maanantai 31. lokakuuta 2011

"Oma maksimi ja vähän sen yli"



Luultavasti lähes kaikki tanssioppilaat tietävät, mitä tarkoittaa, kun opettaja pyytää tekemään liikkeestä aina oman maksimin. Siis liike tulisi suorittaa niin maksimaalisesti kuin kykenee. Omaa maksimia vaaditaan kaikessa, niin aukikierrossa, taivutuksissa kuin jalanheitoissakin. Luulisi jutun hoituvan sillä, että tekee aina vain parhaansa. Mutta ei..

Vasta tänään ymmärsin syvällisemmin, mitä opettajani tarkoittaa sanonnalla "Oma maksimi ja vähän sen yli". Aiemmin ihmettelin, miten ihmeessä voi ylittää oman maksiminsa. Tänään juttu konkretisoitui tunnilla hienosti, kun teimme developeita. Nostin jalan tuttuun ja turvalliseen reiluun yhdeksäänkymmeneen asteeseen. Opettaja tuli viereen ja pyysi tekemään kunnolla oman maksimin. Hämmennyin, sillä siinähän jalkani oli, enkä kokenut saavani sitä yhtään korkeammalle. Ope pyysi tekemään uudelleen ja otti jalastani kiinni ja nosti sen melkein puolet korkeammalle kuin se aikaisemmin oli ollut. Koin kunnon ahaa -elämyksen sillä viimeinkin ymmärsin, mitä opettaja tarkoitti hokemallaan. Sanonnallaan opettaja haluaa siis kannustaa meitä tekemään rohkeasti enemmän kuin kuvittelemme, että kykenemme tehdä. Sama juttu oli nilkanojennuksissa. Kun alkutunnista venyttelimme nillkoja, ope tuli ja venytti kaikkien nilkat niin, että varpaat osuivat lähes lattiaan. Monetkaan meistä eivät tienneet, että nilkkamme taipuvat niin paljon!

Sanonnan vähemmän syvällisempi merkitys on tietenkin se, että opettaja haluaa meidän kehittävän taitojamme. Siis saamaan esimerkiksi yhä paremman aukikierron (tai no, tämä pätee vain minun kohdallani, sillä jokaisella muulla ryhmäläisellä on jo 180 asteen aukikierto..) ja heittämään jalan vieläkin korkeammalle. Ainakaan omalla kohdallani ei kehitystä kuitenkaan tapahdu, jos ei omaa maksimiaan yritä ylittää aktiivisesti ja suorastaan hampaat irveessä. Esimerkiksi vaikka spagaatiin venyminen ei tapahdu aivan itsestään tuosta vain tai developeen saaminen korkeammaksi kuin reilun yhdeksänkymmenen asteen ei ainakaan minulle ole ihan pikku juttu. Joskus tunnilla opettaja saattaa painaa selkäni aivan uskomattomaan venytykseen, eikä se tosiaankaan tunnu kivalta! Mutta eipä sen oman maksimin yli pääse koskaan, jos juttua ei työstä millään tavalla. Eli hikeä ja verta vain peliin ja omaa maksimia ja sen ylitystä vain tavoittelemaan sitten! ;)

Lisähuomiona aiheeseen liittyen vielä se, että olen pohtinut, mikä omassa tanssikoulussani on erona klassisen ja aikuisbaletin välillä. Vaikka tuntien sisällöt ja opiskeltavat materiaalit ovat lähes täysin samat, tunnit eroavat aika paljonkin toisistaan. Tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärsin, että juuri tämä maksimiseikka on se erottava tekijä. Nuorempien tunnilla opettaja vaatii oppilailtaan jatkuvasti täydellistä viidettä asentoa ja jalanheittojen pitäisi lentää korvaan asti. Aikuisbaletissa jokaisen viides asento on sellainen kuin se sattuu olemaan ja jalanheitot tehdään tietenkin aina tosissaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä nouseeko jalka 30 astetta vai heilahtaako se kinttu sitten sinne korvan tuntumaan.

Teettekö tunnilla aina oman maksiminne? Entä pyrittekö tekemään töitä sen eteen, että ylittäisitte oman maksiminne?

Kuva weheartit

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Treenieväitä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Jos treenipäivät venyy pitkiksi, niin hyvät treenieväät ovat ihan pakolliset! Yllä olevat jutut olen itse kokenut parhaimmiksi ja helpoimmiksi mukaan otettaviksi eväiksi. Todella hedelmäpainotteista näyttää olevan. Erityisesti tuosta Nestlen smoothiesta (ensimmäinen kuva), olen tykännyt todella paljon. Jos et aiemmin kyseisiin tuotteeseen ole törmännyt, niin se saattaa johtua siitä, että sitä löytää vain vauvanruokahyllyltä. Kyseinen smoothie on nimittäin tarkoitettu pienille lapsille. Hyvin on ajanut asiansa myös treenieväänä ;).

Mitä sinä tykkäät ottaa evääksi treeneihin?

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lattiatanko



Onkos lattiatanko (floor barre) teille tuttu juttu? Lattiatangolla tarkoitetaan siis lattiatasossa tehtäviä baletinomaisia harjoituksia ja sen tarkoituksena on esimerkiksi vahvistaa, venyttää ja lisätä nivelten liikkuvuutta. Liikkeet tulevat sulavimmiksi ja metodin avulla saa hiottua erityisesti jalkatekniikkaa. Lattiatankoa on kehuttu myös hyväksi avuksi kuntoutukseen loukkaantumisen jälkeen. Olettekos koskaan kokeilleet? Olen ymmärtänyt, että jotkut tanssikoulut tarjoavat ihan erikseen omia lattiatankotunteja. 
    Meidän tanssikoulussamme kyseisiä tunteja ei ole tarjolla, mutta yksi baletinopettajistani on todella innostunut aiheesta ja onkin käynyt erilaisia kursseja siihen liittyen. Hän teettää meille ajoittain erilaisia lattiatankoharjoituksia ihan perustunnin aikana. Saatamme tehdä esimerkiksi grand batmanit ja developet lattiatasossa. En tiedä miksi, mutta alussa vihasin lattiatankoa yli kaiken. Oli jotenkin ärsyttävää heitellä jalkaa kattoa kohti selällä maaten. Sitten hiljalleen aloin ymmärtämään, kuinka hyödyllinen metodi oikeasti on. Esimerkiksi developen liikeradat oppii todella selvästi, kun niitä tehdään lattiatasolla. Eikä nivelten vahvistuminen, venyminen sekä liikkuvuuden lisääntyminen ole ihan pahoja juttuja nekään ;). En vieläkään erityisesti pidä lattiatangosta, mutta nyt kun olen ymmärtänyt sen hyödyllisyyden, osaan suhtautua siihen paremmin.

Alussa on pari videota aiheesta, joista ensimmäisessä selitetään todella hyvin, mistä lattiatangossa on kyse. Toinen video on käytännönläheisempi ja kuvattu tunnilta, jossa metodi on käytössä.

Olettekos te kokeilleet/olleet lattiatankotunneilla? Mitäs pidätte? 

tiistai 25. lokakuuta 2011

Varpailla maailmalle

Kuva täältä

Pidän kovasti lukemisesta ja lueskelenkin sen verran, minkä koulutöiltäni ehdin. Käväisin kirjastossa lauantaina ja kunnon balettifriikkinä etsin tietenkin jotain lukemista aiheeseen liittyen. Ihmeen monta kirjaa hakusanalla löytyikin, mutta harva niistä oli paikalla. Ihmeen houkuttelevilta vaikuttivat myös lasten balettikirjat (esim. Anne -sarja, jota pienenä tuli lueskeltua enemmänkin). Harmittelimme myös siskoni kanssa, kun Barbie pähkinänsärkijä -elokuva oli lainassa ;). Löysin kuitenkin Taina Elgin muistelmat "Varpailla maailmalle". Kirja kertoo siis suomalaisballeriinan tiestä kansainväliselle uralle. Alkuosaa olen ehtinyt lukemaan ja se on ihan leppoista lueskeltavaa. Olen ehtinyt jo kohtaan, jossa Taina Elg aloittaa balettiopintonsa. Enempää en paljastakaan :). Varmasti on lukemisen arvoinen kirja! Olettekos te lukeneet tai kuulleet juttuja tästä kirjasta?

Kirjoittelen tähän vielä vähän tanssikuulumisia. Viime viikolla oli tosiaan syysloma ja tanssitunteja ei ollut. En tiedä miksi, mutta minulle loma koulusta tuntuu tarkoittavan lomaa myös venyttelystä. Näin kävi kesälomallakin. Ehkä se johtuu arkirutiinin katoamisesta tai sitten jostain ihan muusta. En tiedä! Tanssiviikkoni ei pääse alkamaan vielä tänään, koska joudun jäämään pois kahdelta balettitunnilta, jotka molemmat ovat kärkitossutuntejani. Väliin jää myös nykäri. Ajattelin kuitenkin pakata nykärikamat laukkuun ja jos millään vain ehdin, niin juoksen tunnille vaikka olisinkin myöhässä. En nimittäin ole käynyt nykärissä kahteen kertaan ja lomaviikkokin on ollut vielä välissä. Toivottavasti tänään siis ehtisin sinne. No, mutta jos tänään en tanssimaan pääse, niin onneksi huomenna on balettitunti myös. Sitä en aio jättää väliin, vaikka mikä olisi!

Kuinkas teillä käy lomilla venyttelyn ja muun treenauksen suhteen? Innostutteko treenaaman entistä enemmän vai unohtuuko se taka-alalle?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Terveisiä Latviasta!

Riian baletin Joutsenlampi. Kuva täältä

Tuli tehtyä pieni syksyretki Latviaan. En ollut kyseisessä maassa aiemmin käynyt, joten oli ihan kiinnostavaa lähteä matkaan. En ehtinyt oikein perehtymään maahaan tai kaupunkiin sen enempää, vaan ajattelin lähinnä, että tutkisin turistioppaita sitten paikan päällä. Kun viimein saavuimme perille, oli erittäin positiivinen yllätys nähdä hotellin ikkunasta kansallisooppera! Kipaisin täpinässä lippumyymälään, joka sijaitsi oopperan yhteydessä. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä juuri niinä päivinä joina Riikassa viivyin, ei ollut tarjolla muuta kuin oopperoita. Edellisenä iltana olisi ollut Joutsenlampi ja lähtöpäiväni taas Giselle. Kumpaakaan en siis ehtinyt näkemään. Kävimme lopulta katsomassa Sevillan parturin. Ihan hieno kokemus sekin oli, vaikka vähän harmittikin edelleen se, että balettiin en päässyt. Liputkin olivat niin halvat!
  Muuta balettin liittyvää matkalla oli yksi tanssikauppa, jossa käväisin. Hintataso oli noin puolet halvempi kuin Suomessa. Ostin yhdet mustat säärystimet sekä Grishkon pehmeät tossu (jotka harmillisesti osoittautuivatkin liian pieniksi!). Tossut maksoivat muistaakseni seitsemän latia eli noin reilun yhdeksän euroa. Pääsin myös kokeilemaan Grishkojen lisäksi muitakin Venäjällä tehtyjä kärkitossuja. En muista enää merkkien nimiä, sillä ne olivat aivan vieraita. Harmillista, että en löytänyt jalalleni sopivia malleja kärkkäreistä, sillä ne olisivat maksaneet vain noin 20e. Nuo Grishkot tuntuivat muuten paljon paremmilta jalassa kuin omat Blochin tossuni. Pääsin niillä heti paljon paremmin kärjen päälle. Mistähän se johtuu? Pitäisi Suomessakin käydä, jossain liikkeessä, jossa olisi mahdollisuus sovitella Grishkoja. Harmi vain, että ne ovat täällä yli puolet kalliimpia kuin esimerkiksi Latviassa. Te, jotka kyseistä tossumerkkiä käytätte, mitäs olette siitä pitäneet?

Toinenkin tanssikauppa olisi kävelymatkan päästä hotelliltame löytynyt, mutta siellä en ehtinyt kuitenkaan käymään. Laitan tähän molempien kauppojen nimet osoitteet siltä varalta, että joskus siellä päin maailmaa liikutte ja haluatte mennä käväisemään.

Jiss Baletam
Stabu 31

Aplis
Eksporta 6

Tässä vielä linkki Hesarin artikkeliin, jossa ylistetään Latvian balettia sekä erityisesti loistatason Joutsenlampea. Harmi, että jäi näkemättä!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Se tunne, kun...


Tänään balettitunnilla tavoitin pitkästä aikaa sen tunteen, jonka saavuttaa vain ja ainoastaan tanssimalla. En millään osaa kuvailla sitä, mutta siinä jollain tapaa yhdistyy musiikki, liike ja ilmaisu. Tulee ihan kylmiäväreitä, kun saa antaa itsestään aivan kaiken. Liike vain jollain tapaa pulppuaa sisältä ja alkaa viedä mukanaan. Silloin unohtaa kontrollin sekä askelten ja tahtien laskemisen. Antautuu vain ihan kokonaan tanssille. Koko matkan tunnilta kotiin hymyilin suupielet korvissa ja vieläkin hymyilyttää sisäisesti. Te, jotka tanssitte, tunnistitte varmasti tunteen, jota yritin kuvailla. Osaisitteko kuvata sen paremmin sanoiksi?

Balettitunti meni muutenkin hyvin ja opettaja kertoi minulle kivan uutisen. Pääsen nimittäin pois lauantaina käymälläni alemman tason "tekniikan-varmistustelu -tunnilta" ja sain luvan siirtyä oman tasoni tunnille. Aivan mahtavaa! Tänään sanoin myös hyvästit tangolle kärkitreeneissä ja pärjäsin keskilattialla ihmeen hyvin. Teimme jopa pique piruetteja kärjillä. En olisi ikinä uskonut pystyväni siihen, mutta siitäkin selvittiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kuva weheartit

perjantai 7. lokakuuta 2011

Pointepointe!


Ajattelin vähän kirjoitella kolmisen viikkoa sitten aloittamasta kärkitreenistä. Olen viimeinkin saanut tossut ajettua suurin piirtein sisään. Pohjat ovat pehmenneet ihan kivasti ja tossut tuntuvat ihan hyviltä. Tai en ainakaan paremmasta tiedä, kun nämä ovat ensimmäiseni. Rakkoja ei ole tullut ollenkaan ja vaikka harjoittelimme aika kauan sarjaa keskilattialla, ei varpaissa tuntunut yhtään pahalta. Tossut ovat ehkä aivan pikkuisen liian leveät, mutta olen tukkinut lampaanvillaa tossut täyteen ja se tuntuukin auttavan ihan hyvin. Vasemman tossun pohja taipuu hieman sivuun edelleen, mutta senkin kanssa olen pärjännyt. Polvien suoristamista ihan suoriksi treenaan yhä, mutta parempaan suuntaan olen koko ajan menossa. Boksin yli pääseminen tuntuu vieläkin aika haasteelliselta. Miksi kärjillä treenaamisen pitää olla niin vaikeaa?

Tällä hetkellä harjoittelen tiistain molemmilla tunneille kärjillä eli perus5- tunnilla noin 20-30min sekä perus3 -tunnilla noin 15 minuuttia. Perus kolmosen treenaus on ihan alkeista lähtevää. Siis noustaan releveehen plien kanssa ja ilman. Ja lähinnä se on sellaista tossujen pehmittelyä. Perus vitosella treeni onkin jo vähän kovempaa ja teenkin suurimman osan jutuista vielä tangolla. Adagion teimme myös kärkitossuilla ja se oli aivan ihana! Ope oli valinnut todella kauniin musiikin ja kaiken lisäksi sarjassa oli vapaat laskut.

 Noiden tiistain tuntien lisäksi harjoittelen keskiviikkoisin kärkitossuilla joka toinen viikko 30 minuuttia. Muut ovat harjoitelleet kärjillä noin vuoden, joten tälläkin tunnilla harjoitellaan jo vähän vauhdikkaammin. Ihmeen hyvin olen pysynyt perässä, vaikka tunnin jälkeen nilkat ovatkin todella väsyneet.

Kärkitossuilla harjoitteleminen on ehtinyt muuttunua jo aika arkipäiväiseksi asiaksi. Pointetunnit eivät olekaan enää ihan NIIN ihmeellisiä kuin alussa ne olivat;). Olisi mukavaa päästä harjoittelemaan kärjillä enemmänkin ja itse asiassa minulla olisikin tähän tilaisuus periaatteessa tarjolla.

Tänään olisi jazz- ja balettitunti tiedossa. Jazzissa teemme aivan ihanaa lyyristä sarjaa Evanescencen lauluun My immortal. Sarjassa ihaninta on se, että liikkeet ovat todella hitaita ja niissä korostuu erityisesti liikkeen venyvuus, kasvattiminen sekä jatkuvuus. Balettitunnista sanon vain sen verran, että toivottavasti grand jeteni sujuvat edes hiukan paremmin kuin viime viikolla..

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

lauantai 1. lokakuuta 2011

"Älä ajattele, vaan tanssi!"


Koko viikon tanssitunnit ovat tuntuneet vähän nihkeiltä ja sarjat menneet joko todella huonosti tai vähän sinne päin. En tiedä, mistä tämä johtuu. Yleensä nimittäin unohdan kaiken muun tanssiessani ja pystyn keskittymään sarjoihin todella tehokkaasti, vaikka stressiä olisikin paljon. Tällä viikolla keskittyminen on ollut lähes mahdotonta. Keskiviikon tunnilla teki mieli heittää pyyhe (tai oikeastaan tossut) kehään ja lähteä ovet paukkuen kesken tunnin pois. Mikään ei vain onnistunut! Sain baletissa itseni kiinni myös siitä, että en ollut kuunnellut ainuttakaan sanaa silloin, kun opettaja oli selittänyt seuraavan sarjan. Olin vain ajatellut ihan kaikkea muuta ja pohtinut esimerkiksi sitä, miten mokasin edellisen sarjan totaalisesti ja kuinka seuraava sarja olisi vieläkin vaikeampi. Kun musiikki sitten alkoi soimaan havahduin mietteistäni, eikä minulla ollut pienintäkään havaintoa siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Yritin sitten kehnolla menestyksellä luntata muilta ja sainkin moitteita huolimattomuudesta.
  Opettaja taisi muutenkin huomata, että keskittymiskykyni oli täysin minimaalista ja hän kommentoi (tapansa mukaan) lähes jokaista asiaa, mitä tunnilla tein. Tähän asti olen kokenut opettajan kommentit aina pelkästään rakentavaksi kritiikiksi ja sitä se oli tänäänkin, mutta en vain osannut ottaa sitä millään vastaan. Välillä pidättelin melkein itkua, kun opettaja neljättä kertaa kommentoi samasta asiasta (en saanut selkääni pysymään oikeassa asennossa, kun oli tarkoitus tehdä grand jete). En onnistunut millään, vaikka kuinka yritin ja olin todella turhautunut!
  Tällä viikolla, kun muutenkin on  mennyt vähän heikomin, nousi pintaan myös jo pitemmän aikaa vaivannut "ongelma". Minä nimittäin ajattelen aivan liikaa. Nykäriopettaja sanoikin kerran minulle, että: "Älä ajattele, vaan tanssi!". Helpommin sanottu kuin tehty. Tanssiessani nimittäin ajattelen aivan liikaa sitä, että teen kaiken varmasti juuri oikeille laskuille ja teknisesti niin kuin opettaja on määrännyt. Se rajoittaa tanssiani aivan valtavasti ja tekee siitä konemaista, mutta en voi sille mitään. Tiedän tämän johtuvan aina sisälläni asuneesta pienestä perfektionistista ja ehkä jollain tapaa pelkään myös epäonnistuvani. Toivon, että se ei kuitenkaan tekisi tanssimisestani suorittamista niin, että tanssimisen ilo katoaisi ja miettisin vain, kuinka hyvä tai huono olen ja mitä muut oppilaat ja opettaja ajattelevat suorituksestani. Tuntuu, että baletissa vaara tälle raiteelle suistumisesta on jotenkin erityisen suuri.
  Tähän asti olen kokenut tanssin keinona paeta stressiä ja kaikkia asioita, jotka mieltä painavat. Ja niin asia on onneksi edelleen! Olisi kamalaa, jos tanssi muuttuisi itse stressin aiheuttajaksi. On vain muistettava, että tanssin, koska pidän siitä itse. En siis siksi, että opettaja olisi tyytyväinen suorituksiini.
   Tulevaisuudessa tanssitunneilla aion siis olla ajattelematta liikaa, lopettaa turhan kontrolloinnin, laittaa stressin hetkeksi syrjään entiseen tapaani, sekä olla paljon itsevarmempi. Siis lyhyemmin sanottuna nauttia tanssimisesta yhä enemmän. Olen erittäin tyytyväinen voidessani sanoa, että tanssin paetakseni huoliani, sillä niin asia todella on. Ja toivottavasti on vielä pitkään tulevaisuudessakin.