maanantai 27. helmikuuta 2012

TUTU

                                     



                                 


Tutu on naisbalettitanssijoiden käyttämä röyhelöinen hame. Se voi olla pohjepituinen kellomainen tai likimain vaakasuoraan vyörätöltä lähtevä monikerroksinen usein kovikerenkailla vahvistettu harsoröyhelö, joka yhdistyy housuosaan. Yläosa on yleensä korsettimaisen tiukasti istuva ja hihaton tai pienillä hihoilla varustettu. Kaula-aukko on avara.

Ensimmäiset tutut esiintyivät romanttisen baletin aikakaudella 1800-luvulla, jolloin balleriinan peruspuku sai vakiintuneen muodon. Silloiset tutut olivat pohjepituisia, mutta balettitekniikan kehittyessä jalkaliikkeet saivat enemmän painoarvoa ja hameen helma lyheni vähitellen paljastamaan jalat koko pituudeltaan. Käytettävän helman pituus vaihtelee nykyään balettiesityksen tyylin mukaan ja esimerkiksi romanttista balettia edustavassa Gisellessä käytetään pohjepituisia tutuja ja Joutsenlammessa taas lyhyitä. 


Onkos kukaan teistä päässyt esiintymään ihan oikeassa tutussa? ;) Millainen tutu miellyttää sun silmää?

- Kuvat weheartit, teksti wikipedia

torstai 23. helmikuuta 2012

Yliannostus kärkitossujen etsintää


Uusien kärkitossujen löytäminen osoittautuikin ihmeen haastavaksi. Ensinnäkin vaikean jalkani takia ja toisekseen siksi, että tarjonta täällä Pohjois-Irlannissa näyttää olevan huonompi kuin Suomessa! Ilmeisesti kaupungista löytyy kolme tanssitarvikeliikettä, joista yhdessä olen käynyt. Ja kuulin, että yksi noista liikkeistä olisi lopettanut toimintansa kaksi vuotta sitten.

Aiemmassa postauksessa kerroinkin, että kaupassa jossa pääsin käymään, tarjolla oli vain Grishkon tossuja, jotka olivat kaikki liian leveitä malliltaan. Pohdin, jos tilaisin netistä (sovittamatta) kapeamman mallin Grishko 2007 tossusta nyt, kun tiedän, minkä pituinen tossu on minulle ok.. Eksyin tällaisen nettikaupan sivuille, mutta en tiedä sen luetettavuudesta. Kärkitossujen hinnat ovat ainakin ihan kilpailukykyisiä ja postimaksutkin näyttävät sisältyvän tossujen hintoihin. Kuulostaa ehkä jo vähän liian hyvältä ;). Uudet tossuni, jotka virheostoksena ostin, ovat leveydeltään tripla X, joten ehkä tupla X istuisi paremmin. Yhden X:n tossua en uskaltaisi kuitenkaan tilata sovittamatta. Se kuulostaa jo todella kapelta, vaikka voisi ehkä jopa toimia. En tiedä kapeneeko tossu enemmän boksista vai käntäpäästä tai ehkä jopa molemmista.. Olisi mahtavaa päästä sovittamaan kaikki eri koot ja mallit läpi ja päätyä sitten parhaiten istuvaan malliin. Pohdin, josko palaisin kauppaan, josta Grishkoni ostin, vielä kerran kysymään tilaisivatko he tilaisivat minulle tossut leveydellä XX. Meinaa vain olla vähän noloa käydä siellä jo kolmatta kertaa viikon sisällä!

Gaynor Mindenit ovat olleet paljon puhuttu aihe viime aikoina täällä. Täällä lähes jokaiselle tytöllä tunnilla on siis Gaynorit tai vaihtoehtoisesti Grishkot. Selailin erilaisia keskustelupalstoja ja löysin kuumana käyviä keskusteluja siitä, miten Gaynorit sopivat vain näytöskäyttöön ja eivät sovi balettioppilaille ollenkaan. Tosut kuulemma tekevät kaiken työn puolestasi ja jalka laiskistuu eikä voimistu tarpeeksi. Pitääköhän nämä puheet paikkaansa? Lisäksi luin, että Gaynorit täytyisi osata sovittaa aivan täydellisesti, sillä ne eivät muokkaudu jalkaan ollenkaan. Mielenkiintoisia juttuja!

Ja kolmas hämmentävä merkki on Freed of London. En oikeastaan ollut kuullut paljon merkistä ennen tänne tuloani. Ja mielenkiintoista on se, että kaikki kaupat ovat pullollaan niitä, mutta en ole tunnilla nähnyt ainoankaan henkilön käyttävän niitä! Soitin toiseen tanssiliikkeeseen ja he kertoivat myyvänsä vain Freedeja. En tiedä merkistä mitään, mutta miksipä niitäkin tossuja ei voisi käydä sovittamassa.. Aikamoiseen tossuviidakkoon sitä joutuukin sukeltamaan!

Lisäsin viisi tosi hyvää videota, jotka opastavat kärkitossujen sovituksessa.

Oletteko te löytäneet jo täydellisen parin itsellenne? ;)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kaikki tyylillään?

Kuva täältä

Melkein viikko sitten torstaina oli toinen tuntini Lauran eli Laura Walker balettikoulun omistajan tunnilla. Sarjat olivat edelleen samat lukuunottamatta uusia sarjoja, jotka opettaja vain "heitti" tunnin lopuksi meille mietittäväksi. Hän huikkasi hurjan nopeaan tahtiin liikket "Sissonne arabesque stretch your knee, sissonne fermee, sissonne fermee without stretching, pirouette and turn around, coupe and sissonne fermee, turn your right and walk" Ja tuo on ainut sarja niistä kolmesta, jonka muistan. Lisäksi oli vielä joku sarja, jossa toisteltiin glissade ja assembe hyppyjä vuorotelle, mutta en oikein tajunnut, milloin jalka sulki eteen ja milloin taakse, kun opettaja sanoi vain liikkeiden nimet ja suunnat näyttämättä niitä itse. Apuaa! Kolmas uusi hyppysarja oli sitten jo ihan liikaa. Siinä oli periaatteessa juttuja, jotka osaan yksitelle, mutta ne yhdistyivät niin ovelassa rytmissä, että en päässyt mukaan ollenkaan. Muistaakseni alkuun tuli kolme changement hyppyä, sitten hyppy, jonka nimeä en muista (jalat kopauttaa  tuplasti yhteen ilmassa, anyone?). Näin siis edessä ja takana. Sen jälkeen tuli ecapee toiseen, stretch, ja sitten echapee takaisin noilla jalkojen kopautuksilla edessä ja takana. Toivottavasti opettaja näyttää tuon sarjan ensi viikolla meille ihan ajan kanssa!

Alkutunnin sarjat menivät paremmin. Kohtasin viimeinkin näiden kahden koulukunnan eroavaisuuksia. Tanssiasento on nimittäin todella erilainen. Niin opettaja kuin minäkin olimme molemmat todella turhautuneita esimerkiksi käsien asennoista. Hän haluaa käden olevan todella edessä ja todella paljon taivutettuna. Lisäksi tanssiasento on todella etukenoon kallistunut. Kun kädet ovat kolmannessa opettaja sanoi minulle, että käteni näyttävät laiskoilta ja siltä kuin joku olisi käynyt lyttäämässä ne. Hän laittoi käteni uuteen asentoon, joka on todella avonainen ja etukenoon suuntautuva (sekin!). Ymmärrän sen, että RAD tunneilla opetellaan heidän koulukuntansa balettia, mutta en minä ihan hetkessä uusia käsien asentoja hoksaa kuitenkaan.. Ihan kuin hän ei olisi ymmärtänyt, että koulukunnilla tosiaankin saattaa olla eroavaisuuksia. Opettaja alkoi olla jo ihan hermoraunion partaalla, esimerksi tankosarjoja tehdessä keskityin jalkatekniikkaan ja en muistanut aina korjata kättäni oikeaan paikkaan. Mutta ehkä se siitä vielä. Minusta ainakin on kiva oppia uusia baletin tyylejä ja tekniikoita!


Tanssiasennon ja käsien paikkojen lisäksi opettaja huomautteli siitä kuinka korkealle jalan saa nostaa. Kun opettaja sanoi 45 -astetta, jalan oli oltava juuri 45:ssä asteessa. Suomessa opettajani sanoo lähinnä, että jalan on oltava vähintään 45 -astetta ja mielummin korkeammalla, jos oikean tekniikan säilyttäen se jalka korkeammalle nousee. Täällä taas koko sarja tehtiin uudestaan minun takiani, että opettaja sai pitää kiinni jalastani, että se ei nousisi korkeammalle :D. Nyt ainakin tiedän tarkalleen, milloin jalka on 45:n asteen korkeudessa! En ilmeisesti tehnyt ronde jambe l'air liikettäkään ihan opettajan mielen mukaisesti, sillä senkin hän korjasi vääntämällä jalkani oikeaan asentoon ainakin kolmeen kertaan.  Mutta muistaakseni oma opettajani onkin sanonut, että Venäläisellä koulukunnalla olisi oma versio siitä. Vai muistanko aivan omiani? Tai sitten mokailin ihan muuten vaan..

Kuva weheartit

Tykkään siitä, miten opettaja jaksaa korjata samoja asioita useita kertoja turhautumatta (ainakaan liikaa.. ;). Hän esimerkiksi korjasi ikuista ongelmaani eli polvien suoristamista kärsivällisesti useita kertoja. Tai kärsivällisesti ainakin siihen asti, kun hän komensi minut lattialle istumaan ja suoristamaan polvet niin suoraksi kuin vain saan. Mutta mahtavaa, että opettaja jaksaa käyttää aikaa myös minun virheideni korjailuun, sillä pelkäsin, että hän ajattelee minun olevan täällä vain väliaikaisesti ja siksi jättävän minut vähemmälle huomiolle. Mutta oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä opettaja tosiaankin huomioi minut tunnilla.

Kävin vaihtamassa pienet Grishkot oikeaan kokoon ja aika löysät ne tuntuvat olevan. Mutta nyt tossujen pituus ainakin on oikea! Ehkä Grishko 2007 koko 6 XX sopisi minulle parhaiten. Tupla X taitaa olla vain olla vähän harvinaisempi koko, että pitäisi saada joku kauppias tilaamaan sen minulle aivan erikseen.

Viime viikon balettitunnit olivat peruttuja. Sama tilanne on myös tämän viikon perjantaina. Missaan siis yhteensä kuusi tuntia, mikä on paljon! Outoa treenata näin vähän viikossa. Oikeastaan tuntuu samalta kuin ei treenaisi ollenkaan.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ei niin onnellinen uusi Grishkojen omistaja

Kävin ensimmäistä kertaa täällä tanssitarvikeliikkeessä, joita koko kaupungissa taitaa olla vain yksi kappale! Tarkoituksena oli siis saada uudet kärkitossut. No.. Sovittaja oli vanhahko hyvin tarmokas nainen, joka alkoi vetelemään eri mallisia ja kokoisia Grishkoja hyllystä. Hän kysyi, minkä merkkiset edelliset tossuni olivat ja kun kerroin merkin olleen Bloch hän vain pudisteli päätään ja pyöritteli silmiään. Sovitus alkoi hyvin hyvin pienikokoisista tossuista. Kokoja oli todella paljon ja siitä kauppias saa olla ylpeä! Sovittaja oli tyytyväinen jo koon viisi kohdalla, mutta minä pystyin hädin tuskin kävelemään, kun tossu oli niin pieni. Viimein myyjä tarjosi minulle viisi puolen. Tossu tunti aika lyhyeltä sekin, mutta kutonen ei myyjä mukaan tullut kysymykseenkään.

Siinä tepastelin ympäriinsä napakoissa viisi puolen tossuissa, jotka kärjillä seisoessa tuntuivat täydellisiltä, mutta normaalisti seisoessa painajaisilta. Olin ottanut myös vanhat tossuni mukaan ja näytin niitä myyjälle ja siitäkös se riemu alkoi! Ensinnäkin tossujen nauhat ja se kuinka ne oli ommeltu oli myyjän mielestä pelkkä vitsi. Kuminauhoja ei tossuissa tarvitse käyttää kuulemma kuin silloin, jos on jaloissa erityisiä ongelmia (?) Ja nauhat on ommeltava hänen mukaansa todella taakse eli lähes siihen kohdalle, jossa kuminauhani tällä hetkellä tossuissani ovat. Voihan olla, että myyjän tyyli on toimiva, mutta uskon, että tossujen nauhoittamiseen on useita hyviä tapoja - ei vain tämä myyjän suosima. Seuraava juttu, johon myyjä tarttui, oli Blochin satiininauhat, joissa on välissä kuminauhaa. Hän kysyi josko olin ommellut kuminauhat niihin itse. Kun kerroin kuminauhojen olevan siinä estämässä nauhoja luisumasta, hän tokaisi, että siksi pitäisikin käyttää nauhoja, jotka eivät alkujaankaan luisi. Siis ei satiininauhoja. Varmasti siinäkin on pointtinsa, mutta minä todella pidän Blochin nauhoistani ja aion käyttää niitä vielä tulevaisuudessakin!

Sitten tultiin mielenkiintoiseen vaiheeseen, kun myyjä halusi minun sovittavan vanhoja tossujani. Hän totesi niiden ensinnäkin olevan aivan vääränlaiset ja siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Myyjä vahvisti kaiken, mitä olen epäillytkin, että tossut ovat liian isot, leveät ja pohja painuu pahemman kerran sivuun kärjellä oltaessa. Käytännössä tuki, jonka tossuista saan, on olematon. Ja siltä se on tuntunutkin. Sovittaja kertoi myös, kuinka olen nämä kolme kuukautta tanssinut varpaat runtattuina kaksinkerroin, kun tossuni ovat niin leveät. Ei ihmekään, kun varpaani ovat taittuneet vaikka mihin suuntaan! En taida siis enää palata käyttämään Blochin tossuja, koska tarpeeksi kapeaa mallia ei siltä merkiltä taida löytyä.

Omien vanhojen tossujen kokeilemisen jälkeen Grishkojen sovitus jatkui ja myyjä oli takuuvarma siitä, että Grishko 2007 XXX kovalla pohjalla olisi täydellinen tossu minulle. Minä taas pohdin sitä, kuinka tossu tuntui edelleen aivan liian lyhyeltä normaalisti seistessä. Kokeilin kutosta ja viisi puolta vuoron perään useita kertoja ja lopuksi päädyin epävarmasti pienempään kokoon, koska myyjä sanoi kutosen olevan aivan yhtä suuri kuin edellinen Blochin tossu. Ja lisäksi myyhä oli asiastaan niin varma, että tuntui hankalalta lähteä kilpailemaan toisten kärkitossujen ostosreissulla kymmenien vuosien kokemuksen omistavan sovittajan kanssa. Kovan pohjan hylkäsin heti, sillä se tuntui vain liian kovalta (toki tossua ei ole vielä muokattu, mutta silti..). Myyjä sanoi, että minulla on korkea voimakas jalkaholvi, mikä yllätti minut täysin! Nimittäin nilkkani ovat heikot sekä omistan ärsyttävämpääkin ärsyttävämmät lättajalat.

Nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä uudet pienet tossut jalassani. Tai ainakin luulen tossujen olevan pienet, sillä ne sattuvat niin paljon. Isovarpaani on vahva ja pisin kaikista varpaista, joten se osuu kärkeen pahemman kerran. Ja se sattuu paljon! Kärjellä seisoessa tossu on taas kuin unelma. Ensimmäisten tossujeni sovittaja sanoi, että kärjelle noustessa täytyisi kantapäähän jäädä vähän tyhjää kangasta ja silloin tossut olisivat sopivat. Näihin tossuihin kangasta jää ihan millin verran ja normaalisti seistessä kangas on pingoittunut ihan tiukaksi kantapäätä vasten - siis todella tiukasti!  Ymmärrän sovittajan pointin siinä, että iso tossu on huono juttu, mutta eivät liian pienetkään tossut kovin hyväksi ole.

Toisaalta myyjä sanoi, että koska olen aloittanut tanssimisen liian isoilla tossuilla, en ymmärrä miten napakat tossujen pitäisi oikeasti olla. Ihan totta varmasit, mutta kyse ei olekaan siinä, että boksi tuntuisi liian napakalta, vaan tossun pituus. Ääh, miksi tämä on aina näin hankalaa! Taidan lähteä Dubliniin tsiikaamaan heidän tossuvalikoimansa jos pääsisin sovittelemaan vaikka Gaynoreita. Jos jotain hyvää tästä tossujen hutiostoksesta täytyy keksiä, niin ainakin sen, että ymmärsin nykyisten tossujeni olevan ihan kamalat ja jopa vaaralliset jalalleni. Ne kun eivät nimittäin tue jalkaa oikeastaan mistään kohtaa.

Sovittajan mukaan olen todella pian takaisin hänen kaupassaan hakemassa Grishkoja kovalla pohjalla, mutta pelkään pahoin, että olen pian oven takana hakemassa Grishkoja, jotka ovat kokoa kuusi - tai sitten minua ei näy hänen kaupassaan enää ollenkaan.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ballet class number 4


Perjantaina oli tavanomainen RAD intermediate tunti, joka sujui jo lähes rutiinilla. Olihan tämä jo kolmas tunti, jossa teimme samoja sarjoja. Kärkitossutkin olivat käytössä jonkin aikaa, mikä oli kiva juttu. Huomasin taas kerran, kuinka nilkkani ovat vieläkin auttamattoman heikot ja niitten vahvistamiseksi pitäisi tehdä paljon työtä. Pikkuisen valitan myös tossuistani sillä, ne eivät taida tukea jalkaani tarpeeksi vaan pohja ns. vääntyy sivuun aika pahasti. Tosi monella täällä näkyy olevan Gaynorit. Olisivatkohan ne nimensä (ja hintansa) veroiset tossut?

Intermediate ja aikuisbalettitunnin välissä oli tunti aikaa ja sain opettajalta luvan jäädä saliin treenailemaan yksikseni. Vetäisin kärkitossut jalkaan ja aloin tekemään pointetreeniä. On muuten ihan erilaista treenailla itsekseen tanssisalissa oikean tangon äärellä kuin esimerkiksi kotona ahtaassa olkkarissa. En harmi kyllä ehtinyt kovin kauaa treenaamaan, kun uusi opettajani Chee saapui paikalle. Olin muuten ensimmäistä kertaa miesopettajan balettitunnilla. Hän(kin) oli erittäin kiinnostunut kuulemaan meidän balettiopetuksestamme Suomessa ja kyseli tarkkoja sekä vaikeita kysymyksiä koskien tekniikkaa ja kaikkea muutakin balettiin liittyvää. Vastailin kysymyksiin parhaani mukaan sen minkä osasin.

Opettaja on tiukka, mutta erittäin mukava. Tunnilla oli kaiken ikäisiä naisia ja opettaja kyllä otti paikkansa luokassa. Ihailin hänen opetustaitojaan, sillä hän onnistui luomaan luokkaan erittäin motivoituneen, mutta samaan aikaan rennon ilmapiirin. Hänellä oli kaksi erityisen hauskaa tapaa ja toinen niistä oli kynällä polveen napauttaminen, jos ne eivät olleet täydellisen suorassa. Toinen tapa oli se, että hän nauroi hyväntahtoisesti aina, jos oppilas mokasi jonkun sarjan. Huh, mikä opettaja! Nautin valehtelematta ihan jokaisesta hetkestä tunnilla ja aivan varmasti kaikki muutkin siellä olevat tekivät samoin.

Ensimmäisen tunnin jälkeen opettaja pyysi minut jäämään vielä toiselle tunnille, joka oli tarkoitettu jatkotason tanssijoille. Epäroin hieman riittäisivätkö taitoni ja opettaja lupasi tarjota tunnin minulle, jos jäisin sille. En tietenkään voinut vastustaa ilmaista balettituntia ja onneksi jäin, sillä tunti oli aivan ihana! Todella tiukkaa työskentelyä vaativa ja tekniikkaa painottava tunti, jossa todellakin tuli hiki. Olen onnellinen, sillä aivan yllättäen minulla onkin jo balettitunti numero neljä tiedossa. Perfect! Jatkotason tunnilla oli muuten aivan ihana mummo, joka kertoi olevansa entinen tanssija. Hän teki kanssamme tankosarjat, mutta istuskeli lopputunnin balettitossut jalassa iloisen näköisenä katsellen (ja komentaen!) meitä muita. Hän kuulemma nauttii siitä treenaamisen ilmapiiristä, vaikka ei itse sitä jaksakaan enää tehdä kovin paljoa. On aika hauskaa, että hän maksaa balettitossut jalassa istumisesta, mutta toisaalta ymmärrän häntä todella hyvin!

Ja kiitos paljon kaikille, jotka kannustitte RAD -kokeiden tekemisessä! Teidän kannustuksesta rohkaistuneena aion nyt ottaa asian puheeksi opettajan kanssa ja kysyä, mitä hän asiasta oikein ajattelee. Olisihan se ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus päästä kokeen/kokeet tekemään.

Kuva weheartit

perjantai 10. helmikuuta 2012

Rule number 1: Put your pointe shoes to the plastic bag



Eilinen balettitunti alkoi kello 5.30 pm, mutta minä seisoskelin odottamassa bussia reippaana jo 3.30pm. Ja jos ihmettelette miksi noin aikaisin, niin ihan vain siksi, että minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, minne mennä! Yritin tehdä taustatutkimusta parhaista kulkuneuvoista ja tein mielestäni jo aika vedenpitävän juna-bussi -suunnitelman, mutta hylkäsin sen viimehetkellä ja päätinkin käyttää vain busseja. Menomatka Belfastiin meni hyvin lukuunottamatta sitä, että seisoin väärällä puolella katua odottamassa bussia, sillä täällähän tosiaan onkin vastakkainen liikennejärjestelmä kuin tutussa Suomessa.

No, Belfastiin kuitenkin pääsin, mutta minulla ei ollut mitään tajua, missä minun pitäisi jäädä pois kyydistä. Olin ajatellut, että City Hall olisi sellainen kiva maamerkki, jossa osaisin hypätä pois bussista, mutta jotenkin vain ohitin sen. Jäin sitten jossakin sivukujalla pois ja lähdin ihan pelkällä arvauksella kävelemään johonkin suuntaan. City Hall onneksi löytyi uudelleen, mutta sitten pitikin löytää toinen bussi, jolla pääsisin balettikoululle. Olin huojentunut kuitenkin siitä, että olin varannut aikaa matkaan näin runsaasti. Ja loppujen lopuksi sitä ei ollut yhtään liikaa!

Ehkä viidentoista minuutin harhailun jälkeen löysin (sattumalla tietenkin) oikean bussipysäkin ja varmastin vielä kuskilta pääsenkö kyseisellä bussilla varmasti oikeaan paikkaan. Bussissa olin hiukkasen hermostunut, kun minulla ei ollut mitään tietoa, missä minun olisi pitänyt jäädä pois kyydistä. Jossain vaiheessa rohkaisin itseni ja kysäisin vieressä istuvalta mummolta, mikähän pysäkki voisi olla hyvä. Hän neuvoi jäämään pois seuraavalla ja tein työtä käskettyä. Hyppäsin bussista pois ja minulla ei ollut hajuakaan missä mahdollisesti olin. Vetaisin kartan laukustani ja aloin etsiä maamerkkejä ympäriltäni. Lopulta paikansin itseni kartalta ja lähdin kävelemään oikeaan suuntaan. Kävelymatkaa oli jonkun verran ja perille päästyäni ärsytti, kun huomasin, että aivan kirkon vieressä olisi ollut bussipysäkki. Ääh! No nyt ainakin tiedän sen.

Siis koko matkan satoi, satoi, satoi ja satoi sekä oli todella pimeää. Vannoin jo mielessäni, että tänne tunnille en enää ikinä lähde uudestaan. Jossain tuon matkustusrytäkän keskellä ehdin heittää säälivän ajatuksen (itseni lisäksi) myös kärkitossujen puoleen. Mutta eipä siinä auttanut kuin toivoa, että ne selviäisivät. Kun pääsin perille paikkaan, jossa tunnit pidettiin, paikalliset tytöt heittivät iloisella irkkuaksentilla, että " put your pointe shoes to plastic bag!". Ihan viisasta. Tunsin tunnilta kaksi muuta tyyppiä viime perjantain tunnilta. Muita en tuntenut, mutta he olivat todella mukavia.

Tunnit tosiaan pidettiin katolisen kirkon tiloissa, mikä hämmystitti minua suuresti. Täällä se on kuulemma enemmän kuin yleistä. Siis kaikki harrastustoiminta tapahtuu kirkkojen tiloissa. Käytettävissä oli siis kaksi salia, joista toinen oli aivan tavallinen jumppasali ja toinen luokkahuone. Vaatteet vain vaihdettiin jossakin huoneessa, joka oli jäätävän kylmä! Yhtä jäätävän kylmä oli tanssisalimme (jos sitä siksi voi kutsua..). Raahasimme tunnin aluksi tangot salin keskelle ja aloimme tanssia.

Meitä oli tunnilla ehkä seitsemän tyttöä. Ja vielä kaksi poikaakin! Tunnilla tehtiin samoja sarjoja kuin viime perjantain tunnilla. Opettaja oli paljon asiantuntevampi kuin perjantaina opettava Anita. Korjauksia tuli aika paljon ja minulle erityisesti käsien asennoista. Hän halusi käsien olevan paljon enemmän edessä ja muutenkin avonaisemmat, mihin olen tottunut. Lisäksi hän halusi, että tangolla oleva käsi olisi todella kaukana edessä. Se tuntui aika hankalalta. Hauskaa oli myös opettajan tapa vain tokaista, mikä sarja seuraavaksi tehdään, ilman näyttämättä sitä. Kaikki kyllä osasivat sarjat todella hyvin. Minulle jotkut sarjat olivat uusia ja en tiennyt olisiko minun pitänyt vain katsoa, kun muut tekevät vai yrittää tehdä muitten mukana. Valitsin jälkimmäisen, sillä muuten olisin jäätynyt saliin. Ja sitten sarjojen laskut.. Tutun kasin sijaan opettaja laski jokaiselle laskulle oman numeron. Siis jossain sarjassa mentiin jo pitkästi yli kuudessatoista. Mielenkiintoista.

Takaisin tullessa mokailin bussien vaihdossa vielä pahemmin ja olin takaisin kotona vasta kahdeksalta. Olin ollut reissussa siis yhteensä neljä tuntia yhden tunnin mittaisen balettitunnin takia. Järkeä tai ei, mutta olen menossa ensi viikolla taas uudestaan. Luulisi homman olevan nyt helpompaa, kun on edes pientä hajua siitä, mihin pitäisi oikein mennä. Kysyin opettajalta josko tanssikoululla olisi tarjolla jotakin muuta tuntia, jossa pääsisin preppaamaan tekniikkaani kunnolla. Hän sanoi, että tämä intermediate tunti, jolla juuri tällä hetkellä käyn, on juuri sitä varten. Hän hetken mietti laittaisiko minut myös grade 7:n tunnille, mutta sanoi, että jos keskityn näihin kahteen tuntiin nyt täysillä, pitäisi sen olla hyvä. Toisaalta tunnit ovat aika hintavia, joten budjetinkin kannalta voi olla parempi näin. Ja onhan minulla tosiaan myös kolmas tunti eli tämä aikasemmin mainitsemani aikuisbalettitunti.

Rekisteröidyin viimeinkin koulun viralliseksi oppilaaksi ja jälkeen päin aloin miettimään oletetaanko minunkin suorittavan RAD -kokeita tänä keväänä. En oikein tiedä, haluaisinko niitä tehdä. Toisaalta se olisi varmasti mahtava kokemus kokeilla tehdä kokeita, jos opettaja ajattelee minun läpäisevän ne. Mitäs te ajattelette? Tekisittekö kokeet, jos saisitte siihen mahdollisuuden?

Pahoittelen ylipitkiä postauksia.. Onnittelut, jos joku jaksoi lukaista loppuun asti :).

Kuvat weheartit

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kolmas balettitunti tiedossa

Kuva täältä

Crescent Art Centerillä pidetään erilaisia tanssikursseja ja bongasin joukosta kaksi aika edullista aikuisbalettituntia. Toinen olisi tiistaina lounasaikaan, mutta minulla on luonnollisesti koulua silloin, joten sitä tuntia en voinut edes harkita. Perjantaina on toinen kymmenen viikon kurssi, joka on alkanut jo kaksi viikkoa sitten. Lähetin opettajalle sähköpostia ja kysäisin josko vielä mahtuisi mukaan. Opettaja vastasi lähes heti ja kertoi, että pari henkilöä oli jättänyt tulematta kurssille, joten tilaa olisi vielä. Niinpä menen ensi perjantaina kuudelta Chee Shong Soon tunnille. Tämä on muuten todella noloa, mutta en tunnista nimestä, onko hän nainen vai mies..

Tunti taitaa olla ihan alkeita eli siis liian helppo, mutta haluan silti päästä tekemään enemmän edes jotain balettiin liittyvää. Ehkä voisin tehdä tunnit jopa kärkitossuilla. Oma RAD -tuntini loppuu viideltä perjantaina, joten aion kysyä saanko jäädä treenaamaan tunniksi tyhjään saliin, kun tämä aikuisbaletti alkaa samassa salissa kuudelta. Olisi ihanaa treenata kärkijuttuja oikeassa salissa, jossa on tanssimattokin. Täällä omassa huoneessani en pysty kärkitossuilla treenata ollenkaan kokolattiamaton takia.

On muuten ihan kiva juttu, että tuo kurssi kestää vain kymmenen viikkoa, sillä jos perjantain iltatunnit alkavat tympiä, en ole niihin sidottuna koko kevättä. Tällä hetkellä olen kuitenkin innoissani.

Nyt joudun lähteä tunnille. En muuten millään meinaa tottua siihen, että koulupäivä saattaa alkaa vasta yhdeltä iltapäivällä ja loppua seitsemältä illalla!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kansallisbaletti 90v.

Kuva täältä

Minulta pääsi aikamoinen riemunkiljahdus, kun kuulin, että Kansallisbaletin 90-vuotis juhlista näkyvä kooste on katsottavissa Yle Areenasta myös ulkomailla. Kiitos tästä kuuluu tanssibloggari Anniinalle, jonka kommenttiboksista tämän tiedon bongasin:). Olin nimittäin ehtinyt skeptisesti ajattelemaan, että en tule näkemään mitään koko juhlasta, koska aiemmin yritin katsoa Areenasta ohjelmia, jotka eivät ulkomailla näkyneet. Mutta juhlakoostepa näkyy kuin näkyykin ja pääsin myös ihailemaan juhlagaalan mahtavaa ohjelmistoa.

Aivan huikeita esityksiä! Taidan katsoa koosteen vielä pari kertaa uudestaankin. Jokainen esitys oli aivan upea, mutta eniten mieleen painuivat Minna Tervamäen upea ilmaisu ja ilmeekkyys, tanssi teoksesta Seitsemän veljestä sekä Don Quiote. Joutsenlammen tanssit olivat tietysti huikeita ja erityisesti pienten joutsenten tanssi on aina yhtä viehättävä. Ääh, voisin jatkaa listaa loputtomiin! Oikeastaan voisin vain todeta, että kaikki esitykset olivat huikeita, mutta eniten mieleen kuitenkin jäivät baletit. Lopussa esiintyvät pienet balettioppilaitoksen oppilaat olivat myös super suloisia!

Eli jos joku teistä ei vielä mahdollisesti ole kyseistä koostetta katsonut, niin todellakin suosittelen sen katsastamaan. Ja vielä lisähuomatuksena kaikille ulkomailla oleskeleville, että tämän ohjelman siis  pystyy katsomaan myös Suomen ulkopuolella! ;)

Mitäs te piditte juhlagaalasta? Mitkä esitykset jäivät erityisesti mieleen?

lauantai 4. helmikuuta 2012

Taas mukana kuviossa!

Kuva täältä
Kuva täältä
RAD intermediate, check! Ensinnäkin matkustin tunnille junalla. Matkalla oli pari junan vaihtoa, mutta sattuman kaupalla pääsin aina oikeaan junaan. Perillä lähdin vain kirjaimellisesti harhailemaan johonkin suuntaan ja löysin paikan lähes heti. Tunnit pidettiin Crescent Art Centerillä. Siis paikassa, jossa järjestetään erilaisia taidekursseja tanssista näyttelemiseen. Löysin salin, mutta en pukuhuonetta. Onneksi eräs samalle tunnille tuleva tyttö vei minut oikeaan paikkaan. Hän kyseli innoissaan meidän baletin opetuksesta ja muutenkin Suomesta. Sain siis jo ensimmäisen tanssikaverin ja olen innoissani!

Pukukoodina perjantain tunnilla on tummansininen tai musta balettipuku ja vaalenpunaiset trikoot. Hametta saa ilmeisesti käyttää. Minun lisäkseni kukaan muu ei kyllä harjoitushametta käyttänyt, mutta ei opettaja käskenyt sitä ottaa poiskaan. Tuntuu nimittäin niin paljaalta käyttää vain sukkiksia ja balettipukua. Toisaalta, kun kaikki muutkin noudattivat pukukoodia, niin ehkä minäkin opin siihen! Hauskana ilmiönä huomasin, että usealla tytöllä oli suomalaisittain vähän vieraammat demipointe tossut. Siis kärkitossujen näköiset pehmeät harjoitustossut. En oikein ymmärrä, mikä tarkoitus niillä on. Näyttää nätiltä? Vahvistaa nilkkoja?

Opettaja oli aika nuori ja rento. Tunnilla olevat tytöt tekivät hommia sadalla prosentilla ja olivat todella innostuneita baletista. Keski-ikä ryhmässä oli ehkä noin 17 -vuotta eli sulauduin hyvin joukkoon. Tunti koostui ihan perus jutuista kuten alun tankosarjoista, jotka olivat ihmeellisen helpot ja aika nopeasti ohi. Lisäksi opettaja ei teettänyt kaikkia sarjoja kummallekin puolelle, mikä oli mielestäni vähän outoa. Korjauksia tuli jonkin verran, mutta paljon vähemmän kuin mihin olen tottunut. Keskilattiasarjat olivat todella todella liikkuvia, tanssillisia ja paljon eri osia sisältäviä. Ja tuolla paljolla tarkoitan oikeasti paljoa. Sarjoissa oli siis A, B, C ja joskus jopa D osa, joita toisteltiin aivan ihme logiikkaa noudattaen kummallekin puolella. Minä olin aika hukassa.

Jäin vähän kaipaamaan sellaisia jämäkkää tekniikkatreeniä, jossa saa koetella omia äärirajojaan. En tiedä johtuiko se sitten tyttöjen tulevasta tasokokeesta, mutta tunti oli enemmänkin tanssillisten sarjojen läpimenemistä kuin tekniikkatreeniä. Jossain välissä tuntia minulle tuli jopa kylmä ja sitä ei koskaan tapahtuisi oman opettajani tunneilla. Toisaalta en pystynyt tekemään sarjoja aivan täysillä, kun ne olivat vieraita.

Ja sitten juttu, joka yllätti tosissaan. Minun aukikiertoni oli ehkä reilun 10 - 20 -astetta parempi kuin muilla, mun jalka lensi grand jetessä korkeimmalle ja olin myös kaikista venyvin. Ja Suomessa omilla tunneillani en tosiankaan ole se, joka noilla asioilla voisi loistaa! Ihmettelen vain, miten nämä vähintään kymmenen vuotta treenanneet ja kuudetta tasoa suorittavat tytöt ovat "huonompia" noissa asioissa kuin Suomen 12 -vuotiaat ehkä nelostasolla opiskelevat balettitytöt? Mun oma opettaja kertoi ennen lähtöäni, että taso täällä voisi olla vähän heikompi. Tai sitten täällä vain yksinkertaisesti arvostetaan erilaisia asioita. Nämä tytöt osaavat nimittäin tanssia ja ilmaista itseään todella upeasti, vaikka jalka ei sinne korvaan asti lennäkään. Toisaalta olen hieman hämmentynyt, kun nämä 17-vuotiaat haaveilevat täällä ammattilaisen urasta, vaikka ovat suunnilleen samalla tasolla kuin minä vuoden balettitreenin jälkeen?!

Mutta tunnista jäi todella hyvä maku! Käyn nyt ainakin kahdella tunnilla viikossa eli torstaisin kuutostasolla ja perjantaisin intermediate tunneilla. Jos haluatte tsekata koulun, on se siis Laura Walkerin RAD balettikoulu.