maanantai 31. lokakuuta 2011

"Oma maksimi ja vähän sen yli"



Luultavasti lähes kaikki tanssioppilaat tietävät, mitä tarkoittaa, kun opettaja pyytää tekemään liikkeestä aina oman maksimin. Siis liike tulisi suorittaa niin maksimaalisesti kuin kykenee. Omaa maksimia vaaditaan kaikessa, niin aukikierrossa, taivutuksissa kuin jalanheitoissakin. Luulisi jutun hoituvan sillä, että tekee aina vain parhaansa. Mutta ei..

Vasta tänään ymmärsin syvällisemmin, mitä opettajani tarkoittaa sanonnalla "Oma maksimi ja vähän sen yli". Aiemmin ihmettelin, miten ihmeessä voi ylittää oman maksiminsa. Tänään juttu konkretisoitui tunnilla hienosti, kun teimme developeita. Nostin jalan tuttuun ja turvalliseen reiluun yhdeksäänkymmeneen asteeseen. Opettaja tuli viereen ja pyysi tekemään kunnolla oman maksimin. Hämmennyin, sillä siinähän jalkani oli, enkä kokenut saavani sitä yhtään korkeammalle. Ope pyysi tekemään uudelleen ja otti jalastani kiinni ja nosti sen melkein puolet korkeammalle kuin se aikaisemmin oli ollut. Koin kunnon ahaa -elämyksen sillä viimeinkin ymmärsin, mitä opettaja tarkoitti hokemallaan. Sanonnallaan opettaja haluaa siis kannustaa meitä tekemään rohkeasti enemmän kuin kuvittelemme, että kykenemme tehdä. Sama juttu oli nilkanojennuksissa. Kun alkutunnista venyttelimme nillkoja, ope tuli ja venytti kaikkien nilkat niin, että varpaat osuivat lähes lattiaan. Monetkaan meistä eivät tienneet, että nilkkamme taipuvat niin paljon!

Sanonnan vähemmän syvällisempi merkitys on tietenkin se, että opettaja haluaa meidän kehittävän taitojamme. Siis saamaan esimerkiksi yhä paremman aukikierron (tai no, tämä pätee vain minun kohdallani, sillä jokaisella muulla ryhmäläisellä on jo 180 asteen aukikierto..) ja heittämään jalan vieläkin korkeammalle. Ainakaan omalla kohdallani ei kehitystä kuitenkaan tapahdu, jos ei omaa maksimiaan yritä ylittää aktiivisesti ja suorastaan hampaat irveessä. Esimerkiksi vaikka spagaatiin venyminen ei tapahdu aivan itsestään tuosta vain tai developeen saaminen korkeammaksi kuin reilun yhdeksänkymmenen asteen ei ainakaan minulle ole ihan pikku juttu. Joskus tunnilla opettaja saattaa painaa selkäni aivan uskomattomaan venytykseen, eikä se tosiaankaan tunnu kivalta! Mutta eipä sen oman maksimin yli pääse koskaan, jos juttua ei työstä millään tavalla. Eli hikeä ja verta vain peliin ja omaa maksimia ja sen ylitystä vain tavoittelemaan sitten! ;)

Lisähuomiona aiheeseen liittyen vielä se, että olen pohtinut, mikä omassa tanssikoulussani on erona klassisen ja aikuisbaletin välillä. Vaikka tuntien sisällöt ja opiskeltavat materiaalit ovat lähes täysin samat, tunnit eroavat aika paljonkin toisistaan. Tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärsin, että juuri tämä maksimiseikka on se erottava tekijä. Nuorempien tunnilla opettaja vaatii oppilailtaan jatkuvasti täydellistä viidettä asentoa ja jalanheittojen pitäisi lentää korvaan asti. Aikuisbaletissa jokaisen viides asento on sellainen kuin se sattuu olemaan ja jalanheitot tehdään tietenkin aina tosissaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä nouseeko jalka 30 astetta vai heilahtaako se kinttu sitten sinne korvan tuntumaan.

Teettekö tunnilla aina oman maksiminne? Entä pyrittekö tekemään töitä sen eteen, että ylittäisitte oman maksiminne?

Kuva weheartit

1 kommentti: