maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ramppikuumetta ja ihan väärät tossut

http://s2.hubimg.com/u/5142105_f520.jpg
Kuva täältä
Viimeisin balettitunti oli toukokuun lopulla ja sen jälkeen olen venytellyt kerran - maksimissaan kahdesti. Ja olo on sen mukainen. Ihan kuin olisi solmussa tai paketissa! Mä tässä kelailen ensi vuoden tanssimahdollisuuksia. Niitä on ja ehkä liikaakin tai sitten liian vähän. Riippuu kai vähän itsestäni. Ilmoittauduin jo tunneille eli kolmelle balettitunnille ja kahteen jazziin. Silti mielessä kaihertaa esiintyvä ryhmä, jonne haetaan niillä kuuluisilla pääsykokeilla. Ja en tiedä miksi, mutta ne pääsykokeet jännittää ihan kauheasti. Tuntuu niin hurjalta mennä sinne opettajien arvioitavaksi kun tietää, että muut ovat kymmenen kertaa parempia (ja se on oikeasti totta). Tiedän kyllä senkin, että ilman yrittämistä ei voi saavuttaa mitään.. Mutta kun jännittää!

Toinen pohdinnan aihe on se, että mitä mä tänä vuonna tanssiltani oikein haluan. Intensiivistä treeniä ja esiintymisiä vai vähän rennompaa treenailua. Kumpikaan noista ei ole huono vaihtoehto. Viime vuonna noita kumpaakin oli sopivassa suhteessa. Ja nyt tekisi mieli kokeilla jo vähän muutakin lajia kuin balettia. Päästä liikkumaan vähän vapaammin ja antaa mennä. Lisäksi tanssin aikataulujen sovittaminen muuhun elämään tuntui viime vuonna aika mahdottomalta. Siksi sitoutuminen johonkin tiiviiseen ryhmään vähän mietityttää. Toisaalta tiiviiseen ryhmään kuuluminen antaa myös paljon.

Niin ja sitten ne tossut. Siis kärkitossut. Ensinnäkin mun kärjillä tanssiminen on ehkä parantunut aloittamisajoista, mutta silti surkeaa. Ja esiintyvässä ryhmässä kärkitossuilla tanssitaan paljon. Tiedän, että ainakaan baletissa ei ole oikoteitä onneen, mutta haaveilen Gaynoreista jos niillä tanssi sujuisi paremmin. Ostinkin yhdet noin vuosi sitten, mutta sovittaja ei oikein osannut asiaansa ja jälkikäteen tajusin että koko oli ihan väärä. Toinen Gaynoreiden sovittaja varmasti luuloni ja nyt kaapissa on ylimääräiset (ja aika kalliitkin) väärät Gaynorit vailla käyttöä. Ajattelin kokeilla onneani uudestaan ja tehdä Helsingin reissun Gaynoreita sovittelemaan. Josko siellä osattaisiin sovittaminen taitavammin.

Eli mietityttää tässä se, että uskaltaisinko hakea esiintyvään ryhmään vaikka venyvyyteni on täysi nolla, kärkitanssista ei tule mitään, tekniikka on vähän niin ja näin ja muutenkin jännittää. Aika surkeaa, vai mitä?

Onko teillä ollut/tulossa jonkinlaisia tanssin pääsykokeita? Jännittääkö? Miten tsemppaatte itseänne niihin?

5 kommenttia:

  1. Millaiset Gaynorit sulla on tällä hetkellä? Eikö ole mahdollisuutta palauttaa vääriä tossuja? Niissähän on 30 pv palautusoikeus, mikäli tossut ovat ns. koskemattomat (ei nauhoja ommeltu).
    Mistä hankit tossusi?

    Jos epäröit "normikärkkäreiden" ja Gaynoreiden välillä, niin Mirellalta on tullut uusi kärkitossu, joka on näiden kahden välimaastoa. Kokeilin Mirellan kärkkäreitä, ja tykkäsin niistä, ainoa vaan, että tossussa oli minulle liian matala U:n mallinen kotelo, mutta itsessään tossu oli valmiiksi muotoiltu ja hyvin pehmustettu. Ei tietenkään vastannut Gaynoria, mutta sellaiselle, joka haluaa vaalia peruskärkkäriä, Mirellan tossu on tosi hyvä vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Chandra!

      Kiitti kommentista :)

      Itse asiassa ostin tossuni jo vuosi sitten joten palautuspäivät on ylittyneet jo pahan kerran! Siitä asti lojuneet siis kaapissa. Ostin ne toisesta kaupungista, joten en päässyt enää palauttamaan tossuja, kun tajusin niiden epäsopivuuden. Harmi juttu kaikin puolin siis. Ja Tampereelta tossuni hankin. Onko sulla muuten tietoa, missä olis osaavaa Gaynoreiden sovitusta? Helsinkiä kohti ajattelin ainakin seuraavaksi suunnistaa..

      En ole kuullutkaan kyseisistä Mirellan tossuista. Olis ihan kiva päästä testaamaan. Missä sä niitä sovitit?

      Poista
  2. Maria,

    Sovitin Mirellan tossuja Seinäjoella Miloffilla.
    Omat tän hetken Gaynorit olen ostanut Tampereelta. Siinä tosin meni sovitus pieleen, olin varannut sovitusajan, mutta sovittaja ei ollut paikalla, joten sovitin omin päin tossuja. Tosin mulla oli tiedossa, että samaa mallia etsin mutta astetta leveämmällä boksilla.

    Helsingissä Footlightissa on tosi hyvä sovituspalvelu Gaynoreiden suhteen, samoin Oulussa Silkkirummussa (sieltä ostin ensimmäiset Gaynorini). Tietty Tampereella sekä Seinäjoella.

    -Chandra

    VastaaPoista
  3. kolme balettituntia viikossa kuullostaa rankalta, tai riippuen tietysti opettajasta millaista treeniä teettää.
    Itsekin miettinyt että haluaisin baletin ja nykytanssin lisäksi jotain muuta, hiphop kiinnostaisi tosi paljon, ainut varjopuoli on ettei täällä mun kotikauungissa taida olla kunnon hiphop opetusta.. joskus aion tätä lajia kuitenkin kokeilla, viimeistään sitten kun lähden opiskelemaan yliopistoon! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hanna!

      Mun kolme balettituntia viikossa kutistui juuri kahteen, kun tuntien aikatauluja muutettiin ja en pääse enää yhdelle niistä tunneista. Harmittaa! Kolme tuntia tuntui itselleni ihan sopivalta määrältä. Mutta oot ihan oikeessa, että riippuu varmaan tuntien sisällöstä, opettajasta ja tietysti tanssijasta itsestäänkin, että kuinka monta tuntia viikossa tuntuu sopivalta määrältä.

      Hiphop on varmasti siisti laji! Mä en sitä hirveesti oo kokeillut. Tai kävin yhden n. kuukauden mittaisen tiiviskurssin siitä ja se oli kyllä siistiä. Tai siinä piti löytää vähän oikeaa asennetta itsestään! Varmasti hyvää vastapainoa baletille. Toivottavasti pääset treenaan hiphoppiakin vielä :). Tai sitten jotain muuta lajia!

      Poista