maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ramppikuumetta ja ihan väärät tossut

http://s2.hubimg.com/u/5142105_f520.jpg
Kuva täältä
Viimeisin balettitunti oli toukokuun lopulla ja sen jälkeen olen venytellyt kerran - maksimissaan kahdesti. Ja olo on sen mukainen. Ihan kuin olisi solmussa tai paketissa! Mä tässä kelailen ensi vuoden tanssimahdollisuuksia. Niitä on ja ehkä liikaakin tai sitten liian vähän. Riippuu kai vähän itsestäni. Ilmoittauduin jo tunneille eli kolmelle balettitunnille ja kahteen jazziin. Silti mielessä kaihertaa esiintyvä ryhmä, jonne haetaan niillä kuuluisilla pääsykokeilla. Ja en tiedä miksi, mutta ne pääsykokeet jännittää ihan kauheasti. Tuntuu niin hurjalta mennä sinne opettajien arvioitavaksi kun tietää, että muut ovat kymmenen kertaa parempia (ja se on oikeasti totta). Tiedän kyllä senkin, että ilman yrittämistä ei voi saavuttaa mitään.. Mutta kun jännittää!

Toinen pohdinnan aihe on se, että mitä mä tänä vuonna tanssiltani oikein haluan. Intensiivistä treeniä ja esiintymisiä vai vähän rennompaa treenailua. Kumpikaan noista ei ole huono vaihtoehto. Viime vuonna noita kumpaakin oli sopivassa suhteessa. Ja nyt tekisi mieli kokeilla jo vähän muutakin lajia kuin balettia. Päästä liikkumaan vähän vapaammin ja antaa mennä. Lisäksi tanssin aikataulujen sovittaminen muuhun elämään tuntui viime vuonna aika mahdottomalta. Siksi sitoutuminen johonkin tiiviiseen ryhmään vähän mietityttää. Toisaalta tiiviiseen ryhmään kuuluminen antaa myös paljon.

Niin ja sitten ne tossut. Siis kärkitossut. Ensinnäkin mun kärjillä tanssiminen on ehkä parantunut aloittamisajoista, mutta silti surkeaa. Ja esiintyvässä ryhmässä kärkitossuilla tanssitaan paljon. Tiedän, että ainakaan baletissa ei ole oikoteitä onneen, mutta haaveilen Gaynoreista jos niillä tanssi sujuisi paremmin. Ostinkin yhdet noin vuosi sitten, mutta sovittaja ei oikein osannut asiaansa ja jälkikäteen tajusin että koko oli ihan väärä. Toinen Gaynoreiden sovittaja varmasti luuloni ja nyt kaapissa on ylimääräiset (ja aika kalliitkin) väärät Gaynorit vailla käyttöä. Ajattelin kokeilla onneani uudestaan ja tehdä Helsingin reissun Gaynoreita sovittelemaan. Josko siellä osattaisiin sovittaminen taitavammin.

Eli mietityttää tässä se, että uskaltaisinko hakea esiintyvään ryhmään vaikka venyvyyteni on täysi nolla, kärkitanssista ei tule mitään, tekniikka on vähän niin ja näin ja muutenkin jännittää. Aika surkeaa, vai mitä?

Onko teillä ollut/tulossa jonkinlaisia tanssin pääsykokeita? Jännittääkö? Miten tsemppaatte itseänne niihin?