niin paljon, kun kukaan katsojista ei tiennyt miten soolon olisi oikeasti kuulunut mennä. Mutta itseäni vähän harmitti tietenkin, kun mokasin vielä aika kivan kohdan koreosta. Olisinpa edes mokannut jonkun mälsän kohdan, mutta ei! Tilalle tein tietenkin jotain onnetonta räpellystä. Onneksi vain kahden liikkeen verran.

Näytöstä edeltävänä iltana kenraaleissa olin todella kehno. Teatterilla sain kuitenkin kasattua itseni ja löysin esitysfiiliksen. Astelin lavalle ryhdikkäänä ja itsevarmana ja tanssin näytöksen läpi asenteella. Asenne oli ihan hyvä, mutta liikkeet olisi pitänyt tehdä vieläkin SUUREMPINA. Jumitun aina tekemään liian pientä. En ymmärrä pitäisikö lavalla tanssia ihan liioitellun suuresti, jotta se näyttää katsomoon sidettävältä.

Jännitys tuli vasta kulisseissa ja silloinkaan ei kovin pahana. En ainakaan muista jännittäneeni enää lavalla. Pohdittiin muuten tanssikavereiden kanssa, että mitä ihmettä sitä lavalla ajattelee. Mä en ajattele laskuja tai mikä liike tulee seuraavaksi. Tuntuu kuin pää olisi tyhjä ja kaikki keskittymiskyky on suunnattu siihen yhteen hetkeen. Se on jännä tunne. Olisi kiva kuulla esiintymiskonkareilta, että mitähän siellä lavalla kuuluisi/olisi hyvä ajatella suorituksen kannalta.. Pitäisikö laskea laskuja vai mitä? Ehkä se rooliin eläytyminen on ainakin tärkeää.. Vähän on nämä esiintymisjutut mulla vielä hakusessa.

Lisähuomatuksena vielä se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun esiinnyn kärkitossuilla teatterilla ja muistaakseni toinen kerta kun ylipäätänsä esiinnyin kärkitossuilla. Yritin ajatella polven ojennuksia, sillä ajattelin että en kestäisi nähdä koukkupolvia pirueteissa videolta jälkikäteen. Näin videon vilaukselta ja ainakaan siinä ei mitään hälyttävää ongelmaa polvissani nähnyt. Pitää toki katsoa vielä tarkemmin ja ajan kanssa. Hyvin pehmitetyt kärkitossut olivat lopulta pelastus. Voi hirvitys, jos olisin yrittänyt tanssia uusilla grishkoilla meidän koreota läpi. Onneksi en onnistunut saamaan uutta tossuparia siis ajoissa! Nilkan ojennukset olivat kärkitossuissa aika laimean näköiset. Vaikka sitä luulee ojentavansa nilkkoja riittävästi eivät ne kärkitossuissa kuitenkaan ojennu tarpeeksi. Tarvisi siis enemmän voimaa nilkkoihin!

Pari teknistä, muuhun kuin kärkitanssiin liittyvää, silmiin pistävää virhettä näin esitysvideolta ja ne saivat irvistämään. Mun kädet näyttävät välillä aika laiskoilta! Tästä olen viime aikona saanut opelta palautettakin. Niissä saa kyllä olla baletin pehmeyttä, mutta siinä vaiheessa kun ne alkavat roikkua (eli näyttää lahnalta :D ) ne näyttävät hirveältä. En ymmärrä mistä tämä käsiongelma johtuu, sillä ennen kädet olivat yksi vahvuuksistani. Samoin ryhti on tuntunut huonontuvan ja siitäkin ope on huomautellut ajoittain. Pitäisi varmaan vahvistaa selkälihaksia kesän aikana.

Toinen juttu johon kiinnitin huomiota oli heikohko aukikierto. Käytän aukikiertoa hyvin, mutta se on vain niin heikko. Ja se muuten näkyy lavalta! Armotonta tämä esiintyminen baletissa, kun pitäisi olla aivan täydellinen joka lailla näyttääkseen hyvältä.

Oli mukava päivä ja illalla kävin taas hieman ylikierroksilla. Uni ei tullut ennen kolmea kun vain kelailin päivän tapahtumia. On se esiintyminen vain ihanaa. Onneksi on vielä kaksi näytöstä edessä. Toivottavasti selviän niistäkin vielä kunnialla. Tosin minulla meinaa kurkkukipu kolkutella ja eilen treeneissä tuntui vähän heikolta. Kunpa ei nyt vain flunssa iskisi ennen ensi viikon esitystä. Apua, toivotaan parasta!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Tanssijan ruokavalio


Kirjoitan pari sanaa omasta ruokavaliostani. Sanon heti alkuun, että en ole mikään ravitsemusalan asiantuntija, joten puhun nyt vain ja ainosastaan omista ruokailutottumuksistani. Itse pidän tärkeänä sitä, että kuuntelee omaa kroppaansa ja syö sen mukaan. Näistä ruokavaliojutuista kirjoittaminen tuntuu vähän hurjalta nykyään, kun blogit pursuavat fitness-systeemejä ja kaikilla pitäisi olla jokin oma ruokavalio, jota noudattaa orjallisesti.

Olen saanut muutamia kommentteja siitä, kuinka paljon tanssijan koko merkitsee balettitunneilla. Mielestäni tanssijan koko on aivan toissijainen juttu eikä sillä tarvitse vaivata päätään liikaa! Tärkeää on syödä hyvin ja ravitsevasti. Jos treenaa paljon, kroppa kyllä treenaantuu ja muokkaantuu siinä sivussa. Mutta täytyy muistaa, että treenata jaksaa ainoastaan jos syö hyvin :).

Its en noudata mitään erityisiä ruokavalioita. Tykkään syödä melko terveellisesti ja ruoka-aikana syön ihan kunnon kokoisia annoksia. Herkut jätän herkkupäiväksi noin kerran viikkoon. Toisaalta olen vapaa syömään niitä silloin kun haluan. Mielestäni ruokavaliojutuissa ei tarvitse olla niin ehdoton. Minusta kaikkea voi syödä kohtuudella. Tärkeintä on, että voi hyvin!

Kerron esimerkin yhden päivän ruokaluistani.

Aamupala:

Aloitan päivän aina smoothiella ja usein lisänä vielä keitetyllä kananmunalla ja karjalanpiirakalla/näkkärillä. Aamupala on ehdottomasti mun lemppari ruoka-aika päivästä, joten käytän aamupalan valmistamiseen ja syömiseen varmaan puolet aamun valmistautumisajasta. Tällainen aika runsas aamupala pitää kylläisenä lounaaseen asti ja pidän siitä, että heti aamusta asti syön vihanneksia ja kasviksia.

Smoothie: Mustikoita, viinimarjoja, maustamatonta jugurttia, sokeroimatonta tyrnimehua, inkivääriä, selleriä, pinaattia, hunajaa ja pellavansiemenrouhetta.



                           
Lounas:

Syön koulussa lounaan eli sitä mitä kulloinkin on tarjolla. Syön aika perus lautasmallin mukaan. Puolet lautasesta on salaattia ja 1/4 lihaa/kalaa ja toinen 1/4 esim. riisiä.

Välipala:

Yleensä ennen tanssia joudun syödä jonkin välipalan. Yleensä syön rahkaa/jugurttia, hedelmän, pähkinöitä ja pari palaa tummaa suklaata.


                            

Päivällinen:

Ruokaisa salaatti/lämmin ruoka.

Iltapala:

Jugurttia ja marjoja, porkkanaa, hedelmä, pähkinöitä jne.


                              


Siinäpä tuo simppelissä muodossa. Usein päivät saattavat olla aika kiireisiä, niin silloin joutuu vähän soveltamaan. Voi olla että esim. päivällinen saattaa jäädä kokonaan välistä ja ehdin kotiin vasta iltapalalle. Pidän tosi tärkeänä kuitenkin sitä, että pakkaan aina eväät mukaan. Tanssitunneilla ei ole kivaa, jos nälkä kurnii ja energiataso on alhaalla. Eväänä pidän mukana esim. pilttejä, tummaa suklaata, raakaruokapatukoita, banaania, skyrejä ja mitä milloinkin. Yritän pitää myös juomapulloa aina mukana, että päivän aikana tulisi juotua riittävästi vettä. Joskus sen veden juonnin vain meinaa unohtaa!

Millainen ruokavalio teillä on? Mitä tanssijan ruokavalion pitäisi mielestänne sisältää?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Pääsykoepäivä

Kuva täältä
Tanssialan perustutkinnon pääsykokeet, check! Mitäs seuraavaksi? ;) Ajattelin kirjoitella kokemuksia päivästä ennen kuin unohdan fiilikset ja asiat mitä siellä tehtiin. Päällimäisenä ajatuksena tällä hetkellä on, että pääsykoepäivä oli ihan mahtava kokemus. Kouluun otetaan kuitenkin vain kuusi oppilasta ja olen melko (lue:täysin) varma siitä, että noiden kuuden tanssijan joukossa en tällä kertaa ole. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kannatti lähteä. Päivä oli opettavainen ja täynnä monenlaisia fiiliksiä ihan laidasta laitaan.

Pääsykoepäivänä menin koululle hyvissä ajoin odottelemaan päivän alkua. Olin ihan super jännittynyt (ja väsynyt, kun edellinen yö tuli nukuttua aika huonosti). Juttelin muiden tyyppien kanssa, jotka hiljalleen saapuivat paikalle. Huomasin heti, että porukka oli aivan mahtava. Juttelimme mukavia ja kyselimme toistemme tanssitaustoja ja siitä miksi haluaisimme opiskella tanssia. Muiden kanssa juttelu auttoi vähän jännitykseen. Pian päästiinkin kokoustilaan, jossa jaettiin kaikille hakijoille numerolaput, jotka kiinnitettiin paitaan ja kerrottiin jotakin perusjuttuja päivästä. Siitä siirryimme sitten pukkariin vaihtamaan treenivaatteita päälle. Aloitimme lämmittelyn tanssisalissa omaan tyyliin. Mua jännitti niin, että en muka yhtäkkiä osannut enää lämpätäkään. Tein varmaan jotakin ihan ihme juttuja ja venytyksiä, joita en yleensä ikinä tee haha :D.

Yhdeksän maissa aloitimme ensimmäisen tanssitunnin, joka oli kokonaan kansantanssia. Itse en kansantanssia ole koskaan aiemmin tanssinut, joten kaikki oli ihan uutta. Lämmittelimme hieman yhdessä (en muista yhtään enää mitä teimme paitsi että täytyi tehdä lankkua ja miesten punneruksia) ja siirryimme sen jälkeen diagonaaliin. Muistan siinä kohtaa ajatelleeni, että mitä ihmettä mä täällä teen. En osaa yhtään mitään ja en halua tänne kouluun. Vähän jännitys taisi vetää mattoa jalkojen alta, mutta kokosin itseni ihan kivasti. Diagonaalissa teimme erilaisia askelsarjoja, pyörähdyksiä ja pientä liikkuvaa sarjaa. Sarja sisälsi käännöksiä, hyppyjä ja erilaisia askeleita. Tempo oli aika nopea ja huomasin pian, että eivät kaikki muutkaan sarjoja täydellisesti suorittaneet. Silti oma osaamattomuus harmitti. Pysyin sarjoissa ihan hyvin perässä, mutta liikkeen laatu oli ajoittain sitä ja tätä.

Teimme myös nopeampaa sarjaa keskilattialla. Opettaja näytti sen meille pari kertaa ja antoi aikaa miettiä sitä hetken itsekseen. Sen jälkeen tanssittiin (ilman peiliä) sitä tuomareille pienissä ryhmissä. Itse en kokenut loistavani tällä tunnilla. Sanotaanko, että selvisin ihan hyvin ja tein keskimäärin ihan mukavaa oman tasoistani työtä. Jännitin tosin ihan hirvittävästi ja se taisi näkyä tekemisestäni. Jossakin vaiheessa huomasin tekeväni liikkeet aika pieninä ja aivan kuin merkaten. Olisi ehkä pitänyt antaa mennä vaan vaikka olisikin mennyt väärin. Lopulta teimme myös paritanssia, jossa oli lyhyt askelsarja, pyörähdyksiä parin kanssa ja parinvaihto. Kun jännitys helpotti, nautin kansantanssista ihan valtavasti! Olisin voinut jatkaa tuntia vaikka kuinka pitkään.

Kansantanssista siirryttiin showjazziin. Mua harmitti, että jazz ei ollut ennen kansantanssia, sillä jazzissa tunsin olevani enemmän omalla kentälläni. Näin ollen jännityskin haihtui aika kivasti tunnin aikana. Teimme lämppäsarjan ja erilaisia isolaatioharjoituksia. Välillä piti sheikata ihan kunnolla, haha! Siitä siirryimme paljon erilaisia suuntia sisältävään chasse sarjaan, jossa mentiin käännöksiä niin itsensä ympäri kuin tilassakin. Taisi se harjoitus testata jotain avaruudellista hahmottamista.

Diagonaalissa teimme paljon erilaisia koordinaatiota mittaavia juttuja. Siis kädet ja jalat teki eri juttuja ja välillä piti keksiä omia käsiä hyppysarjoihin. Showjazzin diagonaaliosuus oli se osa, jossa koin olevani kotonani ja tekeväni laadukasta työskentelyä. Ojensin nilkkoja kuin viimeistä päivää ja käytin plietä niin paljon kuin pystyin.

Diagonaalin jälkeen tehtiin aika show tyylistä sarjaa keskilattialla. Se oli mielestäni aika helppo, mutta näytettiin aika vauhdilla eikä aikaa käydä sarjaa läpi omassa mielessä ollut oikeastaan ollenkaan. Sitten vain tanssittiin tuomareille uudelleen ja uudelleen. Tuli vähän sellainen tanssi henkesi edestä fiilis. Kaikki pisti aina vain enemmän peliin ja lisäili sarjaan kaikkia hienouksia. Mä en oikein sarjaa kokonaan muistanut, mutta hymyilin ja päätin näyttää että nautin tanssista. En tehnyt sarjaa täydellisen oikein, mutta tein sen varmaan ihan hyvin. Sarjassa oli myös "tyhjiä" kaseja jolloin piti irrotella ja näyttää omaa liikettä. Laitoin niihin ainakin kaiken peliin.

No, tanssista siirryttiin ilmaisutaitoon. Siellä tehtiin erilaisia harjotteita ja improvisaatiota. En oikein osaa arvioida kuinka se osaltani meni, sillä en teatteria tai ilmaisutaitoa ole oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt. Yritin olla avoin ja aktiivinen. Toivottavasti se näkyi myös ulospäin. Välillä olo oli tosin hieman hämmentynyt ja aamun parin tunnin tanssisessio ja jännitys alkoivat näkyä lopputunnista.

Musakokeessa oli laulukoe ja rytmitesti. Siitä selvisin oikein hyvin ja testin pitäjä antoi hyvää palautetta jo siinä hetkessä. Aloin jännittää laulamista ihan hirvittävästi, mutta ihan hyvin se silti meni. Kumma juttu tuo jännitys, kun sitä ei meinaa saada millään kuriin!

Päivän päätti haastattelu, joka meni niinkuin meni. Jälkikäteen pohdin mitä kaikkea muuta olisin voinut sanoa eri tavalla.. Varmasti paljonkin. Toisaalta eipä se nyt ihan penkin allekaan mennyt. Toivottavasti jätin tuomareille itsestäni ainakin reippaan ja motivoituneen kuvan.

Päivä oli henkisesti tosi raskas ja jännittävä. Siihen olin varautunutkin, mutta olin silti hämmentynyt siitä kuinka lopussa iltapäivällä olin. Jos joku olisi voinut äänittää päivän aikana mun ajatuksia, niin se olisi ollut aika sekamelskaa. Menin ihan vuoristorataa välillä ajatellen, että mä osaan tän, ja välillä taas olin ihan alamaissa ja jännittynyt. Pääsykokeen jälkeen olin ihan hyperaktiivinen ja samaan aikaan tosi uupunut. Adrenaliini jylläsi kehossa vielä koko loppuillan. Koe oli todella antoisa kokemus ja kuten alussa jo mainitsin, olen todella tyytyväinen siitä, että kokeeseen lähdin. En tosiaankaan usko, että kuuden parhaan joukkoon tällä kertaa pääsisin. Kokeessa oli useita upeita tanssijoita, jotka ovat tehneet kovasti töitä taitojensa eteen. He kyllä ansaitsevat paikkansa koulussa!

Olen kuitenkin tyytyväinen omaan suoritukseeni, sillä pärjäsin mielestäni kokeessa ihmeen hyvin. En tosiaankaan ollut tanssijoista huonoin! Työskentelin omalla tasollani ja tein parhaani. Pysyin kaikessa hyvin perässä ja ajoittain tein ihan laadukkaitakin suorituksia. Pystyin työskentelemään laadukkaasti jännityksestäni huolimatta ja sekin on hienoa itsensä voittamista. Mun kohdallani aika suurikin juttu, kun saatan jännittää jo ihan omilla tutuilla perustunneillakin. Tyytyväinen olen myös siihen, että säilytin hymyn tanssitunneilla alusta loppuun saakka. En tiedä mistä se ilo kumpusi, mutta jotenkin tanssiminen siinä hetkessä sai hymyilemään. Nautin tanssista ja siitä tunteesta, että sain ylittää itseäni ja kokeilla rajojani tanssijana.

Tulipahan käytyä! Ensi vuonna kokeilen sitten uudestaan ehkä vähän vähemmällä jännityksellä ja vuoden tanssia pidempään harrastateena. Vuodessa ehtii tapahtua vaikka ja mitä! Edelleen olen sitä mieltä, että eipä sitä mitään saavuta, jos ei yritä. Ihan hirvittävästi mä kouluun kyllä haluaisin. Mutta oli hienoa nähdä, että joskus oikeasti voisin paikan tuoltakin koulusta saada. Se vain vaatii treeniä, mutta mahdottomuus se ei kuitenkaan ole.

Oli myös ihan liikuttavaa huomata, kuinka paljon tsemppiä ja tukea sain läheisiltäni. Voi sitä kannustuksen määrää! Mun paras kaveri on muuten edelleen sitä mieltä, että saan odotella koulusta hyväksymiskirjettä haha :D. Yritin selittää, että ehkäpä nyt ei kuitenkaan. Mutta ihan hämmentävä tunne, miten muut kannustivat mua saavuttamaan haavettani.

Mä yritin parhaani, haastoin itseäni ja lähdin toteuttamaan unelmaani. Vitsit se tuntuu vieläkin hyvältä! :)

Kävikö kukaan muu tanssin pääsykokeissa?
Entä onko teillä muita tanssikokeita tulossa erityiskoulutusryhmiin tai muihin?