keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kehityskeskustelu. Jotakin uutta?

Kuva täältä
Eksyin bloggerin (vähän) sekavaan maailmaan ja pitkästä aikaa päätin vilkaista blogini tilastot. Hetki meni ihmetellessä, sillä täällä blogissahan oikeasti käy ihmisiä. Jotenkin tähän asti olen ollut siinä luulossa, että teitä lukijoita on ehkä maksimissaan kaksi. Loput sitten eksyvät tänne sivulle vahingossa ja haluavat äkkiä pois. Ehkä olinkin väärässä. Tai voi olla, että ihmiset haluavat äkkiä pois, siitä en tiedä. Mutta lukijoita ainakin on enemmän kuin kaksi, siitä olen ihan varma!

Ensinnäkin kiitos kaikille niille, jotka tätä blogia lukevat. Ihan mahtavaa! Viime kesä oli hiljaista aikaa täällä blogin puolella, sillä kesän työpaineet vetivät niin väsyneeksi, että huh. Silloin en jaksanut miettiä blogia enkä paljoa muutakaan. Nyt syksyllä, kun tanssitunnit alkoivat, myös kirjoitusinto taas kerran heräsi. Olen nukkunut kesän väsymystä pois ja ottanut iisimmin. Säännölliset tanssitunnit ovat myöskin nostaneet mua takaisin jaloilleni. Vielä hengitellään ja ollaan hengissä. Sehän on se pääasia.

Mutta mistä halusin nyt kirjoittaa, on tämä blogi itsessään. Jotenkin, kun tajusin sen että täällä blogissa käy joku muukin kuin minä, aloin myös ajattelemaan tätä blogia syvellisemmin. No, ei tämä blogipohdinta nyt liian deepiksi mene eli ei hätää! Pari juttua, jotka mielessä pyörivät, haluaisin tähän listata:
  • Blogin ulkoasu
  • Minä kirjoittajana
  • Aiheet
Blogin ulkoasu on aika pitkään ollut sama. Olisiko aika vaihtaa uuteen? Mä en mikää tietokonenero ole enkä varmaan sellaiseksi muutukaan, mutta näistä peruspohjista voisi jotakin saada aikaseksi. Olisko teillä ehdotuksia?

Sitten minä kirjoittajana. Niin kuin varmaan tiedätte, en ole paljastunut henkilötietojani täällä blogissani. Siis en ole kertonut esimerkiksi ikääni, paikkakuntaa, tanssikouluani jne. Näistä asioista täällä blogissa tulee lähes eniten kysymyksiä ja olenkin alkanut pohtimaan olisiko aika iskeä kortit pöytään ja kertoa kuka olen. Toisaalta blogin lukijamäärät hieman ahdistivat. Siis tarkoitan sitä, että blogia oikeasti lukeekin joku. Tuntuisi hieman jännältä kertoa avoimesti itsestään ja tilittää ajatuksia balettitunneistaan tänne. Tekstien henkilöt voisivat helposti tunnistaa itsensä ja ymmärtää jotakin väärin. Viimeinen juttu, jonka haluan tehdä, on pahoittaa kenenkään mieltä!

Myös omien kuvien julkaisua olen myös pohtinut. Ihan käytännön syistäkin. Omien naamakuvien julkaisu ei nyt niin hirveästi houkuta, mutta tanssivideoiden ja kuvien julkaisu olisi hauskaa. Mielelläni niitä teille täällä näyttäisinkin. Materiaaliakin kun alkaa olla jo aika paljon useista eri esityksistä.

Avoimuus on myös yksi asia, jota haluaisin lisätä. Olisi helppoa vain kirjoittaa asioista ja näyttää siihen liittyviä kuvia miettimättä sitä paljastuuko henkilöllisyyteni tästä. Eihän tässä mitään salattavaa ole, silti anonyyminä kirjoittaminen tuntuu vain turvallisemmalta. En siis lupaa asiasta suuntaan tai toiseen, mutta pohdin aihetta lähiaikoina eri näkökulmista. Mitä mieltä olette tästä aiheesta?

Viimeisenä kohtana listasin blogin aiheet. Siis asiat joista kirjoitan. Mitä mieltä olette blogin aiheista? Itse koen, että viime aikoina blogi on ollut aika yksitoikkoista päiväkirjamaista pohdiskelua. Ei ehkä ihan paha sekään, mutta haluaisin pistää enemmän peliin. Tietenkin aikataulujen ja jaksamisen puitteissa. Olisiko teillä jotakin toiveita, mistä haluaisitte kuulla enemmän? Vai onko blogi nykyisellään hyvä?
                           
Kuva täältä
Tälläisen kehityskeskustelun halusin kanssanne käydä. Sen vielä sanon, että mitään suuria ja mahtavia muutoksia ei tässä blogissa lähiaikoina luultavasti ole tiedossa, mutta halusin saada teiltä vähän palautetta tulevaisuuden varalta - hiljaa hyvä tulee. Minäpä oikeastaan kerroin mitä mielen päällä liikkui. Nyt toivoisin teidän tekevän samoin eli kommentoivan ja kertovan mielipiteenne yllä oleviin asioihin tai tähän blogiin ihan yleisesti liittyen. On aina kiva saada kommentteja ja kuulla, mitä mieltä te asioista olette. Monesti tässä kirjoitellessa sokeutuu omille jutuilleen ja ajatuksilleen ja alkaa toistaa samaa juttua uudelleen ja uudelleen. Olettekin ehkä sen huomanneet ;).

Olisiko nyt siis aika jollekin uudelle?

Edit: Kävin tuossa juuri läpi vanhaa (siis tosi vanhaa) postaustani suomalaisista tanssiblogeista. Kokeilin linkit läpi ja alle puolet niistä toimivat. Suurin osa listan blogeista on siis lopetettu tässä vuosien aikana, niinpä karsin ne listalta. Pieni tai oikeastaan aika suurikin haikeuden aalto pyyhkäisi, kun muistelin niitä ihania balettiblogeja, jotka olivat pystyssä silloin kun kirjoittelun itsekin aloitin. Silloin niin baletti kuin bloggauskin olivat mulle ihan uutta. Näistä upeista blogeista itsekin silloin otin oppia. Toki nykyäänkin on aivan mahtavia tanssiblogeja ja kirjoittajia. Kiitos myös teille, että jaksette kirjoittaa niin mielenkiintoisia tekstejä! Jotenkin vain tuo nostalgia pääsi yllättämään :). Samalla ehdin pohtia, että saman ratkaisun olisin minäkin voinut tehdä tässä bloggausvuosien aikana eli pistää blogin kumoon. Aina ei nimittäin kirjoittelu kiinnosta. Nyt pystyssä on kuitenkin kehityskeskustelut ja haluan katsoa mihin se johtaa. Toivottavasti suunta on oikea!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Ihan huikea!




Tämä saa hymyn huulille :). Kun on tarpeeksi hyvä, voi alkaa näyttelemään huonoa (ja se näyttää silti upealta). Siinäpä tavoite!

torstai 25. syyskuuta 2014

"Riko rajasi -älä itseäsi!"

http://2.bp.blogspot.com/-NCSkS-waCeA/UUWupA80QSI/AAAAAAAAC3Q/YcRCj9RRtcY/s1600/061b.JPG
Kuva täältä
Pääsen eräänä kauniina päivänä kuuntelemaan Minna Tervamäen luentoa "Riko rajasi -älä itseäsi". Oli mielenkiintoinen setti! Mä en varmaan hengittänyt koko kaksituntisen luennon aikana, kun kuuntelin niin innokkaasti mitä Tervamäellä oli sanottavana. Ja monenlaista asiaa luennon aikana ehdittiinkin käydä läpi.

No, luento alkoi Minnan sanojen mukaan itsensä likoon laittamisella nimittäin upealla nyky improlla. Luento oli mielestäni kokonaisuudessaan hyvin onnistunut. Minna puhui kiinnostavasti ja ihanan eläväisesti. Mua kiinnostivat kaikki tanssiin liittyvät esimerkit, joita esiintyi läpi puheen. Joiltakin kuulin kommenttia, että luennon asiat olivat aika perussettiä. Osittain ehkä näin, mutta minusta oli mahtavaa nähdä miten Minna laittoi persoonansa peliin eli ei säästellyt itseään koko kaksituntisen aikana. Ja niin, Tervamäki on kuitenkin vasta hiljattain vaihtanut uraa ballerinasta luennoitsijaksi.

Mutta myönnettäköön, että itse alan opiskelijana en minäkään voinut olla katselematta puhetta pienellä kriittisellä silmällä, vaikka aika huumaantunut olinkin ihan vain siitä ajatuksesta, että olin samassa huoneessa priima ballerinan kanssa. Tiivistäen sanoisin, että aika tuttuja aiheita luennossa käytiin läpi ja osittain myös niitä itsestäänselvyyksiäkin. Mutta kyllä puheesta mieleen jäi useitakin asioita pyörimään. Ja varmaan eri ihmisille eri asioita. Mulle lähinnä ajatuksia siitä, että omien unelmien eteen pitää tehdä töitä ja oma asenne on se joka ratkaisee. Eikä vain omalla kohdalla vaan myös muiden. Siis omalla positiivisella asenteella ja palautteella voi tehdä muiden olon paremmaksi. Onhan näistä asioista kuultu usein, mutta kukapa niistä ei tarvitsisi muistutusta aina välillä. Vai mitä?

http://firstindigo.files.wordpress.com/2012/10/minna-as-swan.jpg
Kuva täältä
Ja sitten Minna Tervamäki tanssi kuolevan joutsenen.. Itkuhan siinä pääsi! Mun unelmien täyttymys olisi ollut haastatella Minnaa tänne blogiin, mutta en sitten uskaltanu kysyä. No, lähdin luennolta suoraan omalle balettitunnille vähän pää pökkyrässä. Menin tunnille vähän myöhässä niin en oikein kenellekään ehtinyt huikata, että jep Minna Tervamäen kanssa hengailtiin tuossa juuri parisen tuntia ;). Mutta antoihan se kivaa lisäpotkua omaan treeniin!

Silmäilkääpä Minnan sivut läpi täältä! Oletteko päässeet kuulemaan Minnan luentoja?

 Ps. Ja hengissä ollaan piiiitkän blogitauon jälkeen. Tuli ikävä teitä!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tunnelmia kevätnäytöksestä




Kuva täältä
Kylläpä aikaa taas on vierähtänyt edelisestä postauksesta. Viimeksi lupailin kommentteja kevätnäytökistä. Aikaahan niistä on ehtinyt vierähtää jo ainakin kuukauden päivät, mutta ihan kiva palata vielä niihinkin hetkiin. Alkukesällä kävin vielä intensiivisesti tanssitunneilla ja irrottelinkin kesän kunniaksi vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja siitä poiki jotakin hienoakin nimittäin kutsun (siisteimmän jazzin opettajan ikinä) jatkotason tunneille ensi vuonna! Kommentit mun tanssista olivat aika hauskat. Tunnin jälkeen ope sanoi, että iski silmät mun tekniikkaan. Huomasi kuulemma, että tein ekaa kertaa useita tunnin asioista ja silti ne olivat teknisesti siistejä suorituksia. Sanoi huomaavansa mun balettitaustan ja että jazzia mun tanssista oli kuulemma hankala löytää, mutta se kuulemma löytyy sieltä sitten, kun laji alkaa tulla tutummaksi. Mä olin otettu sanoista ja kutsusta jatkotunnille. Koko tunnin olin kyllä yrittänyt piiloutua muiden taakse ja ajattelin, että no mä nyt vähän täällä pompin muiden joukossa. Tunti tuntui nimittäin aika haastavalta.

Jazz on muutenkin alkanut tuntua yhä enemmän siltä omalta jutulta. Baletti on kivaa, ihanaa ja jotakin niin ainutlaatuista, mutta silti haluaisin panostaa jazziin yhä enemmän. Suuri liike, ilmavat hypyt, aksentit ja asenne saavat mut vaan kerta toisensa jälkeen tajuamaan miten siistiä tanssiminen on. En mä balettia lopettaisi missään nimessä, mutta jazziin voisin panostaa enemmän ensi vuonna. Musta tuntuu että jo mun iän vuoksi baletti alkaa olla vähän mennyt juttu. Jazzissa on vielä niin monet auki ja niin useat opettajien kannustavat kommentit jazzin parissa ovat mut saaneet miettimään, että missä ne mun vahvuudet sitten lopulta piilevätkään. En tiedä. Lopulta tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä nauttii. Ehkä ensi vuosi baletinkin suhteen tulee olemaan erilainen. Ainakin opettajan ja tanssikoulun vaihdon myötä - niin tosiaan tästä lisää kohta!

Ja sitten siitä kevätnäytöksestä. Tanssin kahdessa jazzissa ja yhdessä nykybaletissa. Ensimmäinen jazzi oli minun kohdallani fiasko. Jouduin olla pitkään pois tunneilta sairastelun vuoksi ja luulin, että en kyseiseen tanssiin osallistuisi ollenkaan. Se olisi ollut minulle ihan fine. Mutta opella oli muuta mielessä ja tulin tanssiin mukaan vain kaksien treenien ja kenraalien verran harjoitelleena. Hah! Jos muistatte mun täällä joskus kertoneen, että koreografioiden nappaaminen nopeasti ei ihan ole se mun juttu, niin osaatte ehkä kuvitella lopputuloksen. Tai sanotaanko, että paremmin se meni kuin oletin sen menevän, mutta olihan se silti hirveää katseltavaa.

Toinen jazz olikin sitten paremmin muistissa ja tällä esityksellä esiinnyttiin myös eräässä tanssikatselmuksessa. Kyseisen koreografian esittäminen on aina yhtä hauskaa. Tykkään siitä kaikin puolin. Koreografia esitettiin niin useaan otteeseen vaikka missä kissanristiäisissä, että se alkoi tuntumaan todella omakohtaiselta ja muuttui meidän tanssijoiden omaksi. Me vähän kuin kerta kerralta muokkasimme sitä omaksemme ja teimme siitä meidän juttumme. Meidän opettaja joskus sanoikin, että sen jälkeen kuin koreografi on lopettanut työnsä tanssijoiden kanssa ja esitysten aika tulee, niin sen jälkeen koreografi ei enää omistakaan tanssia vaan tanssijat ottavat sen haltuunsa. Se voi muuttua tai pysyä samana, mutta silti siitä tulee tanssijoiden oma.

Viimeisenä spektaakkelina oli ihan oma koreografia. Se oli kummallista. Viedä muiden nähtäville jotakin niin omaa ja henkilökohtaista. Ensimmäistä kertaa elämässäni eläydyin tanssiin täysin! Uppouduin vain olemaan se koreografian tyyppi, joka eli epätodellista hetkeä yrittäen selvittää mikä lopulta on todellista ja mikä ei. Ensimmäistä kertaa en tuntenut olevani minä, joka esittää toista henkilöä tanssin kautta, vaan olin se tanssin henkilö. Tämä koreografia oli tosiaan duetto ja tanssiparini kanssa olimme ihan tyytyväisiä lopputulokseen. Pari virhettä tein tanssiessa kummassakin esityksessä ja piruetit eivät meinanneet pyöriä sitten millään. Ei se mitään -eihän kukaan muuta kuin me tienneet, mikä oikeasti kuului koreografiaan ja mikä ei ;). Niin ja puvustuskin sujui ihan ok, vaikka ideat meinasivat välillä loppua kesken. Lopulta vaatteiden tuunaus onnistui ja saatiin sopivan sotkuinen lopputulos aikaan. Ei mitään mahtavaa, mutta ihan kelpo asut saatiin kuitenkin aikaan.

Mutta hei, eipä ole koreografina helppoa! Tähän mennessä sanoisin, että tärkeintä projektissa oli pitkäjänteisyys sekä mielikuvitus. Harmittavinta oli, että ei saatu tätä tuotosta videolle ollenkaan. Jälkikäteen jäi vaivaamaan, että miltähän se sitten lopulta oikein näytti sinne katsomoon... Joitakin sanallisia palautteita saimme. Kypsäksi joku tanssiamme kuvaili. Lisäksi duettomme toimivuutta kehuttiin. Tanssi sujui meillä munkin mielestä tosi hyvin yhteen. Se tuntui luonnolliselta ja vaivattomalta. Jotakin kritiikkiäkin olisi ollut tosi hyvä kuulla niin koreografiasta kuin teknisestäkin suorituksesta. Ehkäpä sitä voisi vieläkin kysellä, sillä se olisi minusta todella tärkeää! Omaa työtä työstäessään kun sokeutuu niin helpolla. Palaute ja kritiikki (rakentava!) ovat mielestäni aina tervetulleita.
                           
Kuva täältä
Ainiin ne ensi syksyn suunnitelmat.. Taidan jättää ensi kertaan niistä kertomisen, sillä tästä postauksesta tuli jo aika pitkä! Lyhyesti sanottuna kuitenkin voin kertoa, että muutan syksyllä toiseen kaupunkiin. Uutta tanssikoulua siis vain etsimään.... Jännittää....

lauantai 17. toukokuuta 2014

Aurinko paistaa ja mä vaan tanssin!

Kuva täältä
Ihana sää! Kysynpähän vaan, että miksi ihmeessä istuskelen sisällä tietokoneen äärellä kun aurinko paistaa noin ihanasti.. Mutta kesää kohti ollaan menossa ja näitä ihania päiviä tulee vielä moniamonia lisää (jeejeejee!). Voisko olla ihanampaa? Kesä kyllä tietää tanssituntien loppumista. Tänä vuonna aion tanssi läpi kesän ainakin kerran viikossa. Tai sellaiset suunnitelmat tällä hetkellä on, mutta katsotaan nyt vielä miten käy. Kevätnäytös on ihan juuri ja paljon sitä varten ollaan treenattukin. Mä loppujen lopuksi en tehnyt päättötyötä vielä. Tuli sellainen olo, että en oo yhtään valmis siihen vielä. Tein kuitenkin elämäni ensimmäisen kokonaisen kolme minuuttia kestävän koreon ja se esitetään nyt kevätjuhlassa. Itsekin siinä tanssin siis tanssijana mukana. Rakastan meidän tanssikoulua, kun siellä on niin paljon mahdollisuuksia! Kaikkeen luovaan ja uuteen kannustetaan. Ja ehkä mikä hienointa, niin opet oikeasti arvostaa oppilaitten tekemisiä.
Kuva täältä
Saatiin ensi vuoden lukkarit ja en olisi voinut toivoa parempaa. Pääsin juuri niihin ryhmiin, mihin toivoinkin pääseväni. Vaikka alkukevät alkoi ikävästä opeongelmien takia, niin nyt tuntuu että hyvin menee. Konsastakin on tullut jo melkein toinen koti lähes päivittäisten koreotreenien takia. On ollut kivaa tutustua uusiin opettajiin ja muukin henkilökunta on alkanut tulla tutuksi. Nyt tietää kenelle soittaa, kun tarvii lainata tutua johonkin esitykseen tai kuka vastaa musiikista esityksissä.

Jotenkin tuntuu, että olen saanut tasapainoon myös omat tanssiin kohdistuvat tavoitteeni ja vaatimukseni. Ja toisaalta osaan suhteuttaa niitä paremmin myös opettajien asettamiin vaatimuksiin. Näitä juttujahan mä tässä koko vuoden olen kriiseillyt, jos joku sen on osannut rivien välistä lukea. Mä tanssin niin hyvin kun osaan ja treenaan niin paljon kuin jaksan. Mä nautin tanssista ja kaikista mahdollisuuksista, mitä sen kautta aukeaa. En tiedä oonko tarpeeks hyvä, treenaanko tarpeeksi tai täytänkö ballerinan mittoja mutta mä olen kuitenkin tanssija - edes jonkunlainen! Mä tanssin, koska rakastan sitä ja se saa mut onnellikseksi. Tämä tanssikevät on ollut hyvä ja kaikki hauskat muistot ja tapahtumat saavat hymyn huulille. Hyvä mieli lähteä kesälomalle :). Ja ihanaa, jos tanssi jatkuu vielä kesänkin ajan.


                                          
Kuva täältä
Näihin puheisiin on hyvä jättää tämä postaus ja lähteä, minnekäs muuallekaan, kuin konservatoriolle! Kerron sitten, miten esitykset menivät. Esityksiä onkin kuusi ja vaatteiden vaihdot ovat todella pikaisia, joten jännitettävää ja kuhinaa pukuhuoneessa riittää ihan varmasti.

Ihanaa kevätpäivää tyypit! :)

torstai 1. toukokuuta 2014

Uutta postausta kenties?

Kuva täältä
Heissan! Pitkä aika on taas kulunut viime postauksesta. Useasti on pitänyt kirjoittaa jotakin, edes pikaisesti, mutta älytön kevätkiire on vienyt kaiken energian. Anonyymin kommentti  "Uutta postausta kenties?" edellisessä tekstissä huvitti ja inspiroi viimeinkin taas kirjoittamaan. Kiitti siis Anonyymi, kun vähän ravistelit kirjoittamaan :) !

Jaa a, mitähän kaikkea tässä on viime aikoina tapahtunut niin tanssin kuin muunkin elämän suhteen. Paljon, on ainakin paras sana kuvaamaan viime aikaisia tapahtumia. Viime postauksessa kerroin opettajastamme, jonka kanssa yhteistyö ei oikein ota onnistuakseen. Ongelma ei sinänsä koskaan ratkennut, mutta yhteisymmärryksessä ryhmämme ja opettajan kanssa sovimme että ensi vuonna meidän opettaja vaihtuu. Kaikkien kanssa yhteistyö ei ilmeisesrti vain suju, vaikka kuinka yrittää. Meidän ryhmän ja kyseisen opettajan kanssa juttu lähti kehittymään jo alkuvuodesta vähän vinoon eikä se siitä koskaan (syystä tai toisesta) lähtenyt rakentumaan oikeaan suuntaan. Ehkä siis hyvä näin..

Meidän tanssikoululla on muutenkin tapahtunut paljon ja moniin ryhmiin joutuu nyt pyrkimään pääsykokeiden kautta. En aiemmin olisi uskonut tätä itsestäni, mutta mielessäni kävi ajatus jo siitä että jos en pääse tanssikavereideni kanssa samaan ryhmään, saattaisin jättää joitakin tunteja pois lukujärjestyksestä. Tämän vuoden opettaja "ongelmien" jälkeen olen ymmärtänyt sen, kuinka tunnilla viihtyminen on kuitenkin niin suuri osa tanssia. Varsinkin jos sitä tekee useita kertoja viikossa. Mutta asiat selviävät paremmin sitten, kun ryhmäjaot paljastetaan. Ja voi olla en jatka tanssiani enää ensi syksynä nykyisessä tanssikoulussani, sillä tulen ensi vuonna melko varmasti muuttamaan toiseen kaupunkiin. Juttu ei ole vielä ihan varmaa ja siihen liittyy useita muuttujia, mutta näillä näkymin niin tulee tapahtumaan. Vähän hengästyttää ajatus uuden tanssikoulun etsimisestä. Taas uudet kuviot ja oman paikan metsästys... Äh.

                                 
Kuva täältä
Mitäpä muuta.. Jazzissa pärjättiin ihan hyvin eräässä tanssikatselmuksessa ja päästiin valtakunnallisiin. Lisäksi kevätnäytökset ovat tulossa kovaa kyytiä. Minä olen mukana kolmessa esityksessä. Yksi nykybaletti trio, jazz ja showjazz. Arki on ollut aika tanssipainotteista, sillä näytöksiä ollaan treenattu ihmeen paljon myös perustuntien ulkopuolella. Mä nautin koreografioiden tekemisestä tosi paljon! Mun sarjojen muistaminen on parantunut ihmeen paljon viime aikoina. En siis vieläkään ole hyvä muistamaan sarjoja, mutta parannusta on tapahtunut edes hiukkasen.

Ja sitten tanssikakamppeiden hankintalista kasvaa kasvamistaan. Olen yrittänyt olla ostelematta tanssikamppeita, jos en niitä ihan oikeasti tarvitse. Tossuja vaan kuluu ihan ketjussa! Pitäisi ehkä ostaa tunnille nahkaiset tossut, niin kestävät vähän pidempään. Porselli on edelleen mun lemppari paikka tilailla tossuja ja Blochin pehmeitä tossuja sieltä saa nykyään tosi useaa mallia. Suosittelen lämpimästi!

Pitäisi postailla useammin kuulumisia. Tämäkin oli todella pikainen kurkistus taas tanssimeininkeihin. Onko teillä kevätkiireitä? Entäpä näytöksiä tulossa?

Hyvää vappua kaikille! :)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tanssia Areenassa

Kiva nukkua sunnuntaina pitkään! Keitin teetä ja päätin, että nyt rentoudutaan. Oliskohan jotain tanssia, jota voisi katsoa...? Ja Areenasta sitä löytyikin..!

Tanssia kuvaruudussa


"Miten tanssiesityksiä on vuosien varrella tallennettu ja tuotettu elokuviin ja televisioon? Tarina alkaa jo v. 1896 kuvatusta valloittavasta, käsin väritetystä filmistä, joissa nainen tanssii helmat liehuen."

Lampi

"Teema tanssii: Tshaikovskin Joutsenlammen tutut sävelet soivat, mutta uutena modernina jännitysnäytelmänä, machiavellistisen perheyhteisön kuvauksena. Monte Carlon baletti esiintyy. Koreografia: Jean-Christophe Maillot."

Pähkinänsärkijä 

"Pjotr Tshaikovskin jouluklassikko nähdään nyt San Franciscon baletin tulkintana. Koreografian on laatinut Helgi Tómasson. Tapahtumat on sijoitettu 1900-luvun alkuun, jolloin San Franciscossa pidettiin maailmannäyttely."

Huomiona vielä sellainen, että Pähkinänsärkijä on enää neljä päivää katseltavissa. Kaksi muuta löytyvät Areenasta vielä 29 päivän ajan.

Mä taidan siis katsastaa Pähkinänsärkijän ja lähteä sen jälkeen vähän reippailemaan kävelyn merkeissä. Sen jälkeen uskaltaa venyttää sitten lihaksiakin ihan kunnolla. Koulutyöt saa nyt odottaa hetken ;). Ihanan rento sunnuntai!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Mahtavaa vuotta 2014!

Kuva täältä
Uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet. Niinhän se menee! Viime vuosi oli ihan hyvä, mutta ehkä tästä vuodesta tulee vieläkin parempi. Jos ei, niin ainakin opitaan uutta ja hiotaan sitä mitä jo osataan. Mun viime vuosi ei tanssin saralla ollut kovin kummoinen. Ensin ei huvittanut ja sitten kun huvitti niin ei pystynytkään sairastelun vuoksi. Nyt on sellainen olo, että haluisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata tänä keväänä niin paljon kuin vain pystyn. Haluan oppia uutta ja kehittyä entistä paremmaksi!

En voinut olla kurkkaamatta viime uuden vuoden lupauksia itselleni. Musta tuntuu, että viime vuonna en baletin kanssa kehittynyt sitten yhtään. Jazzissa opin jotain uutta, mutta sielläkään ei kehitys ollut päätä huimaavaa. Tässä kuitenkin laatimani tavoitteet vuodelle 2013:

- Oppia varma triplapiruetti
- Saada enemmän venyvyyttä
- Olla itsevarmempi ja uskaltaa ilmaista itseään tanssin avulla rohkeasti
- Oppia parempaa kärkitekniikkaa 

- Kehittyä teknisesti

Siinähän ne ovat.. Triplapiruettini eivät ole varmaa nähneetkään ja venyvyys on entisellään koska venyttelyä ei paljon tullut harrastettua. Itsevarmuus on lisääntynyt ehkä hiukkasen, mutta edelleenkin pyrin piiloon muiden taakse vaikeissa sarjoissa. Opettajan kysyessä halukkaita tanssijoita sooloihin joulunäytökseen, en nostanut kättäni, sillä ajattelin että en ole tarpeeksi hyvä. Kärkitekniikkaan ei ole treenaantunut, sillä sitä emme tunneilla ole viime aikoina aktiivisesti tehneet. Kotona olen yritäänyt vähän harjoitella, mutta harvoin. Nilkkojen vahvistuminenon on auttanut kärjillä tanssimista, joten pientä kehitystä on kuitenkin tapahtunut.

Viimeinen tavoite on toivottavasti toteutunut edes jossakin määrin. Kai sitä jotakin kehitystä tekniikassa on vuoden aikana kuitenkin tapahtunut Jos ei muuta niin ainakin ajatuksen tasolla - onhan sekin tärkeää! Ihan konkreettisia juttuja, mitä olen huomannut on esimerkiksi nilkan ojennuksen parantuminen. Uusi opettajani on saanut minut huomaamaan, kuinka kipristän varpaani nilkkaa ojentaessani. Olen keskittynyt siihen ongelmaan aktiivisesti viime aikoina. Ihan parissa kuukaudessa nilkat ovat vahvistuneet hurjasti, sillä lihakset joita ennen edes tiennyt olevan olemassa, ovat alkaneet treenaantua. 


Kuva täältä
Uusia lihaksia on löytynyt myös jalan nostoja tehdessä. Ope laittoi huomaamaan miten paljon käytän etureisiä jalkojen nostoissa ja kuinka peppulihakset jäivät lähes kokonaan käyttämättä. Nyt developet nousevat jo paljon korkeammalle, kun uudet (ja ne oikeat!) lihakset ovat päässeet käyttöön. Näissä jutuissa huomaan vähäiset tanssivuoteni selvästi. Useita liikkeitä vain kopioin tunnilla, mutta tekninen toteutus ei välttämättä ole kummoinen. Käytän ihan vääriä lihaksia ja välillä feikkaan minkä ehdin. Ja sehän kostautuu lähes heti.

Tuli mieleen, että baletin tekniikka rakentuu vähän kuin pyradimi. Alustan on oltava varma ja luja. Siihen päälle voidaan sitten kasata uusia tasoja ja lopuksi on tietenkin sitten se kapea huippu eli lähinnä tekniikan hienosäätö. Mun pyramidi on baletissa ihan väärinpäin kasattu. Mä aloitin sieltä huipusta suoraan ja olen yrittänyt kasata niitä alempia tasoja siinä sivussa minkä ehdin. Perusta ei ole ihan kunnossa vielä, joten aika huteraa menoahan tämä on! Meni aika filosofiseksi, mutta toivottavasti tajusitte mitä yritin selittää ;).


Ja mitä sitten vuodelle 2014? Paljon treenejä, uusia projekteja ja haasteita. Haluaisin suorittaa viimeinkin tanssin päättötyön. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Mulla olis myös sellainen aika elämässä, että voisin hakea tanssiope kouluun. Mietin uskaltaisinkohan hakea -edes vitsillä. Se on ollut mun haaveena jo pitkään, mutta kun eivät taidot taida riittää! Saahan ja pitääkin tytön unelmoida ;) Tanssilukkariin otin yhden uuden balettitunnin, vaikka minulla ei ole pienintäkään aavistusta miten tanssikoulujen lukukausimaksuista tulen selviämään. Hätä keinot keksii ja jos ei keksi, niin minä keksin.

Heitän tähän loppuun vielä haasteet vuodelle 2014, jotka ovat samat kuin viime vuonna parilla lisäyksellä:

- Oppia varma triplapiruetti
- Saada enemmän venyvyyttä
- Olla itsevarmempi ja uskaltaa ilmaista itseään tanssin avulla rohkeasti
- Oppia parempaa kärkitekniikkaa 

- Kehittyä teknisesti
- Vahvemmat nilkat
- Toteuttaa omia haaveita
- Suorittaa tanssin päättötyö


Jos selvisit tämän hehtaaripostauksen loppuun asti, niin tässä vielä OPI:n tanssiaiheinen mainos, jossa on aika kekseliäs mutta jokseenkin huvittava idea. Check it out!



Mahtavaa vuotta 2014 ihan jokaiselle!