maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulunäytöksen tunnelmia


Kuva täältä

Joulunäytös tuli ja meni. Oli kivaa ja jälkikäteen väsytti. Lavalle päästiin pariin kertaan. Kenraaleissa tuplasti useammin. Koreografia oli opeteltu tosi vauhdilla ja siltä se tuntuikin. Tosi useassa kohdassa piti improvisoida, koska ei vain oikeasti tiennyt mitä koreografi toivoi. Sama fiilis näytti olevan kaikilla ja siksi me tanssijat puhallettiinkin yhteen hiileen alusta loppuun asti. Kaikki seurasivat tarkkana toisten tekemistä ja tanssivat sitten sen mukaan. Ja hyvinhän se meni! Joulunäytös oli kaiken kaikkiaan kovin samanlainen kokemus kuin aiemminkin. Jouluista tunnelmaa, hyvää ryhmähenkeä, hauskaa meininkiä pukuhuoneessa ja jännitystä kulisseissa.

Aiemmassa postauksessa kerroin, miten jännitin tuota koreografian oppimista, kun aloitin sen niin viime tipassa. Mutta tosi hyvin nappasin sen, vaikka joissakin kohdissa olisi voinut vielä vähän varmistella että mitähän siinä tapahtuu tarkalleen ja millä laskuilla. Esityksen jälkeen harmitti, kun tuntui että tanssin paljon huonommin kuin muut. Näin jo kuitenkin esitysvideomme ja ihmetykseksi huomasin että tanssin yhtä hyvin kuin muut. Ei edes noussut häpeän puna poskille niinkuin yleensä omaa tanssia katsellessa (tiedättekö tunteen? ;). Koreografia osoittautui lopulta aika helpoksi oppia. Ehkä ainoana erona aikaisempiin esityskokemuksiin oli rooliin eläytyminen. Kaikki klassiset variaatiot, mitä olemme esittäneet, ovat usein olleet aika helppoja rooliin omaksumisen kannalta. Opettajan ohje onkin usein ollut, että hymyile, näytä nätiltä ja kevyeltä eli siltä, että tanssiminen ei tuntuisi missään. Tällä kertaa emme esittäneet klassista balettia vain tanssi oli modernia ja ilmeet ja eleet merkitsivät koreografiassa todella paljon. Haastavinta oli myös se, että ope ei antanut meille valmiita rooleja vaan jokainen meistä piti itse kehitellä roolinsa itselleen. Eniten se vaati ehkä rohkeutta heittäytyä rooliinsa. Haastavaa oli oppia elehtimään suuresti - niin että eleet näkyivät takapenkkiin asti.
Kuva täältä

Meidän tanssikoulu on kyllä siitä hyvä, että esiintymiset otetaan ihanan tosissaan. Paikalla on kameramiehiä, jotka kuvaa esitystä skreeneille. Paikalta löytyy myös valomiehiä ja muita efektityyppejä, jotka heijastavat taustalle vaikka mitä kuvioita ja animaatioita. Joskus mietin, että nuo kaikki systeemit vievät melkein huomion koko tanssilta, jonka kuitenkin kuuluisi olla se pääjuttu siellä lavalla. Mutta hyvän shown he saavat aikaan joka kerta!

                                                
Kuva täältä
Ensi vuonna aion ottaa lukkariin ainakin yhden lisäbalettitunnin (nämä tämän hetken kaksi tuntia eivät riitä yhtään mihinkään!!) ja pari projektia, joista en itsekään vielä tiedä paljon. Kaikki ajallaan. Niin ja ensi  vuoden puolella lupaan ostaa uudet balettisukkikset. Entiset ovat niin rikkinäisiä, että hävettää. Nyt kuitenkin tanssi jää joululomalle. Ja minä ryhdyn venyttelykuurille. Näitä lupauksia tulee varmaan lisää sitten uuden vuoden puolella ;).

Ihanaa kun teitä lukijoita on jo yli 80! Ette tiedä miten iloiseksi se minut saa, iso kiitos siis teille kaikille :). Hyvää joulun odotusta kaikille!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Lahjakkuus

                          Desperately Perfect
Kuva täältä
Mä oon pari päivää pohtinut sitä, että mitä lahjakkuus oikein on. Siis että kuka voidaan luokitella lahjakkaaksi ja mikä on lahjakkuuden ja treenamalla saavutettujen tuloksien suhde. Mulla oli koulussa luettavana eräs kirja, joka käsittelee lahjakkuutta monesta eri näkökulmasta. Se ainakin kirjasta kävi selväksi, että lahjakkuutta voi ilmetä tosi monella eri alueella. Mä kuitenkin pohdin ilmiötä tanssin kautta. Kyseisestä kirjasta löytyi ihan mielenkiintoinen jaottelu siitä, mitkä ovat lahjakkuuden viisi edellytystä.  Ne ovat:


  1. Korkeatasoinen yleinen älykkyys
  2. Erityiskyvykkyys jollain alueella
  3. Oikea sekoitus tietynlaisia luonteenpiirteitä (motivaation treenata, temperamentti, itsevarmuus yms.)
  4. Haasteita tarjoava ympäristö 
  5. Hyvä onni tietyssä elämänvaiheessa
    (Lahjakkaiden kasvatus, Kari Uusikylä 1994)
Miltäs kuulostaa? Ja miten nuo teidän mielestä on sovellettavissa tanssin maailmaan? Itselleni tuli ainakin sellainen kuva, että aika paljon siihen vaaditaan, että nuo kaikki osa-alueet täyttyisivät. Jotenkin uskon, että useat noista piirteistä täyttyvät esimerkiksi ammattiballeriinojen kohdalla. Olen lukenut esimerkiksi tutkimuksia siitä, että tanssioppilaat suoriutuvat kovasta tanssin treenaamisesta huolimatta hyvin arvosanoin koulusta. Erityiskyvykkyyttä ilmenee tanssin alueella ja motivoitunut sekä kunnianhimoinen luonne ajaa treenaamaan entistä enemmän. Haasteita tarjoava ympäristö voisi tarkoittaa laadukasta tanssinopetusta, jossa oppilaan kyvyt huomataan ja kannustetaan häntä uusiin parempiin suorituksiin. Ja sitten tietenkin joskus jollakin käy hyvä onni siinä mielessä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Itseäni jäi mietityttämään treenaamisen ja synnynäisen lahjakkuuden suhde. Kirjassa ainakin mainittiin, että jos lapsi ei esimerkiksi seitsemän vuotiaana osoita erityistä lahjakkuutta urheilussa, ei hän sitä tule myöhemminkään osoittamaan. Aika mielenkiintoista sinänsä! Voiko tanssijankin lahjakkuuden huomata jo niin varhaisessa iässä? Eikö kovalla treenaamisella voi saavuttaa tuloksia jos taustalla ei ole lahjakkuutta?

Mitä mieltä te olette aiheesta?

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tanssikassin sisältöä

Ajattelin vähän kuvailla tanssikassini sisältöä teille Jennin inspiroimana. Mun edellisestä tällaisesta postauksesta on jo aika kauan ja tanssikuviot ja pukukoodit ovat vaihdelleet aika paljon sen jälkeen. Tuon pukukoodin vuoksi tästä postauksesta tulikin aika kuiva, kun tunnilla ei saa päällensä vetää muuta kuin sen mustan peruspuvun ja vaaleanpunaiset sukkikset. Ja hyvinä päivinä mikroshortsit. Voisin joskus tehdä postauksen niistäkin balettikamppeista, jotka nyt tuolla kaapissa vain odottelevat pääsevänsä käyttöön. Tekisi mieli ostella kaikkia hienoja balettivermeitä, mutta mitäpä niillä tekee kun niitä ei ole tunnilla lupa käyttää. Balettikavereiden kanssa vitsailtiin, että pitäisi porukalla aloittaa joku vähän vapaamuotoisempi balettitunti ja mennä sinne ihan vain siksi että saisi pukeutua kivoihin väreihin ja muutenkin elvistellä balettivarusteillaan. Olisikohan siinä mitään järkeä? ;)

Mulla ei tällä hetkellä ole varsinaisesti mitään vakituista tanssikassia. Olen itse asiassa haaveillut hankkivani tämän Blochin kassin kokomustana, mutta en vielä ainakaan ole saanut tilausta tehdyksi. Tällä hetkellä tanssikamat kulkevat mukana vähän missä pussissa tai kassissa sattuvat olemaan. Olen yrittänyt käyttää enemmän myös reppua ryhdin takia. On sitä mun mielestä miellyttävämpääkin kannella kuin laukkua. Varsinkin jos on paljon tavaraa mukana.

Ja seuraavaksi sitten niitä tanssivarusteita. Tässä ei ole ihan kaikkia, mitä tunnille mukaan otan esim. kärkitossujen pehmusteet unohtuivat kokonaan! Ja lisäksi kuvista puuttuu vesipullo, eväät, hiuslakka, ponnarit, lämppävaattet ja varmaan jotain muutakin oleellista.. Pitäisi melkein tehdä aiheesta toinen postaus lähiaikoina!


Pikkutavaraa.

Ekassa kuvassa on kaikkea pientä tavaraa, mitä kassin pohjalta aina löytyy. Siis pinnejä ja kärkitossujen pehmusteita. Nuo pehmusteet ovat Gaynorin, vaikka en tällä hetkellä Gaynoreita itse käytäkään. Ne sattuvat niin paljon, että en pysty tanssia niillä hetkeäkään! Kävin kesällä sovittamassa tossuja ja otin Gaynorini mukaan (en siis ole vielä ommellut edes nauhoja paikoilleen, koska tuntuvat niin epäsopivilta) ja soviteltiin niitä yhdessä sovittajan kanssa. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että koko ja kaikki muukin tossuissa sopii jalalleni. Ehdotti, että ehkä kyseessä on vain tottumiskysymys. Voi olla! En kuitenkaan ole vieläkään ottanut Gaynoreitani käyttöön, koska joka kerta kun laitan tossun jalkaan, isovarpaaseen kohdistuva paine on lähes sietämätön. Ehkä ne eivät vain ole minulle tarkoitetut. Kuitenkin myyjä tarjosi tuota Gaynoreiden omaa pehmustepakettia ja sen (muistaakseni maksoi n.17e) ostinkin. Gaynoreihin niistä ei tuntunut olevan mitään apua, mutta nykyisiin Capezion tossuihin osat pehmustepaloista sopivat täydellisesti. Onneksi ei mennyt siis rahat hukkaan! Niin ja kuvassa on myös foot tongit (miksikäs näitä kutsutaan suomeksi?). Tykkään käyttää niitä, sillä sukilla liukastelu ei jazzissa kiinnosta ja paljain jaloin piruetit eivät pyöri! Jostain syystä nämä tossut ovat minulla vain aina hukassa...

                                   
Kärkitossut, pehmeät tossut ja sukkikset
Sitten parit tossut ja sukkikset. Kuvan pehmeät tossut ovat Blochin elastosplitit. Toimii tosi hyvin treenitunneilla! Ja ovat ihmeen kestävätkin. Jos tehdään näytös pehmeillä, niin käytän aina silloin muita tossuja. Nuo elastosplitit kun pääsee lähtemään jalasta välillä aika helposti, kun ovat vähän löysät. Siksi mulla on aina yksi ehjä pari Blochin pro elasticia säästössä näytöksiä varten. Kärkitossut ovat nykyään Capezion. Malli on ehkä vähän leveä mulle, mutta olen sen kanssa kuitenkin pärjäillyt niiden Gaynoreiden pehmusteiden kanssa. Sellainen iso vaalea tossun boksin yläosaan sijoitettava pehmuste on ihan mahtava. Se vie tossusta vähän ylimääräistä tilaa pois. Tämän tossun kanssa mun jalan kaari näyttää jopa hyvältä! Ihan uskomatonta :). Enempää näistä tossuista en muista (edes mallia!), kun myyjä vain iski ne jalkaani ja sanoi että tässä sulle hyvän mallinen tossu. Mulla ei siis ollut mitään ennakkotietoja näistä tossuista, enkä ole oikein jaksanut tutkiakaan. Pääasia, että tanssiminen sujuu!
Perus musta balettipuku

Minishortsit ja säärystimet ( molemmat h&m!)

Jazzin vaatetusta
Jazziin laitan päälle vähän mitä sattuu. Usein siis shortsit, t-paidan/topin ja mustat legginsit. Tuon kuvassa olevan asun kanssa käyttäisin siis vielä mustia leggareita. Ei vain tullut kuvattua niitä tähän kuvaan.

Siinäpä siis kurkistus mun tanssikassiini! Kannatteko te mukananne suunnilleen samanlaisia tanssitarvikkeita tai jotain ihan muuta? :)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Toivelista!


Toivelista syksyn balettitunneille...




Pehmeät tossut, Bloch Pro elastic
                                             

Sukkikset, Capezio
Perus balettipuku mustana, Papillon

Villahousut
Bolero




maanantai 16. syyskuuta 2013

WAU


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ramppikuumetta ja ihan väärät tossut

http://s2.hubimg.com/u/5142105_f520.jpg
Kuva täältä
Viimeisin balettitunti oli toukokuun lopulla ja sen jälkeen olen venytellyt kerran - maksimissaan kahdesti. Ja olo on sen mukainen. Ihan kuin olisi solmussa tai paketissa! Mä tässä kelailen ensi vuoden tanssimahdollisuuksia. Niitä on ja ehkä liikaakin tai sitten liian vähän. Riippuu kai vähän itsestäni. Ilmoittauduin jo tunneille eli kolmelle balettitunnille ja kahteen jazziin. Silti mielessä kaihertaa esiintyvä ryhmä, jonne haetaan niillä kuuluisilla pääsykokeilla. Ja en tiedä miksi, mutta ne pääsykokeet jännittää ihan kauheasti. Tuntuu niin hurjalta mennä sinne opettajien arvioitavaksi kun tietää, että muut ovat kymmenen kertaa parempia (ja se on oikeasti totta). Tiedän kyllä senkin, että ilman yrittämistä ei voi saavuttaa mitään.. Mutta kun jännittää!

Toinen pohdinnan aihe on se, että mitä mä tänä vuonna tanssiltani oikein haluan. Intensiivistä treeniä ja esiintymisiä vai vähän rennompaa treenailua. Kumpikaan noista ei ole huono vaihtoehto. Viime vuonna noita kumpaakin oli sopivassa suhteessa. Ja nyt tekisi mieli kokeilla jo vähän muutakin lajia kuin balettia. Päästä liikkumaan vähän vapaammin ja antaa mennä. Lisäksi tanssin aikataulujen sovittaminen muuhun elämään tuntui viime vuonna aika mahdottomalta. Siksi sitoutuminen johonkin tiiviiseen ryhmään vähän mietityttää. Toisaalta tiiviiseen ryhmään kuuluminen antaa myös paljon.

Niin ja sitten ne tossut. Siis kärkitossut. Ensinnäkin mun kärjillä tanssiminen on ehkä parantunut aloittamisajoista, mutta silti surkeaa. Ja esiintyvässä ryhmässä kärkitossuilla tanssitaan paljon. Tiedän, että ainakaan baletissa ei ole oikoteitä onneen, mutta haaveilen Gaynoreista jos niillä tanssi sujuisi paremmin. Ostinkin yhdet noin vuosi sitten, mutta sovittaja ei oikein osannut asiaansa ja jälkikäteen tajusin että koko oli ihan väärä. Toinen Gaynoreiden sovittaja varmasti luuloni ja nyt kaapissa on ylimääräiset (ja aika kalliitkin) väärät Gaynorit vailla käyttöä. Ajattelin kokeilla onneani uudestaan ja tehdä Helsingin reissun Gaynoreita sovittelemaan. Josko siellä osattaisiin sovittaminen taitavammin.

Eli mietityttää tässä se, että uskaltaisinko hakea esiintyvään ryhmään vaikka venyvyyteni on täysi nolla, kärkitanssista ei tule mitään, tekniikka on vähän niin ja näin ja muutenkin jännittää. Aika surkeaa, vai mitä?

Onko teillä ollut/tulossa jonkinlaisia tanssin pääsykokeita? Jännittääkö? Miten tsemppaatte itseänne niihin?

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ahkera treeniviikko ja muuta pohdintaa



Onpa ollut ihana treeniviikko! Baletin osalta olen huomannut kohdallani selvän lainalaisuuden eli mitä enemmän treenaan, sitä innostuneempi olen tanssimaan. Minulta meni hetki päästä takaisin ns. balettikuntoon. Vielä pari viikkoa sitten spagaatiin jäi niin iso kolo, että sieltä olisi päässyt livahtamaan vaikka isompikin kissa. Harmittelin, että olin jättänyt säännöllisen venyttelyn pois päiväjärjestyksestä, mutta onneksi spagaati onnistui taas tänään treeneissä. Nopeasti sitä taantuu, mutta toisaalta aika nopeasti sitä onneksi pääsee takaisin raiteillekin. 

Tämän viikon treenit näyttävät tältä:

Ma: Vapaa
Ti: Baletti tekniikka, venyttelytunti
Ke: Baletti tekniikka
To: Baletti tekniikka, näytöstreenit
Pe: Baletti tekniikka
La: Jooga ja baletti kärkitekniikka
Su: Vapaa (lenkki + venyttelyä)

Loppukevät minulla menee luultavasti sopivalla tahdilla treenatessa. Korvaustunteja riittää loppukeväälle ja ajattelin ahkerasti korvata kaikki tunnit. Ja kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, normaalien treenien lisäksi tulee olemaan parit ylimääräiset treenit ja näytösten läpimenoja. Jotenkin alkaa olla jo aika jännät paikat kevätnäytösten kanssa. Ihan mahanpohjasta kouraisee, kun ajatteleekin lavalle nousua. Mutta kai se on vain normaalia. Minulla jännitys iski ensimmäistä kertaa silloin, kun harjoittelimme tanssiamme poispäin peilistä. Ei voinutkaan enää luntata muilta ja suunnat ja muut tuntuivat ihan eriltä. Piti jo osata oikeasti ja siksi tuntui melkein kuin olisi ollut jo lavalla. Huh! Mutta hyvä treenata sitäkin ja treenit menivät kaikilta tosi hyvin. Eiköhän siitä vielä hyvä esitys tule..

En tiedä onko vielä liian aikaista pohtia asiaa, mutta jotenkin ajatukset ovat ehtineet siirtyä jo ensi syksyyn. Eli montako tuntia ja mitä lajeja sitä sitten valitsisi. Näillä näkymin lukujärjestykseen tulisi ainakin kaksi/kolme baletin tekniikkaa, näytöstreenitunti sekä jazztunti. Pidän lukujärjestyksessä edelleen vanhan tanssikouluni balettituntia, sillä opettaja yksinkertaisesti on niin taitava että en halua jättäytyä hänen opeistaan pois. Tänä vuonna olin vain valinnut täysin väärän tunnin, enkä viihtynyt siellä paljon alkusyksyä pitempään. Jos sitä ensi vuonna osaisi valita paremmin..

Ja sitten syksyn tunteja ajankohtaisempi asia eli kesätunnit. En haluaisi olla täysin tanssimatta koko pitkää kesää. Viime kesänä kävin kerran viikossa kesäkuun ajan lähikaupungin balettikoulun tunneilla, mutta sinnekin on jonkun verran matkaa enkä ole varma järjestetäänkö kesätunteja edes tänä vuonna. Kaksi ja puoli kuukautta ilman tanssia on vain aika pitkä aika.. Eikö teistäkin?

Miten teidän näytöstreenit edistyvät? Aiotteko te tanssia kesän aikana? Entä oletteko pohtineet jo tulevan syksyn tunteja?

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Taas tanssittaa!

Mun ensimmäinen tutu!
Kevät toi kuin toikin tanssi-innon takaisin! Olen käynyt korvaamassa motivaatiopulassa lintsattuja tunteja ahkerasti ja opettajakin oli jo vähän suopeampi minulle ja pahoitteli, että niin radikaalisti pudotti minut pois kevätnäytöksestä.  Ei se mitään, sillä konservatorion puolelta tulevat näytöstreenit ovat aivan tarpeeksi tähän väliin. Korvaustunneilla on vähän hankalaa käydä, kun niillä harjoitellaan niin ahkerasti kevätnäytöksiä varten. Voisinkin olla hyvä varamies ainakin kolmen eri ryhmän kevätnäytökseen, sillä olen oppinut ne muiden mukana korvauksia tehdessäni. On muuten ihan hyvä testi itsellekin nähdä kuinka hyvin koreografioita pystyy lyhyessä ajassa näillä tunneilla nappaamaan. Ihme kyllä paineen alla, kun muut ovat kyseistä koreografiaa harjoitelleet jo useita viikkoja ja osaavat sen jo aika hyvin, itsekin saa liikkeet muistiin aika nopeasti. Olen edelleen sitä mieltä, että opin tanssissa parhaiten pienen jännityksen alaisena - siis paineen alla!

Näytökset on edessä kahden viikon päästä, huih. Eniten jännittää ehkä se, että jotkin osat tansseista ovat minulle vieläkin hieman hämärän peitossa ja tuntuu että muuta osaavat tanssin paljon paremmin. Toisaalta on meillä vielä  aikaa hiomiseen parien treenien verran. Opettaja lupasi järkätä yhdet ylimääräiset treenitkin ihan vain näytöstanssien varmisteluun ja puhdistamiseen. Kuvan tutu tulee olemaan esiintymisasuna ja olenkin kokeillut sitä täällä kotona jo aika (=liian) monta kertaa ;). Se on aivan ihana!

Muuten tunneilla sujuu ihan hyvin. Olen viimeinkin päässyt yli talven kaamoskaudesta ja alkanut urheilemaan taas enemmän. Lähinnä siis lenkkeilemään. On kyllä ihan erilainen olo, kun urheilee ja syö terveellisemmin. Lisäksi kevät on tsempannut myös henkisellä puolella nimittäin viime tunnilla huomasin taas kuinka tärkeää on olla itsevarma tanssitunneilla. Siis kokeilla asioita rohkeasti ja ajatella, että kyllä mäkin osaan. Vaivun aina välillä sellaiseen tilaan, että ajattelen muiden olevan paljon parempia ja siksi en edes uskalla kokeilla uusia asioita. Siis ajattelen jo etukäteen, että epäonnistun sarjassa. Viime tunnilla päätin taas sadannen kerran, että osaan tanssia siinä missä muutkin ja se auttoi tosi paljon! Opettaja antoi positiivista palautetta varmuudesta ja yritteliäisyydestä. Ja se tietenkin kannusti yrittämään kahta kovemmin.. Suosittelen samaa teille!

Tällä tsemppipuheella lähdenkin valmistautumaan balettitreeneihin. Ihana kärkitossutunti tulossa. Nyt on ihan sellainen olo, että tätä ballerinaahan ei pysäytä mikään!

Kivoja keväisiä treenejä teillekin! :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Czech Ballet commercial 2013


Jep jep.. Taidan minäkin kuulostaa ja näyttää tuolta kun selitän ystävilleni balettituntien sisältöä ;)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Rutiinia esiintymiseen

Kuva täältä
Vielä toissavuonna esiintyminen oli se treenivuoden kohokohta. Ja huomatkaa edellisen lauseen yksikkö eli lavalla päästiin vain kerran vuodessa. Tanssin treenaaminen itsessäänkin on tosi palkitsevaa ja motivoivaa, mutta onhan siinä ihan oma fiiliksensä viedä treenauksen tuotokset muiden nähtäväksi. Syksyn ja tämän alkukevään aikana olen päässyt nousemaan lavalle jo ihmeen monta kertaa ja esiintymisestä on alkanut muodostumaan jo jonkinlaista rutiinia.

Ennen sitä yhtä esiintymiskertaa varten psyykkasi itsensä lavakuntoon ja melkein viikkoa aiemmin (heh, no ei nyt ihan mutta melkein;). Lavalle noustessa kaiken toivoi olevan lähes täydellistä niin yöunien, esiintymiskamppeiden kuin fiiliksenkin kanssa. Nyt on ollut uutta ja hienoa oppia nousemaan lavalle hymy korvissa, vaikka fiilis olisi mikä. Olla siis huomioimatta olosuhteita ja tanssia näytös täysillä läpi - esiintyä! Ainut asia, jota vieläkään en osaa kontrolloida on jännittäminen lavalla. Joskus jännittää ihan mielettömästi, joskus ei lähes ollenkaan. Toisaalta olen ajatellut, että pieni jännitys vain parantaa esitystä. Pääasia on, että yrittää antaa esiintyessä kaikkensa jännityksestä huolimatta.

On ollut hauskaa huomata, miten erilainen jokainen esiintymiskerta on. Joskus ollaan suurella lavalla ja joskus taas niin pienellä että sieltä meinaa pudota. Joskus taas ei ole lavaa ollenkaan.  Teatterikin on ehtinyt jo tulla tutuksi ja kevään mittaan sen lavoihin päästään tutustumaan vielä enemmänkin. Myös tanssikavereiden kanssa on tutustuttu paremmin. Esiintymistilanteet jollain tapaa tiivistää porukkaa, kun niissä puhalletaan niin yhteen hiileen. Pukkarissa jaetaan kaikki niin hyvät kuin huonot fiiliksetkin. Kukapa tietäisi paremmin, kuinka liian pieni tutu puristaa vyötäröltä, kuin se vieressä tanssiva kaveri? ;)  Rutiinia on syntynyt myös siinä, että nykyään esiintymiskamppeita pakatessa tietää juuri mitä laukkuunsa mukaan tarvitsee! Haluaisitteko saada lähiaikoina postauksen vaikka esiintymiskamppeista? :) 

Pääsettekö te mielestänne tarpeeksi esiintymään? Onko teille muodostunut jo rutiini esiintymiseen?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Tammikuu ja tanssia


Hip hei, mikäs muukaan alkoi kuin kevätlukukausi! Tanssin saralta se alkoi minulta ainakin paljon tehokkaammin kuin loppuvuosi ja hyvä niin. Päätin haikeasti loppuvuodesta jättää yhden balettitunnin pois rahahuolien takia, mutta kuinkas kävikään? Unohdin peruuttaa osallistumiseni ajoissa ja niin sitä taas mennään (tai oikeastaan tanssitaan).. Kun tanssiopiston lasku kopsahtaa postiluukusta, niin en kyllä oikeasti tiedä mitä sitten teen. Mutta ehkäpä kaikki  kuitenkin selviää! Vähän ärsytti, kun ope kyseli sitkeästi vielä lisätuntien perään viime tunnilla. Kyllähän minä niitä mielelläni ottaisin jos vain olisi varaa! Vähän ärsytti se opettajan suhtautuminen aiheeseen..


                             



Toisella ("uudella") tanssikoulullani menee paljon paremmin. Oikeastaan kaikki menee tosi hyvin. Joulunäytöksestä selvittiin hengissä, keväälle on tiedossa esityksiä ainakin kaksi ja lisäksi alle kuukauden päästä nousen mitä todennäköisemmin ensimmäistä kertaa kaupunginteatterin lavalle! Eli oikeastaan se, että en vanhan tanssikouluni kevätnäytöksessä ole mukana, niin ei edes kirpaissut kovin. Eiköhän tässä päästä esiintymään ihan tarpeeksi! 

Luin tässä joku päivä viime vuoden tammikuun tekstini, jossa kirjoitin tulevasta vuodesta sekä sen haaveista ja lupauksista. Lista näytti silloin tältä:

- Spagaatit täytyisi saada viimeinkin kuntoon
  Kunnossa!


- Paljon lisää venyvyyttä
 Venyvyyttä on kyllä tullut lisää, mutta siitä paljoudesta en tiedä. Täytyy siis jatkaa ahkeraa venyttelyä.

- Vahvemmat nilkat
 Mun nilkat on vahvistuneet tosi paljon tämän syksyn aikana ainakin sen takia, että nykyisen opettajan ansioista tekniikkani on parantunut ja sitä kautta sarjat tulee tehtyä tehokkaammin. Toinen juttu joka tähän voi vaikuttaa on myös se, että löysin viimeinkin hyvät kärkitossut, jotka osaltaan auttoivat nilkkojen vahvistumisessa.

- Lisää itsevarmuutta tanssiessa
Osaltaan toteutunut ja osaltaan ei. Uskallan tunnilla paljon enemmän enkä tee sarjoja enää sydän kurkussa. Toisaalta taas esityksessä tämä itsevarmuus karisi aika nopeasti pois jännittäessä. Tekemistä tämän asian saralla siis on vielä paljon! Nykyinen opettajani on myös niin mukava, että tunnilla uskaltaa mokaillakin ilman että tarvii pelätä saavansa inhottavia solvauksia opettajalta.

- Triplapiruetti
Ei onnistu vielä muuta kuin satunnaisesti. Tuplat ovat jo aika varmoja!

- Piruetit kärkitossuilla
Onnistuu! Ykköset kärjillä sujuvat ihan hyvin. Joulunäytöksessä oli myös pari askelpiruettia sekä attitude käännöksiä kärjillä.

- Päästä esiintymään kärkitossuilla
Check!


- Hakea syksyllä baletin tai jazzin EK- ryhmään!
Tätä en toteuttanut! :S

Aika uskomatonta huomata, että suurin osa noista haaveista on toteutunut yhden vuoden aikana! Kirjasin vaaleanpunaisella huomiot jokaisen tavoitteet perään selvennykseksi. Mites teidän haaveet ja tavoitteet täyttyivät viime vuoden osalta? Tänä vuonna haluaisin ainakin:

- Oppia varma triplapiruetti
- Saada enemmän venyvyyttä
- Olla itsevarmempi ja uskaltaa ilmaista itseään tanssin avulla rohkeasti
- Oppia parempaa kärkitekniikkaa
- Kehittyä teknisesti

Haluaisin vielä kirjoittaa jossain vaiheessa jonkinlaisen kokoelman viime vuoden tanssikuvioista ehkäpä jopa kuvien kanssa! Katsotaan siis mitä ehdin kehitellä ja saan aikaiseksi.

Millaisia haaveita ja tavoitteita teillä on tälle vuodelle tanssissa?

Kuvat weheartit.com