lauantai 10. joulukuuta 2011

Urheilija ei tervettä päivää näe..


Muistan, kun aikoinani pelasin jalkapalloa ja otsikon sanonta piti todellakin paikkaansa. Aina oli jokin paikka teippaamista ja tukemista vailla. Tanssiessa olen selvinnyt paljon vähemmillä vaivoilla, jos mustelmia ja muita pikkuvaivoja ei lasketa mukaan. Esimerkiksi koko viime vuonna en tainnut potea mitään suurempia vaivoja tai haavereita. Toisaalta kävin silloin vain parilla tunnilla viikossa. Nyt tämän lukauden ajan, kun tunteja viikossa on ollut enemmän, erilaisia vaivoja on harmiksi alkanut ilmenemään. Eikai siitä mihinkään pääse, että tekevälle sattuu ja tapahtuu! Tässä ehkä kuukauden ajan olen yrittänyt parannella lievästi revähtänyttä takareittä (oi kiitos grand jete..), joka ei veny enää entiseen malliin. Tai oikeastaan se ei enää veny paljon ollenkaan. Hoito-ohjeeksi minun käskettiin venyttää lihasta varovaisesti takaisin entiseen mittaansa. Nyt hiljalleen on alkanut tapahtumaan edistystä. Onneksi, sillä olin jo aivan menettämässä kärsivällisyyteni! Todella kiitollinen olen kuitenkin siitä, että olen pysynyt treenikuntoisena koko syksyn.

Tanssi on siitä hieno laji, että se opettaa kuuntelemaan omaa kehoaan  ihan uudella tavalla. Ja sitä taitoa voi ja kannattaa käyttää hyödyksi siinä, että niitä loukkaantumisia ei tapahtuisi niin paljon. Esimerkiksi baletissa täytyy oppia tuntemaan oma aukikiertonsa eikä vääntää jalkoja auki väkisin polvien kustannuksella. Lisäksi tietoisuus oman kehon rajoista lisääntyy valtavasti. Olen myös oppinut ihan uudella tavalla tuntemaan, milloin olen esimerkiksi lämmitellyt tarpeeksi ennen tuntia tai venytellyt riittävästi tunnin jälkeen. Kaiken hyvän päälle ryhti ja ihan koko olemus on muuttunut tanssin aloittamisen jälkeen. Mikä taas johtuu luultavasti lihasvoiman ja tasapainon parantumisesta. Pienoisen ristiriidan olen tässä nyt havaitsevinani. Siis tekevälle sattuu, mutta toisaalta tekeminen (tässä tapauksessa tanssiminen) opettaa kuinka välttää haaverit. Menikö pää jo sekaisin? Minulla ainakin..

Mutta toivottavasti pysytään kaikki tulevaisuudessa hyvässä kunnossa ilman loukkaantumisia ja saadaan kipeät paikat kuntoon pian! :)

Onko teillä tapahtunut pienempiä tai suurempia loukkaantumisia tanssiessa? Entä oletteko pystyneet treenaamaan tämän syksyn ilman häiritseviä polvikipuja tai muita vaivoja?

Kuva weheartit

7 kommenttia:

  1. Nilkat, polvet ja lonkat huutavat hallelujaa, ei mulla muuta :)

    VastaaPoista
  2. Anniina: Voi ei! Tuossa on jo potemista :/. Toivottavasti saat ne kuntoon pian. Onneksi on joululoma tulossa niin saa kroppakin vähän levätä ennen kevään tansseja :).

    VastaaPoista
  3. Tänä syksynä kun mulla on ollut balettia huomattavasti aikasempaa enemmän, niin olen selvästikkin huomannut polvien vastalauseet :D Jatkuvasti tuntuu vähintään toinen polvi aristelevan tai vähän vihlaisevan... no, olenhan toki yrittänyt sitten varoa niitä enemmän, suojellut tunnin alussa kaikilla lämmittimillä ja venyttelemällä. Kyllä se vaan sellasta on, että kun enemmän tanssii niin jossain on aina paikka vähän kipeänä.
    Itse olen onneksi revähdyksiltä säästynyt, kurja kun reväytit itsesi! Meille balettimaikka sanoi, että jos joku lihas revähtää niin sitä nimenomaan kannattaa venytellä huolellisesti, eikä pelätä pientä kipua, koska lihakseen muodostuvasta arpikudoksesta tulee muuten tiukka ja sitä on enää vaikea venyttää. Tiukka arpikudos myös revähtää helpommin jatkossa, ja siitä tulee vaan lisää vaivaa. Venyttele siis jatkossakin ihan kärsivällisesti :)

    VastaaPoista
  4. Vuosi sitten reväytin takareiden oikein kunnolla. En tiedä vieläkään mistä se repesi, oisiko huonosta lämmittelystä. Nyt vasta olen ruennut saamaan siihen samaa tuntua venyvyydessä, kuin vasemmassakin jalassa. Kävin tässä fysioterapiassakin sen takia, mutta eipä tuo oikein mitään osannut tehdä. Muutamia lattian palovammoja ja mustelmia lukuunottamatta olen säilynyt ehjänä tanssista jo 8 vuotta! :)

    Vinkkinä sulle, että todella varovasti kannattaa venytellä sitä reittä, mielummin liian kevyesti kun rajusti.

    VastaaPoista
  5. Moikka anonyymi!

    Ääh, polvikivut on kyllä ärsyttäviä! Ekana tulee tietysti mieleen se, että onko aukierrossa polvet ja varpaat linjattu huolellisesti samaan suuntaan, että se ei polvia pääsisi rikkomaan. Mullakin oli vähän aikaa sitten just tuollaista samanlaista "arkuutta" polvissa ja ekana kiinnitin huomiota aukikiertoon, että se ei olisi yhtään pakotettu. Nyt tuo arkuus on kyllä mennyt jo ohi, että ehkä kyse oli vain siitä, että polvet olivat rasittuneet liiallisesta treenaamisesta. Voisiko sulla olla sama juttu? Vihlaisut toisaalta kuulostavat jo vähän pahemmalta.. Kiva, että olet revähdyksiltä ja muilta säästynyt. Toivottavasti säästyt jatkossakin! :) Ja kiitos venyttelyohjeista. Pitää vaan yrittää jatkaa kärsivällisesti venyttelyä jatkossakin.

    Ja moi myös sulle Janita!

    Sulla meni aika kauan ton reiden kuntoutuksessa. Se taisi sitten olla aika pahasti revähtänyt.. Hyvä, että se on alkanut kuitenkin jo venymään paremmin. Ärsyttäviä kyllä tuollaset jutut, kun pitää aina sattua ja tapahtua. Mutta aika hyvin olet selvinnyt, jos kahdeksas vuosi on jo menossa ilman suurempia vaurioita. Toivottavasti edessä on vähintään toiset samanlaiset kahdeksan vuotta! ;) Ja kiitos sullekin venyttelyohjeista. Hirveän rajusti tuota reittä en ole aikaisemmin uskaltanutkaan venyttää, kun niin pahasti se on kinnannut vastaan. Nyt, kun se on alkanut venymään paremmin, niin olen vähän kovemmin uskaltanut taas venyttää sitä. Jostakin olen muuten kuullut, että jos jaksaa revähtänyttä lihasta venyttää varovaisesti ja huolellisesti, niin se alkaisi venymään jopa paremmin kuin ennen revähdystä. En kuitenkaan tiedä, mihin logiikkaan tämä perustuu, mutta ainakin se inspiroi venyttelemään enemmän;).

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Kun tanssivuosia alkaa kohta olla 20 vuotta mittarissa, niin on niitä vaivoja ja loukkaantumisiakin sattunut. Onneksi ei mitään tosi vakavaa! Muutama revähdys ja venähdys, rasitusvammoja jalkaterässä, nilkoissa ja polven seudulla, yksi tähystetty polvi, ja satunnaisia mustelmia..

    Kolme vuotta sitten revähti pohjelihas ihan perus temps lie arabeski-hypyssä. Se oli kuin terävä potku saappaan kärjellä! Meni kuukausi ennen kuin pääsin edes takasin tunneille. Mutta venyttelin jalkaa koko ajan, aina oman kiputuntemuksen mukaan. Hyvin parani.

    Maria, kirjoitit todella hyvin miten tärkeätä on oppia kuuntelemaan omaa kehoaan - ja huolehtimaan siitä!

    VastaaPoista
  7. Hei Johanna!

    Hui sullehan on ehtinyt sattua ja tapahtua. Onneksi kuitenkaan ei mitään hurjan vakavaa niin kuin itsekin sanoit. Paitsi toisaalta kyllä vaikka tuo tähystetty polvi jo aika vakavalta minun korvaani kuulostaa.. Toivottavasti tulevaisuudessakaan ei tapahtuisi suurempia haavereita. Nuo revähdykset on kyllä kurjia, mutta mahtavaa, että pohje palasi entiselleen.

    Uskon, että tuota oman kehon kuuntelua ei varmasti voi koskaan oppia/tehdä liikaa! :)

    VastaaPoista